Malakian 3
1 Katso, minä lähetän minun enkelini, joka minun eteeni pitää tien valmistaman; ja kohta tulee templiinsä se Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te tahdotte; katso, hän tulee, sanoo Herra Zebaot.
Khenah, kai ih tamthang sin laicaeh to kang patoeh, anih mah ka hma ah loklam to tuh tih: akra ai ah na pakrong o ih, Angraeng loe angmah ih tempul ah angzo tih, na oep o ih lokmaihaih tamthang sinkung to angzo tih; khenah, anih loe angzo tih, tiah misatuh kaminawk ih Angraeng mah thuih.
2 Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? ja kuka voi seisoa, kuin hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin hopiasepän tuli ja niinkuin pesiän saippua.
Toe anih angzohhaih niah pauep thaih kami om tih maw? Anih amtueng naah mi maw angdoe thai tih? Anih loe atui amkawsak thaih hmai, to tih ai boeh loe khukbuen pasukhaih sabung baktiah om tih:
3 Hän on istuva ja sulaava ja selittävä hopian; hän on puhdistava ja hivuttava Levin pojat, niinkuin kullan ja hopian. Silloin pitää heidän tuoman Herralle ruokauhria vanhurskaudessa.
Anih loe sum tui pakaw kami hoi sum kanglung tui pakaw kami baktiah anghnu tih; anih mah Levi caanawk to ciimsak tih, sui hoi sum kanglung baktiah nihcae to pasae tih, to naah nihcae mah Angraeng khaeah toenghaih hoi hmuen to paek o tih.
4 Ja Juudan ja Jerusalemin ruokauhrit pitää kyllä Herralle kelpaaman, niinkuin muinen ja entisinä vuosina.
To naah Judah hoi Jerusalem mah paek ih hmuen loe canghnii ih aninawk, kaom hmaloe saningnawk baktih toengah, Angraeng palung anghoesak tih boeh.
5 Ja minä tahdon tulla teidän tykönne ja rangaista teitä, ja tahdon olla nopia todistaja noitia vastaan, huorintekiöitä ja valapattoisia vastaan, ja niitä vastaan, jotka palkolliselta palkan pidättävät, leskille ja orvoille väkivaltaa ja vääryyttä tekevät, ja jotka muukalaista sortavat, eikä pelkää minua, sanoo Herra Zebaot.
Lokcaek hanah nangcae khae kang zoh palang han; Miklet kop kami, zu sava nuiah zaehaih sah kaminawk, amsawnlok thui kaminawk, toksakhaih atho paek ai kaminawk, lamhmainawk hoi naqahnawk pacaekthlaek kaminawk, angvin pakaak kaminawk, kai zithaih tawn ai kaminawk to lokcaek hanah, hnukung ah ka oh han, tiah misatuh kaminawk Angraeng mah thuih.
6 Sillä minä olen Herra, joka en muutu; ja te Jakobin lapset, ette ole hukkuneet.
Kai loe amkhrai ai Sithaw ah ka oh; to pongah nangcae, Jakob ih caanawk loe nam ro o mak ai.
7 Te olette hamasta teidän isäinne ajasta alati poikenneet pois minun säädyistäni, ja ette ole niitä pitäneet; niin kääntykäät nyt minun tyköni, niin minä tahdon myös kääntyä teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot. Niin te sanotte: missä meidän pitää meitämme kääntämän?
Nam panawk dung nathuem hoiah ni ka patuk ih loklam hoiah nam khraeng o boeh, to loklam to na pazui o ai boeh. Kai khaeah amlaem o let ah, kai doeh nangcae khaeah kam laem let toeng han, tiah misatuh kaminawk ih Angraeng mah thuih. Toe kawbang maw kam laem o let han? tiah na thuih o.
8 Onko se oikein, että ihminen pettää Jumalan, niinkuin te minun petätte? niin te sanotte: missä me sinun petämme? Kymmenyksissä ja ylennysuhrissa.
Kami mah Sithaw ih hmuen lomh pae han oh maw? Nangcae mah kai nang taek o: toe kawbangmaw nang to kang taek o loe? tiah na thuih o. Hato thung ih maeto hoi paek ih hmuennawk na lomh o haih hoiah kai nang taek o.
9 Sentähden te olette kirouksella kirotut, että te minun petätte, kaikki kansa.
Kai nang taek o pongah, hae acaeng kaminawk boih loe, tangoenghaih maeto na tongh o boeh.
10 Mutta tuokaat täydelliset kymmenykset minun aittaani, että minun huoneessani ruokaa olis; ja niin koetelkaat minua, sanoo Herra Zebaot, ellen minä myös avaa teille taivaan akkunia, ja vuodata sieltä runsaasti siunausta.
Ka imthung ah caaknaek oh thai hanah, hmuen pakuemhaih ahmuen ah hato thungah maeto sin oh: hae hmuen pongah kai hae na tanoek oh, van ih tui khongkha to ka paongh moe, suekhaih ahmuen om ai karoek to tahamhoihaih hoiah kang krai o thuih mak ai maw.
11 Ja minä tahdon teiltä syöjän rangaista ettei se teiltä maan hedelmää hukuttaisi, ja ettei viinapuu teidän pellossanne olisi hedelmätöin, sanoo Herra Zebaot.
Na lawk thung ih thingthai qumpo paro amiinawk to ka thuitaek han, amiinawk mah na lawk ih thingthai qumponawk to paro o mak ai; lawk ih misurkung doeh athaih athai ai ah om mak ai boeh, tiah misatuh kaminawk ih Angraeng mah thuih.
12 Niin että kaikki pakanat pitää teidän autuaaksi sanoman; sillä teidän pitää kallis maa oleman, sanoo Herra Zebaot.
Prae boih ih kaminawk mah nangcae to tahamhoih kami, tiah na kawk o tih: nang loe tahamhoih prae ah na om tih, tiah misatuh kaminawk Angraeng mah thuih.
13 Kovasti te puhutte minua vastaan, sanoo Herra. Ja te sanotte: mitä me puhumme sinua vastaan?
Nangcae mah kai kasae nang thuih o, tiah misatuh kaminawk ih Angraeng mah thuih. Toe nangcae mah loe, Na koeh ai ih lok timaw ka thuih o? tiah na thuih o.
14 Te sanotte: se on turha, kuin Jumalaa palvellaan, ja mitä se auttaa, että me pidämme hänen käskynsä, ja vaivaamme meidän elämäämme Herran Zebaotin edessä?
Sithaw toksak loe azom pui ni: anih koehhaih baktiah tok a sak o moe, misatuh kaminawk ih Angraeng hmaa ah palungsethaih hoiah a caeh o khing cadoeh amekhaih timaw oh?
15 Sentähden me ylistämme ylönkatsojia; sillä jumalattomat menestyvät; he kiusaavat Jumalaa, ja se heille menestyy.
Khen oh, amoek kaminawk loe kawbang maw tahamhoih o: ue, kahoih ai hmuen sah kaminawk doeh angraeng o; ue, Sithaw tanoek kaminawk doeh loih o, tiah na thuih o.
16 Silloin ne, jotka Herraa pelkäävät, lohduttavat toinen toistansa näin: Herra ottaa siitä vaarin ja kuulee sen, ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteensä niille, jotka Herraa pelkäävät ja muistavat hänen nimensä.
Sithaw zii kaminawk loe maeto hoi maeto lok aram o; to tiah thuih o ih lok to Sithaw mah tahngaih pae; Angraeng zii kami hoi anih ih ahmin poek kaminawk hanah loe, angmah hmaa ah kaom panoek poehaih ahmin cabu thungah ahmin pakuem pae.
17 Niiden pitää, sanoo Herra Zebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, oleman minun omani; ja minä tahdon heitä armahtaa, niinkuin mies armahtaa poikaansa, joka häntä palvelee.
Misatuh kaminawk ih Angraeng mah, Atho kaom hmuennawk ka sak na niah, nihcae loe kai ih kami ah om o tih; ampa mah a toksah a capa to tahmen moe, pathlung baktih toengah, nihcae to ka pathlung han.
18 Ja teidän pitää jälleen sitä vastaan näkemän, mikä eroitus on vanhurskaan ja jumalattoman vaiheella, ja sen vaiheella, joka Jumalaa palvelee, ja sen, joka ei häntä palvele.
To naah katoeng kami hoi kasae kami tapraekhaih, Sithaw toksah kami hoi toksah ai kami tapraekhaih to na panoek o tih.
