Malakian 1
1 Tämä on Herran sanan kuorma Israelin tykö, Malakian kautta.
An oracle. The message of the Lord to Israel through Malachi.
2 Minä rakastin teitä, sanoo Herra. Niin te sanotte: missäs meitä rakastit? Eikö Esau ole Jakobin veli, sanoo Herra? ja minä rakastin Jakobia,
“I have loved you,” says the Lord. “But you ask, ‘How have you shown love to us?’ Was not Esau Jacob’s brother?” explains the Lord of hosts, “yet I loved Jacob,
3 Ja vihasin Esauta; olen myös autioksi tehnyt hänen vuorensa, ja hänen perimisensä lohikärmeille erämaaksi.
but hated Esau, and made his mountains a desolation, and transformed his ancestral land into a wilderness.
4 Ja jos Edom sanois: me olemme köyhtyneet, mutta me tahdomme autiot jälleen rakentaa; niin sanoo Herra Zebaot näin: jos he rakentavat, niin minä tahdon maahan kukistaa; ja ne pitää kutsuttaman jumalattomuuden rajaksi ja siksi kansaksi, jolle Herra on vihainen ijankaikkisesti.
When Edom says, ‘We are beaten down, but we will return and rebuild the ruined places’” the Lord of hosts says, “They may build, but I will throw down. They will be called, ‘The border land of wickedness,’ the people against whom the Lord is angry forever.
5 Sen pitää teidän silmänne näkemän, ja teidän pitää sanoman: Herra on ylistetty Israelin maan äärissä.
Your own eyes will see this, and you will say, ‘the Lord’s greatness reaches beyond the border of Israel.’”
6 Pojan pitää kunnioittaman isäänsä, ja palvelian isäntäänsä. Jos minä siis isä olen, kussa on minun kunniani? Jos minä isäntä olen, kussa on minun pelkoni? sanoo Herra Zebaot teille, papit, jotka katsotte ylön minun nimeni. Niin te sanotte: missä me katsomme ylön sinun nimes?
“A son honors his father and servant their master. If I am a father, where is my honor? And if I am a master, where is the one who fears me? So says the Lord to you, priests who despise my name. You ask, ‘How have we despised your name?’
7 Silloin kuin te uhraatte minun alttarilleni saastaista leipää. Niin te sanotte: kuinka me uhraamme sinulle saastaista? Siinä että te sanotte: Herran pöytä on katsottu ylön.
You offer on my altar bread that is polluted. You ask, ‘How have we polluted it?’ Because you say, ‘The table of the Lord is contemptible.’
8 Ja kuin te uhraatte jotakin, joka sokia on, niin ette sano sitä pahaksi; ja kuin te uhraatte jotakin ontuvaa eli sairasta, niin ei sitäkään sanota pahaksi. Vie senkaltaista sinun päämiehilles, mitämaks, jos sinä olet hänelle otollinen, eli jos hän katsoo sinun puolees, sanoo Herra Zebaot.
When you offer the blind animal for sacrifice, ‘It doesn’t matter!’ And when you offer the lame and the sick ‘It doesn’t matter!’ Give an animal like that to your governor; will he be pleased with it? Will he receive you favorably?” says the Lord of hosts.
9 Niin rukoilkaat nyt Jumalaa, että hän armahtais meidän päällemme, sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko, että hän katsoo teidän puoleenne? sanoo Herra Zebaot.
Now, plead for the favor of God with such an offering, so that he may be gracious to us. “Would I receive any of you favorably?” says the Lord of hosts.
10 Kuka on myös teidän seassanne, joka sulkee oven (ilman palkkaa)? ette myös viritä tulta minun alttarilleni ilman mitäkään. Ei minulla ole suosiota teihin, sanoo Herra Zebaot, ja ruokauhri teidän käsistänne ei ole minulle otollinen.
“If only one of you would shut the temple doors, so that you could not kindle useless fires on my altar! I have no pleasure in you,” says the Lord of hosts, “Nor will I accept an offering from your hand.
11 Vaan hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti pitää minun nimeni suureksi tuleman pakanain seassa, ja jokapaikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman, ja puhdas ruokauhri uhrattaman; sillä minun nimeni pitää suureksi tuleman pakanain seassa, sanoo Herra Zebaot.
For from the rising of the sun to its setting my name is great among the nations, and in every place they offer to my name a pure offering. For my name is great among the nations,” says the Lord of hosts.
12 Mutta te turmelette sen sillä, kuin te sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen uhri on katsottu ylön ja hänen ruokansa.
“But you profane me when you say, ‘The table of the Lord is polluted, and its food is contemptible.’
13 Ja te sanotte: katso, se on sula vaiva, ja lyötte sen tuleen, sanoo Herra Zebaot. Ja te uhraatte ryövättyä, ontuvaa ja sairasta, ja ne te uhraatte ruokauhriksi. Pitäiskö se minulle otollinen oleman teidän käsistänne? sanoo Herra.
You say also, ‘How tired we are of all this!’ and you sniff contemptuously at it. You have brought the blind, the lame and the sick as offerings. Should I accept this from your hand?” says the Lord of hosts.
14 Mutta kirottu olkoon pettäjä, jonka laumassa on oinas, ja kuin hän tekee lupauksen, niin hän uhraa Herralle kelvottoman; sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra Zebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.
“Cursed be the cheat, who has in his flock a valuable male, but vows and sacrifices to the Lord a blemished animal! For I am a great king,” says the Lord of hosts, “and my name is feared among the nations.”
