Malakian 1
1 Tämä on Herran sanan kuorma Israelin tykö, Malakian kautta.
Ang palas-anon sa pulong ni Jehova alang sa Israel, pinaagi kang Malaquias.
2 Minä rakastin teitä, sanoo Herra. Niin te sanotte: missäs meitä rakastit? Eikö Esau ole Jakobin veli, sanoo Herra? ja minä rakastin Jakobia,
Kamo gihigugma ko, nagaingon si Jehova. Bisan pa niana, kamo ming-ingon: Sa unsang pagkaagi nga ikaw nahigugma kanamo? Dili ba si Esau mao ang igsoon ni Jacob? nagaingon si Jehova: bisan pa niana akong gihigugma si Jacob;
3 Ja vihasin Esauta; olen myös autioksi tehnyt hänen vuorensa, ja hänen perimisensä lohikärmeille erämaaksi.
Apan gidumtan ko si Esau, ug gihimo ko nga biniyaan ang iyang kabukiran, ug akong gihatag ang iyang panulondon ngadto sa mga irong ihalas sa kamingawan.
4 Ja jos Edom sanois: me olemme köyhtyneet, mutta me tahdomme autiot jälleen rakentaa; niin sanoo Herra Zebaot näin: jos he rakentavat, niin minä tahdon maahan kukistaa; ja ne pitää kutsuttaman jumalattomuuden rajaksi ja siksi kansaksi, jolle Herra on vihainen ijankaikkisesti.
Bisan ang Edom nagaingon: Kami nalaglag na, apan mobalik kami ug patindogon namo ang nagun-ob nga mga dapit; mao kini ang giingon ni Jehova sa mga panon: Sila magapatindog, apan ako magalumpag: ug ang mga tawo magahingalan kanila nga: Utlanan sa kadautan, ug ang katawohan nga gikaligutgutan ni Jehova sa walay katapusan.
5 Sen pitää teidän silmänne näkemän, ja teidän pitää sanoman: Herra on ylistetty Israelin maan äärissä.
Ug ang inyong mga mata makakita, ug moingon kamo: Si Jehova padakuon sa unahan pa sa utlanan sa Israel.
6 Pojan pitää kunnioittaman isäänsä, ja palvelian isäntäänsä. Jos minä siis isä olen, kussa on minun kunniani? Jos minä isäntä olen, kussa on minun pelkoni? sanoo Herra Zebaot teille, papit, jotka katsotte ylön minun nimeni. Niin te sanotte: missä me katsomme ylön sinun nimes?
Ang anak nga lalake nagatahud sa iyang amahan; ug ang sulogoon, sa iyang agalon: nan kong ako amahan man, hain ang akong dungog? ug kong ako agalon ugaling, hain man ang kahadlok kanako? miingon si Jehova sa mga panon kaninyo, Oh mga sacerdote nga nanagtamay sa akong ngalan. Ug kamo nagaingon: Sa unsang pagkaagi nga among gitamay ang imong ngalan?
7 Silloin kuin te uhraatte minun alttarilleni saastaista leipää. Niin te sanotte: kuinka me uhraamme sinulle saastaista? Siinä että te sanotte: Herran pöytä on katsottu ylön.
Kamo nagahalad ug tinapay nga mahugaw ibabaw sa akong halaran. Ug kamo nanag-ingon: Sa unsang pagkaagi nga among gihugawan ikaw? nga niana nanag-ingon kamo: Ang lamesa ni Jehova talamayon man.
8 Ja kuin te uhraatte jotakin, joka sokia on, niin ette sano sitä pahaksi; ja kuin te uhraatte jotakin ontuvaa eli sairasta, niin ei sitäkään sanota pahaksi. Vie senkaltaista sinun päämiehilles, mitämaks, jos sinä olet hänelle otollinen, eli jos hän katsoo sinun puolees, sanoo Herra Zebaot.
Ug kong kamo magahalad sa mananap nga buta, kana dili dautan! ug sa diha nga kamo magahalad sa piang ug dauton, kana dili dautan! Igasa kana karon sa imong gobernador; mahimuot ba siya kanimo? kun modawat ba siya sa imong pagkatawo? nagaingon si Jehova sa mga panon.
9 Niin rukoilkaat nyt Jumalaa, että hän armahtais meidän päällemme, sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko, että hän katsoo teidän puoleenne? sanoo Herra Zebaot.
Ug karon nagapakilooy ako kaninyo: Pangaliyupo sa kalooy sa Dios, aron siya magmaloloy-on kanato: kini nahimo pinaagi sa inyong mga kahimoan; modawat ba kaha siya kaninyo? nagaingon si Jehova sa mga panon.
10 Kuka on myös teidän seassanne, joka sulkee oven (ilman palkkaa)? ette myös viritä tulta minun alttarilleni ilman mitäkään. Ei minulla ole suosiota teihin, sanoo Herra Zebaot, ja ruokauhri teidän käsistänne ei ole minulle otollinen.
Oh, nga may usa unta kaninyo nga magasira sa mga pultahan, aron kamo dili maghaling ug kalayo ibabaw sa akong halaran sa walay hinungdan! Ako wala mahimuot kaninyo, nagaingon si Jehova sa mga panon, ni modawat ako sa halad diha sa inyong kamot.
11 Vaan hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti pitää minun nimeni suureksi tuleman pakanain seassa, ja jokapaikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman, ja puhdas ruokauhri uhrattaman; sillä minun nimeni pitää suureksi tuleman pakanain seassa, sanoo Herra Zebaot.
Kay gikan sa pagsubang sa adlaw bisan ngadto sa pagsalop niini, ang ngalan ko mahimong daku taliwala sa mga Gentil; ug sa tagsatagsa ka dapit ang incienso igahalad sa akong ngalan, ug ang ulay nga halad; kay akong ngalan mahimong daku taliwala sa mga Gentil, nagaingon si Jehova sa mga panon.
12 Mutta te turmelette sen sillä, kuin te sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen uhri on katsottu ylön ja hänen ruokansa.
Apan kamo nagpasipala niana kay kamo nanag-ingon man: Ang lamesa ni Jehova gihugawan, ug ang bunga niana, bisan ang makaon niini, talamayon man.
13 Ja te sanotte: katso, se on sula vaiva, ja lyötte sen tuleen, sanoo Herra Zebaot. Ja te uhraatte ryövättyä, ontuvaa ja sairasta, ja ne te uhraatte ruokauhriksi. Pitäiskö se minulle otollinen oleman teidän käsistänne? sanoo Herra.
Kamo nanag-ingon usab: Ania karon, pagkamalaay niini! ug kamo nangulihad nga mayubiton niana, nagaingon si Jehova sa mga panon, ug inyong gidala kanako kadtong nakuha pinaagi sa pagpanlupig, ug ang piang, ug ang masakiton; mao kana ang inyong gidala aron ihalad: dawaton ko ba kana gikan sa inyong kamot? nagaingon si Jehova.
14 Mutta kirottu olkoon pettäjä, jonka laumassa on oinas, ja kuin hän tekee lupauksen, niin hän uhraa Herralle kelvottoman; sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra Zebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.
Apan tinunglo ang malimbongon nga sa iyang panon adunay mananap nga lake, ug nagapanaad, ug magahalad sa Ginoo sa butang nga may ikasaway; tungod kay ako dakung Hari, nagaingon si Jehova sa mga panon, ug ang akong ngalan makalilisang sa taliwala sa mga Gentil.
