Malakian 1
1 Tämä on Herran sanan kuorma Israelin tykö, Malakian kautta.
Goe da Hina Gode Ea sia: Isala: ili fi dunu ilima olelema: ne, Ma: lagaima sia: si.
2 Minä rakastin teitä, sanoo Herra. Niin te sanotte: missäs meitä rakastit? Eikö Esau ole Jakobin veli, sanoo Herra? ja minä rakastin Jakobia,
Gode da Ea fi dunudafa ilima amane sia: sa, “Na da musa: dilima asigisu amola wali asigisa.” Be ilia da Ema bu adole ba: sa, “Dia ninima asigisu hou da habodane olelebela: ?” Hina Gode da bu adole iaha, “Iso amola Ya: igobe da eyala yolala galu. Be Na da Ya: igobe amola egaga fi ilima asigisu.
3 Ja vihasin Esauta; olen myös autioksi tehnyt hänen vuorensa, ja hänen perimisensä lohikärmeille erämaaksi.
Be Na da Iso amola egaga fi ilima higasu. Na da Iso ea agolo soge amo wadela: lesi amola sigua ohe ilisu amoga lalaloma: ne yolesi dagoi.”
4 Ja jos Edom sanois: me olemme köyhtyneet, mutta me tahdomme autiot jälleen rakentaa; niin sanoo Herra Zebaot näin: jos he rakentavat, niin minä tahdon maahan kukistaa; ja ne pitää kutsuttaman jumalattomuuden rajaksi ja siksi kansaksi, jolle Herra on vihainen ijankaikkisesti.
Iso egaga fi (amo da Idomaide dunu) ilia da amane sia: sa, “Ninia moilai huluane da mugului dagoi, be ninia da bu buga: le gagumu.” Amasea, Hina Gode da bu adole imunu, “Defea! Bu gagumu da defea. Be Na da bu wadela: lesimu.” Dunu eno da ilima ‘Wadela: idafa Soge’ dio asulimu, amola ‘Dunu fi ilima Hina Gode da mae fisili, ougiwane dialumu,’ amo dio amola asulimu,” Hina Gode da amane sia: sa.
5 Sen pitää teidän silmänne näkemän, ja teidän pitää sanoman: Herra on ylistetty Israelin maan äärissä.
Isala: ili fi dunu da ilia siga amo hou ba: mu. Amalu, ilia da amane sia: mu, “Hina Gode da Bagadedafa. E da Isala: ili soge ganodini amo fawane hame, be gadili amolawane gasa bagade hamonana.”
6 Pojan pitää kunnioittaman isäänsä, ja palvelian isäntäänsä. Jos minä siis isä olen, kussa on minun kunniani? Jos minä isäntä olen, kussa on minun pelkoni? sanoo Herra Zebaot teille, papit, jotka katsotte ylön minun nimeni. Niin te sanotte: missä me katsomme ylön sinun nimes?
Hina Gode Bagadedafa da gobele salasu dunuma agoane sia: sa, “Mano ilia da ilia ada ilima nodosa, amola hawa: hamosu dunu da ilia ouligisu dunu ilima nodosa. Defea! Na da dilia Ada! Amaiba: le, dilia abuliba: le Nama hame nodosala: ? Dilia da Na higasa. Be dilia Nama amane adole ba: sa, ‘Ninia da Dima habodane higabela: ?’
7 Silloin kuin te uhraatte minun alttarilleni saastaista leipää. Niin te sanotte: kuinka me uhraamme sinulle saastaista? Siinä että te sanotte: Herran pöytä on katsottu ylön.
Dilia Nama agoane higasa. Dilia da Na oloda da: iya wadela: i ha: i manu gobele sala. Amalalu, dilia Nama agoane adole ba: sa, ‘Ninia da Dima habodane hame nodosula: ?’ Na da dilima bu adole imunu galebe. Dilia da Na oloda higabeba: le, Nama hame nodosu hou olelesa.
8 Ja kuin te uhraatte jotakin, joka sokia on, niin ette sano sitä pahaksi; ja kuin te uhraatte jotakin ontuvaa eli sairasta, niin ei sitäkään sanota pahaksi. Vie senkaltaista sinun päämiehilles, mitämaks, jos sinä olet hänelle otollinen, eli jos hän katsoo sinun puolees, sanoo Herra Zebaot.
Dilia da ohe si dofoi o emo fi Nama gobele salimusa: gaguli masea, dilia amoga da liligi afae hame giadofabayale dawa: bela: ? Amai ohe amo eagene ouligisu dunuma iaba: ma: bela: ? E da dilia hahawane dogolegele ba: ma: bela: ? E da dilima liligi noga: i ima: bela: ? Hame mabu!” Hina Gode da amane sia: sa.
9 Niin rukoilkaat nyt Jumalaa, että hän armahtais meidän päällemme, sillä se on tapahtunut teiltä. Luuletteko, että hän katsoo teidän puoleenne? sanoo Herra Zebaot.
Waha, gobele salasu dunu dilia! Gode da ninima hahawane dogolegele ba: ma: ne adole ba: ma. E da dilia sia: ne gadosu hamedafa nabimu. Bai dilia giadofaiga.
10 Kuka on myös teidän seassanne, joka sulkee oven (ilman palkkaa)? ette myös viritä tulta minun alttarilleni ilman mitäkään. Ei minulla ole suosiota teihin, sanoo Herra Zebaot, ja ruokauhri teidän käsistänne ei ole minulle otollinen.
Hina Gode Bagadedafa da amane sia: sa, “Dilia udigili lalu amo Na oloda da: iya mae didima: ne, dunu afae da Debolo logo huluane ga: simu da defea. Na da dilima hahawane hame. Na da udigili hahawane iasu dilia da Nama gaguli maha, amo Na da hame lamu.
11 Vaan hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti pitää minun nimeni suureksi tuleman pakanain seassa, ja jokapaikassa pitää minun nimelleni suitsutettaman, ja puhdas ruokauhri uhrattaman; sillä minun nimeni pitää suureksi tuleman pakanain seassa, sanoo Herra Zebaot.
Osobo bagade fifi asi gala dunu huluane da Nama nodosa. Soge huluane amo ganodini ilia Nama gobele salasu amola gabusiga: manoma iasu hamosa. Huluane da Nama nodosa.
12 Mutta te turmelette sen sillä, kuin te sanotte: Herran pöytä on saastutettu, ja sen uhri on katsottu ylön ja hänen ruokansa.
Be dilia da Na oloda da hamedei liligi sia: beba: le, amola wadela: i ha: i manu dilia higa: i liligi amoga gobele salabeba: le, dilia Nama hame nodosa.
13 Ja te sanotte: katso, se on sula vaiva, ja lyötte sen tuleen, sanoo Herra Zebaot. Ja te uhraatte ryövättyä, ontuvaa ja sairasta, ja ne te uhraatte ruokauhriksi. Pitäiskö se minulle otollinen oleman teidän käsistänne? sanoo Herra.
Dilia da amane sia: sa, ‘Ninia da gobele salala helesa.’ Dilia da Nama higale mibolosa. Be dilia Nagili gobele salimusa: gaguli mabe amo si o emo wadela: i o inia liligi wamolale gaguli masea, amo da Na obenane lasa galebeya, mae dawa: ma!
14 Mutta kirottu olkoon pettäjä, jonka laumassa on oinas, ja kuin hän tekee lupauksen, niin hän uhraa Herralle kelvottoman; sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra Zebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.
Nowa dunu da ea ohe gilisisu ganodini ohe ida: iwane gala e da Nama imunu sia: i dagoi be amo mae dawa: le, wadela: i ohe fawane Nama gobele salabeba: le, amo dunu da Na gagabusu aligibi ba: mu agoai galebe. Bai Na da Hina Bagadedafa amola fifi asi gala dunu huluanedafa da Naba: le beda: i.”
