Holy Bible Aionian Edition® ~ Finnish---Finnish-Bible ~ Luke Chapter 9

< Luukkaan 9 >

1 Mutta hän kutsui kokoon kaksitoistakymmentä opetuslastansa, ja antoi heille voiman ja vallan kaikkein perkeleiden ylitse, ja taudit parantaa,

Jisua'n ruoisi sômleinik ngei hah a koibûma, an kôma, ramkhori rujûlpai theina le natnangei mindam theinangei le rachamneina a pêk ngeia.

2 Ja lähetti heitä saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.

Male chu, Pathien Rêngram thurchi misîr rang le damloingei mindam rangin a tîrsuok ngei zoia.

3 Ja sanoi heille: älkäät ottako mitään myötänne tielle, ei sauvoja, eikä myös säkkiä, eikä leipää, eikä rahaa: älkää myös kahta hametta pitäkö.

Hanchu, an kôma, “Khuolchaina rangin ite chôi no roi, sunrol mo, cholite mo, sum mo, bu mo, kancholi insak mo,” a tipe ngeia.

4 Ja johon huoneesen te tulette sisälle, siinä te olkaat ja siitä lähtekäät ulos.

“Nangni an lei modômna ina han, om tit ungla, ma khopui nin mâk nôk mâka chu.

5 Ja kuka ikänä ei teitä ota vastaan, niin menkäät pois siitä kaupungista ja puhdistakaat tomu teidän jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan.

Mi'n nangni an lei modôm nônchu, anni rilnân nin kea pildi hah khôngpai roi.”

6 Ja he menivät ulos ja vaelsivat kylissä, saarnaten evankeliumia, ja paransivat joka paikassa.

Hanchu rouisingei an sea, muntina thurchisa misîrin khuotina an chaia, damloingei an mindam tir zoi.

7 Mutta Herodes tetrarka kuuli kaikki, mitä häneltä tehty oli, ja hän epäili, että muutamat sanoivat Johanneksen nousseeksi kuolleista.

Hanchu Galilee rama roijêkpu, Herod'n neinun omtie ngei a rieta anîn chu a mulung a jînga, senkhatin Baptispu John kêng a ring nôk an tipe sikin,

8 Muutamat taas Eliaan ilmaantuneen, ja muut, että joku prophetaista oli noussut ylös.

Senkhatin Elijah kêng a juong inlâr nôk zoi, an ti, senkhatin tienlâia dêipu tumakhat kêng a ring nôk zoi an tia.

9 Ja Herodes sanoi: Johanneksen kaulan minä leikkasin; vaan kuka tämä lienee, josta minä senkaltaisia kuulen? Ja hän pyysi nähdä häntä.

Herod'n John lu laka ka tan zoia, hi ang taka thurchi ki riet hih tumo ai ni? tiin Jisua mu rangin a nuoma.

10 Ja apostolit palasivat, ja juttelivat hänelle kaikki, mitä he olivat tehneet. Ja hän otti heidät tykönsä ja meni erinänsä Betsaidan kaupungin erämaahan.

Hanchu, tîrton sômleinik ngei an hongkîr nôkin chu an sin va tho Jisua an rila. Hanchu, a kôm a tuong ngeia, Bethsaida khopuia atheiin a sepui ngei zoi.

11 Kuin kansa sen ymmärsi, seurasivat he häntä, ja hän otti heitä vastaan, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta, ja jotka parannusta tarvitsivat, teki hän terveeksi.

Mipuiin an rietin chu an jûia. A modôm ngeia, Pathien Rêngram thurchi a misîr pe ngeia, mindam anâng ngei kai chu a mindam ngeia.

12 Mutta päivä rupesi jo laskemaan ja ne kaksitoistakymmentä tulivat ja sanoivat hänelle: päästä kansa menemään lähikyliin ja majoihin poikkeamaan, ruokaa saamaan; sillä me olemme täällä eramaassa.

Hanchu, kholoi ahong nîn chu, ruoisi sômleinik ngei an honga, a kôma, “Mipui ngei hih min se ngei ta roh, khopui sûnga le akôlrevêla bu le riamun an man theina rangin, ei omna lak mun inthim kêng ani” an tia.

13 Niin hän sanoi heille: antakaat te heille syötävää; mutta he sanoivat: ei meillä enempi ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme mene ja osta ruokaa kaikelle tälle kansalle;

Ania Jisua'n an kôma, “Nangnin sâkruo pêk ngei roi” a tipe ngeia. “Annin, vâipôl tâp rangnga le nga inik mang kêng kin nei.

14 Sillä heitä oli lähes viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsillensa: pankaat heitä istumaan kuhunkin joukkoon viisikymmentä.

Hi dôra pasal isâng rangnga sâk rang hih a rochôk rangin kin se rang mini?” tiin an thuona. Hanchu, Jisua'n a ruoisingei kôma, “Mipui hi sômranga ngân abukin min sung ngei roi,” a tia.

15 Ja he tekivät niin ja asettivat heidät kaikki aterioitsemaan.

Hanchu, a ruoisingeiin a he bê angin mipui ngei hah an minsung ngeia.

16 Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaasen ja siunasi niitä, ja mursi ja antoi opetuslapsille panna kansan eteen.

Hanchu, Jisua'n vâipôl rangnga le nga inik hah a lâka, invân tieng a tanga, Pathien kôm râisânchong a rila, a khoia, hanchu mipui ngei sem rangin a ruoisingei a pêka.

17 Ja he söivät kaikki ja ravittiin; ja koottiin tähteitä, jotka jäi, kaksitoistakymmentä koria muruja.

Hanchu, anrêngin an khop dodôrin an sâk suonûkin, an sâk minieng, tâidôn sômleinik ruoisingeiin an rût minsip ani.

18 Ja tapahtui, kuin hän yksinänsä rukoilemassa oli, olivat myös opetuslapset hänen kanssansa, ja hän kysyi heiltä, sanoen: kenenkä sanoo kansa minun olevan?

Sûnkhat chu, Jisua'n atheiin chubai a thoa, a ruoisingei an honga, an kôma, “Mipuingeiin tumo min ti ngâi?” tiin a rekela.

19 Mutta ha vastasivat ja sanoivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, muutamat taas jonkun vanhoista prophetaista nousseen ylös.

“Senkhatin, ‘Baptispu John’ senkhatin ‘Elijah,’ senkhatin tienlâia dêipu tumakhat, a juong nôk nang an ti ngâi,” tiin an thuona.

20 Niin hän sanoi heille: kenenkäs te sanotte minun olevan? Vastasi Pietari ja sanoi: sinä olet Jumalan Kristus.

Hanchu, “nangnin te tumo minin ti?” tiin a rekel ngeia. Peter'n, “Messiah Pathien na ni” tiin a thuona.

21 Ja hän haastoi heitä, ja kielsi heidät kellekään sitä sanomasta.

Hanchu, Jisua'n hi chong hih tute kôma misîr tet loi rangin chong a be ngeia.

22 Ja sanoi: Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmita ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.

An kôma, “Miriem Nâipasal hi upangei, Ochaisingei, Balam minchupungeiin hengpai an ta, dengmanthei ok an tih. That an ta, ania, sûnthum suole chu a ringin inthoi nôk a tih,” a tia.

23 Niin hän sanoi kaikille: jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä, ja ottakaan ristinsä joka päivä, ja seuratkaan minua.

Hanchu an rênga kôma, “Tutu, ni jûi a nuoma anîn chu ama in mingilin, anîngtin a khros ruputin ni jûi rese.

24 Sillä joka henkensä tähdellä pitää tahtoo, hänen pitää sen kadottaman; mutta joka henkensä kadottaa minun tähteni, hän pitää sen tallella.

Tutu, a ringna minjôk a nuom kaiin chu machân a ta, ania, keima sika a ringna machân kaiin ring an tih.

25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja itsensä kadottais, eli vahinkoon saattais?

Mîn rammuol hih apumin nei senla, a theiin inmangin mo, machânin mo om ta senla ata rangin imo ânlap!

26 Sillä kuka ikänä minua häpee ja minun sanojani, sitä Ihmisen Pojan pitää häpeemän, kuin hän ole tuleva hänen ja Isän ja pyhäin enkelien kunniassa.

Mîn keima le ka thurchi inzakpui chu, Miriem Nâipasal khomin, a roiipuina leh Pa roiinpuina leh vântîrton inthieng ngei leh a juong tikin inzakpui a tih.

27 Mutta minä totisesti sanon teille: muutamat ovat, jotka tässä seisovat, jotka ei maista kuolemaa, siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan.

Hitaka senkhat ngei hin Pathien rêngram an mu mâka chu thi noni ngei iti riettit roi” a tia.

28 Ja tapahtui kahdeksan päivän perästä näiden sanain jälkeen, että hän otti tykönsä Pietarin ja Johanneksen ja Jakobin, ja meni ylös vuorelle rukoilemaan.

Hi chong a misîr zoia, hapta khat suole chu, Jisua'n Peter, John le Jacob ngei hah muol chunga chubai tho rangin a tuong ngeia.

29 Ja kuin hän rukoile, muuttui hänen kasvonsa ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi ja kiiltäväksi.

Hanchu, chubai a tho lâitakin a mâi ânthûla, a mêl le a puonsilngei khom avâr intêrrakin a oma.

30 Ja katso, kaksi miestä puhui hänen kanssansa, jotka olivat Moses ja Elias,

Harenghan mi inik an juong oma, an chongpuia, Moses le Elijah an ni.

31 Jotka näkyivät kunniassa ja ja puhuivat hänen menostansa, jonka hän täyttävä oli Jerusalemissa.

Invân roiinpuinân an juong inlâra, Pathien bôkna len ranga, Jerusalema Jisua thi rang tie an misîra.

32 Mutta Pietari ja jotka hänen kanssansa olivat, olivat unesta raskautetut; mutta koska he heräsivät, näkivät he hänen kunniansa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen tykönänsä.

Peter le a champui ngei chu an inphara, an inthoiin chu Jisua roiinpuina le a kôma mi inik inding ngei an mua.

33 Ja tapahtui, kuin he läksivät hänen tyköänsä, sanoi Pietari Jesukselle: Mestari, hyvä on meidän tässä olla, tehkäämme tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden; eikä tietänyt, mitä sanoi.

Mingei han Jisua an mak rangtôn chu, Peter'n a kôma, “Hitaka om hi eita rangin asa, puon in inthum nata rang inkhat, Moses rang inkhat le Elijah rang inkhat sin kin tih” a tia. (ha a chong ti hah asadimin riet minthâr mak)

34 Ja hänen näitä puhuissansa, tuli pilvi ja varjosi ympäri heidät; mutta he peljästyivät, koska tulivat pilven sisälle.

A la chong lâitakin sûmin a juong minlia, an chunga sûmin a juong mukhûn chu ruoisingeiin an chia.

35 Ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.

Sûm renga rôlin, “Ama hih ka Nâipasal ka thangsuok chu ani, a chong rangâi roi” a tia.

36 Ja kuin ääni parhaallansa kuului, löysivät he Jesuksen yksin. Ja he vaikenivat, eikä mitään kellenkään niinä päivinä jutelleet niistä, mitkä he nähneet olivat.

Rôl amongin chu, Jisua vai a om zoia. ruoisingei han an neinun mu tute ril loiin an ip tita.

37 Mutta tapahtui toisena päivänä, kuin he menivät alas vuorelta, kohtasi heitä paljo väkeä.

Anangtûka Jisua le ruoisi inthum ngei hah muol chung renga an juong chumin chu mipui tamtak ngeiin an lei dona.

38 Ja katso, yksi mies huusi kansasta, sanoen: Mestari! minä rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen; sillä hän on minulle ainokainen.

Hanchu, mipuingei lâia mi inkhatin, “Minchupu, ka nâipasal, ke neisun hi en ta,” tia ngênin ân-ieka.

39 Ja katso, henki ottaa hänen, ja hän huutaa kohta, ja se repii häntä, niin että hän vaahtuu, ja se luopuu tuskalla hänestä, kuin hän häntä runtelee.

“Ramkhorin a sûra, a minleta, a cherhuon asuoka, a minna, inningloiin a min ieka, a vôr raka darnân a min se ngâia.

40 Ja minä rukoilin sinun opetuslapsias häntä ajamaan ulos, mutta ei he voineet.

A rujûlpai rangin nu ruoisingei ke ngên ngei lakin thei mak ngeia” a tia.

41 Niin Jesus vastasi ja sanoi: oi uskomatoin ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pitää teidän tykönänne oleman ja teitä kärsimän? Tuo poikas tänne.

Jisua'n, “Iemna neiloi le mi puoloingei o! Iten sôt mo nin kôma omin nangni ko donsûi ranga? Na nâipasal hah hin hong tuong roh” a tia.

42 Ja kuin hän vielä tulossa oli, repeli häntä perkele ja muserteli; mutta Jesus nuhteli rietasta henkeä, ja paransi pojan, ja antoi hänen jälleen isällensä.

Hanchu nâipang hah a hongin chu, ramkhori han a nîka pila inngil rakin a vôra. Jisua'n ramkhori hah chong a pêka, nâipang hah a mindama, a pa kôma a pêk zoi.

43 Niin he kaikki hämmästyivät Jumalan kunniallista voimaa. Mutta koska kaikki ihmettelivät kaikkia niitä, mitä Jesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:

Pathien sinthotheina roiinpui hah mipui ngei murdi'n an kamâm ok ani. Mipui ngeiin Jisua sinthongei an kamâm lâiin, a ruoisingei kôma,

44 Pankaat te nämät puheet korviinne; sillä tuleva on, että Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin.

“Nangni ki ril rang hih mingil no roi, Miriem Nâipasal hih miriemngei kôma ipêk nîng a tih” a tia.

45 Mutta ei he ymmärtäneet sitä sanaa, ja se oli heiltä peitetty, niin ettei he sitä ymmärtäneet; ja he pelkäsivät kysyä sitä sanaa häneltä.

Ania, ruoisingei lakin ai ti omtie hah rietthei mak ngeia. An riet thei loina ranga chong inthup ania, ama laka an chi sikin rekel ngam mak ngeia.

46 Niin tuli myös kamppaus heidän keskenänsä, kuka heistä suurin olis.

Hanchu, ruoisingei han ei lâia tumo a lien rang tak tiin inkhalna an neia.

47 Kuin Jesus näki heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti tykönsä,

Jisua'n an mindonna a rieta, nâipangte a kaia, a kôla a mindinga.

48 Ja sanoi heille: kuka ikänä tämän poikaisen ottaa vastaan minun nimeeni, hän ottaa vastaan minun; ja kuka ikänä minun ottaa vastaan, hän ottaa vastaan sen, joka minun lähetti. Sillä joka vähin on teidän keskenänne, se pitää oleman suurin.

An kôma, “Tutu, hi nâipangte ki riminga modôm chu, keima ni modôm ani; tutu keima ni modôm chu ni tîrpu modôm ani. Nin lâia a chintak hi a lientak ani,” a tipe ngeia.

49 Niin Johannes vastasi ja sanoi: Mestari! me näimme yhden sinun nimes kautta perkeleitä ajavan ulos, ja me kielsimme häntä; sillä ei hän seuraa meitä.

John'n, “Minchupu, mi inkhatin ni rimingin, ramkhori a rujûlpaia, ei pâla mi ani loi sikin, kan khap” a tia.

50 Ja Jesus sanoi hänelle: älkäät kieltäkö; sillä joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolestamme.

Jisua'n a kôma le adangngei kôma, “Khap no roi nangni chakal loi chu nin tienga kop ani” a tipe ngeia.

51 Mutta tapahtui, kuin aika täytetty oli, että hän piti täältä otettaman ylös, käänsi hän kasvonsa menemään Jerusalemin puoleen,

Jisua invâna a kal rang ni a hong nâia anîn chu, Jerusalema se rangin a mulungin a bôka, a se kelen zoi.

52 Ja lähetti sanansaattajat edellänsä, ja he menivät yhteen Samarialaisten kylään, majaa hänelle valmistamaan.

A motona thangthei a tîra, ata ranga neinuntin lei cherêl rangin Samari khuo inkhata an lûta.

53 Ja ei ne häntä ottaneet vastaan, että hänen kasvonsa oli käännetty menemään Jerusalemia päin.

Ania, Jerusalema se anni iti an rietminthâr sikin lei modôm mak ngeia.

54 Mutta kuin hänen opetuslapsensa Jakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: Herra, tahdotkos, niin me sanomme, että tuli tulee taivaasta ja kadottaa heidät, niinkuin Eliaskin teki?

Hanchu, ruoisi Jacob le John'n an rietin chu a kôma, “Pumapa, anni ngei minmangna rangin Elijah angin invân renga mei koisumna rangin mini nuom mo?” an tia.

55 Mutta Jesus kääsi itsensä ja nuhteli heitä, sanoen: ette tiedä, minkäkaltaisen hengen te olette.

Jisua an tieng ânheia, a ngo ngeia.

56 Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan. Ja he menivät toiseen kylään.

Male Jisua le a ruoisingei chu khuo danga an se zoi.

57 Ja tapahtui heidän vaeltaissansa, että yksi tiellä sanoi: minä seuraan sinua, kuhunkas ikänä menet, Herra.

Hanchu, lampuia an lôn lâiin, mi inkhatin Jisua kôma, “Na sêna muntina nang jûi ki tih” a tia.

58 Ja Jesus sanoi hänelle: ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla pesät; mutta ei ihmisen Pojalla ole, kuhunka hän päänsä kallistaa.

Jisua'n a kôma, “Sialngei'n kuo an dôna, vangeiin rubu an dôna, ania, Miriem Nâipasal chu a lu minngamna rang luo mun dôn mak” a tipea.

59 Mutta hän sanoi toiselle: seuraa minua! niin se sanoi: Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isääni.

Hanchu midang kôma, “Ni jûi roh” a tipea. Ania ha mi han, “Pumapa, sêng ka ta, ka pa la phûm bak ki tih,” a tia.

60 Niin Jesus sanoi hänelle: anna kuolleet haudata kuolleitansa; mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.

Jisua'n a kôma, “A thi ngeiin an mithi champui ngei phûm rese ngei, nang chu sênla, Pathien Rêngram thurchi va misîr roh” a tia.

61 Ja toinen myös sanoi: Herra, minä seuraan sinua, mutta salli minun ensin mennä hyvästi jättämään niitä, jotka kotonani ovat.

Mi dangin a kôma, “Pumapa, nang jûi ki tih, ania, ki inmingei chong hoiin ni manthân bak roh” a tia.

62 Mutta Jesus sanoi hänelle: kuka ikänä kätensä auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan.

Hanchu Jisua'n a kôma, “Tutu, âl kaina taka kut bânga, nûk tienga en chu, Pathien Rêngrama ranga mi nithei mak” a tipea.

Go to > Bookmark / Concordance / Maps / Report Issue

The Transfiguration

The world's first Holy Bible un-translation!