Luukkaan 9
1 Mutta hän kutsui kokoon kaksitoistakymmentä opetuslastansa, ja antoi heille voiman ja vallan kaikkein perkeleiden ylitse, ja taudit parantaa,
Then calling together the twelve Apostles, he gave them power and authority over all demons and to cure diseases.
2 Ja lähetti heitä saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
And he sent them to preach the kingdom of God and to heal the infirm.
3 Ja sanoi heille: älkäät ottako mitään myötänne tielle, ei sauvoja, eikä myös säkkiä, eikä leipää, eikä rahaa: älkää myös kahta hametta pitäkö.
And he said to them: “You should take nothing for the journey, neither staff, nor traveling bag, nor bread, nor money; and you should not have two tunics.
4 Ja johon huoneesen te tulette sisälle, siinä te olkaat ja siitä lähtekäät ulos.
And into whatever house you shall enter, lodge there, and do not move away from there.
5 Ja kuka ikänä ei teitä ota vastaan, niin menkäät pois siitä kaupungista ja puhdistakaat tomu teidän jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan.
And whoever will not have received you, upon departing from that city, shake off even the dust on your feet, as a testimony against them.”
6 Ja he menivät ulos ja vaelsivat kylissä, saarnaten evankeliumia, ja paransivat joka paikassa.
And going forth, they traveled around, through the towns, evangelizing and curing everywhere.
7 Mutta Herodes tetrarka kuuli kaikki, mitä häneltä tehty oli, ja hän epäili, että muutamat sanoivat Johanneksen nousseeksi kuolleista.
Now Herod the tetrarch heard about all the things that were being done by him, but he doubted, because it was said
8 Muutamat taas Eliaan ilmaantuneen, ja muut, että joku prophetaista oli noussut ylös.
by some, “For John has risen from the dead,” yet truly, by others, “For Elijah has appeared,” and by still others, “For one of the prophets from of old has risen again.”
9 Ja Herodes sanoi: Johanneksen kaulan minä leikkasin; vaan kuka tämä lienee, josta minä senkaltaisia kuulen? Ja hän pyysi nähdä häntä.
And Herod said: “I beheaded John. So then, who is this, about whom I hear such things?” And he sought to see him.
10 Ja apostolit palasivat, ja juttelivat hänelle kaikki, mitä he olivat tehneet. Ja hän otti heidät tykönsä ja meni erinänsä Betsaidan kaupungin erämaahan.
And when the Apostles returned, they explained to him all the things that they had done. And taking them with him, he withdrew to a deserted place apart, which belongs to Bethsaida.
11 Kuin kansa sen ymmärsi, seurasivat he häntä, ja hän otti heitä vastaan, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta, ja jotka parannusta tarvitsivat, teki hän terveeksi.
But when the crowd had realized this, they followed him. And he received them and spoke to them about the kingdom of God. And those who were in need of cures, he healed.
12 Mutta päivä rupesi jo laskemaan ja ne kaksitoistakymmentä tulivat ja sanoivat hänelle: päästä kansa menemään lähikyliin ja majoihin poikkeamaan, ruokaa saamaan; sillä me olemme täällä eramaassa.
Then the day began to decline. And drawing near, the twelve said to him: “Dismiss the crowds, so that, by going into the surrounding towns and villages, they may separate and find food. For we are here in a deserted place.”
13 Niin hän sanoi heille: antakaat te heille syötävää; mutta he sanoivat: ei meillä enempi ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme mene ja osta ruokaa kaikelle tälle kansalle;
But he said to them, “You give them something to eat.” And they said, “There is with us no more than five loaves and two fish, unless perhaps we are to go and buy food for this entire multitude.”
14 Sillä heitä oli lähes viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsillensa: pankaat heitä istumaan kuhunkin joukkoon viisikymmentä.
Now there were about five thousand men. So he said to his disciples, “Have them recline to eat in groups of fifty.”
15 Ja he tekivät niin ja asettivat heidät kaikki aterioitsemaan.
And they did so. And they caused them all to recline to eat.
16 Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaasen ja siunasi niitä, ja mursi ja antoi opetuslapsille panna kansan eteen.
Then, taking the five loaves and the two fish, he gazed up to heaven, and he blessed and broke and distributed them to his disciples, in order to set them before the crowd.
17 Ja he söivät kaikki ja ravittiin; ja koottiin tähteitä, jotka jäi, kaksitoistakymmentä koria muruja.
And they all ate and were satisfied. And twelve baskets of fragments were taken up, which were left over from them.
18 Ja tapahtui, kuin hän yksinänsä rukoilemassa oli, olivat myös opetuslapset hänen kanssansa, ja hän kysyi heiltä, sanoen: kenenkä sanoo kansa minun olevan?
And it happened that, when he was praying alone, his disciples also were with him, and he questioned them, saying: “Who do the multitudes say that I am?”
19 Mutta ha vastasivat ja sanoivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, muutamat taas jonkun vanhoista prophetaista nousseen ylös.
But they answered by saying: “John the Baptist. But some say Elijah. Yet truly, others say that one of the prophets from before has risen again.”
20 Niin hän sanoi heille: kenenkäs te sanotte minun olevan? Vastasi Pietari ja sanoi: sinä olet Jumalan Kristus.
Then he said to them, “But who do you say that I am?” In response, Simon Peter said, “The Christ of God.”
21 Ja hän haastoi heitä, ja kielsi heidät kellekään sitä sanomasta.
But speaking sharply to them, he instructed them not to tell this to anyone,
22 Ja sanoi: Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmita ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.
saying, “For the Son of man must suffer many things, and be rejected by the elders and the leaders of the priests and the scribes, and be killed, and on the third day rise again.”
23 Niin hän sanoi kaikille: jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä, ja ottakaan ristinsä joka päivä, ja seuratkaan minua.
Then he said to everyone: “If anyone is willing to come after me: let him deny himself, and take up his cross every day, and follow me.
24 Sillä joka henkensä tähdellä pitää tahtoo, hänen pitää sen kadottaman; mutta joka henkensä kadottaa minun tähteni, hän pitää sen tallella.
For whoever will have saved his life, will lose it. Yet whoever will have lost his life for my sake, will save it.
25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja itsensä kadottais, eli vahinkoon saattais?
For how does it benefit a man, if he were to gain the whole world, yet lose himself, or cause himself harm?
26 Sillä kuka ikänä minua häpee ja minun sanojani, sitä Ihmisen Pojan pitää häpeemän, kuin hän ole tuleva hänen ja Isän ja pyhäin enkelien kunniassa.
For whoever will be ashamed of me and of my words: of him the Son of man will be ashamed, when he will have arrived in his majesty and that of his Father and of the holy Angels.
27 Mutta minä totisesti sanon teille: muutamat ovat, jotka tässä seisovat, jotka ei maista kuolemaa, siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan.
And yet, I tell you a truth: There are some standing here who shall not taste death, until they see the kingdom of God.”
28 Ja tapahtui kahdeksan päivän perästä näiden sanain jälkeen, että hän otti tykönsä Pietarin ja Johanneksen ja Jakobin, ja meni ylös vuorelle rukoilemaan.
And it happened that, about eight days after these words, he took Peter and James and John, and he ascended onto a mountain, so that he might pray.
29 Ja kuin hän rukoile, muuttui hänen kasvonsa ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi ja kiiltäväksi.
And while he was praying, the appearance of his countenance was altered, and his vestment became white and shining.
30 Ja katso, kaksi miestä puhui hänen kanssansa, jotka olivat Moses ja Elias,
And behold, two men were talking with him. And these were Moses and Elijah, appearing in majesty.
31 Jotka näkyivät kunniassa ja ja puhuivat hänen menostansa, jonka hän täyttävä oli Jerusalemissa.
And they spoke of his departure, which he would accomplish at Jerusalem.
32 Mutta Pietari ja jotka hänen kanssansa olivat, olivat unesta raskautetut; mutta koska he heräsivät, näkivät he hänen kunniansa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen tykönänsä.
Yet truly, Peter and those who were with him were weighed down by sleep. And becoming alert, they saw his majesty and the two men who were standing with him.
33 Ja tapahtui, kuin he läksivät hänen tyköänsä, sanoi Pietari Jesukselle: Mestari, hyvä on meidän tässä olla, tehkäämme tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden; eikä tietänyt, mitä sanoi.
And it happened that, as these were departing from him, Peter said to Jesus: “Teacher, it is good for us to be here. And so, let us make three tabernacles: one for you, and one for Moses, and one for Elijah.” For he did not know what he was saying.
34 Ja hänen näitä puhuissansa, tuli pilvi ja varjosi ympäri heidät; mutta he peljästyivät, koska tulivat pilven sisälle.
Then, as he was saying these things, a cloud came and overshadowed them. And as these were entering into the cloud, they were afraid.
35 Ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
And a voice came from the cloud, saying: “This is my beloved Son. Listen to him.”
36 Ja kuin ääni parhaallansa kuului, löysivät he Jesuksen yksin. Ja he vaikenivat, eikä mitään kellenkään niinä päivinä jutelleet niistä, mitkä he nähneet olivat.
And while the voice was being uttered, Jesus was found to be alone. And they were silent and told no one, in those days, any of these things, which they had seen.
37 Mutta tapahtui toisena päivänä, kuin he menivät alas vuorelta, kohtasi heitä paljo väkeä.
But it happened on the following day that, as they were descending from the mountain, a great crowd met him.
38 Ja katso, yksi mies huusi kansasta, sanoen: Mestari! minä rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen; sillä hän on minulle ainokainen.
And behold, a man from the crowd cried out, saying, “Teacher, I beg you, look kindly on my son, for he is my only son.
39 Ja katso, henki ottaa hänen, ja hän huutaa kohta, ja se repii häntä, niin että hän vaahtuu, ja se luopuu tuskalla hänestä, kuin hän häntä runtelee.
And behold, a spirit takes hold of him, and he suddenly cries out, and it throws him down and convulses him, so that he foams. And though it tears him apart, it leaves him only with difficulty.
40 Ja minä rukoilin sinun opetuslapsias häntä ajamaan ulos, mutta ei he voineet.
And I asked your disciples to cast him out, and they were unable.”
41 Niin Jesus vastasi ja sanoi: oi uskomatoin ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pitää teidän tykönänne oleman ja teitä kärsimän? Tuo poikas tänne.
And in response, Jesus said: “O unfaithful and perverse generation! How long will I be with you and endure you? Bring your son here.”
42 Ja kuin hän vielä tulossa oli, repeli häntä perkele ja muserteli; mutta Jesus nuhteli rietasta henkeä, ja paransi pojan, ja antoi hänen jälleen isällensä.
And as he was approaching him, the demon threw him down and convulsed him.
43 Niin he kaikki hämmästyivät Jumalan kunniallista voimaa. Mutta koska kaikki ihmettelivät kaikkia niitä, mitä Jesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
And Jesus rebuked the unclean spirit, and he healed the boy, and he restored him to his father.
44 Pankaat te nämät puheet korviinne; sillä tuleva on, että Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin.
And all were astonished at the greatness of God. And as everyone was wondering over all that he was doing, he said to his disciples: “You must set these words in your hearts. For it shall be that the Son of man will be delivered into the hands of men.”
45 Mutta ei he ymmärtäneet sitä sanaa, ja se oli heiltä peitetty, niin ettei he sitä ymmärtäneet; ja he pelkäsivät kysyä sitä sanaa häneltä.
But they did not understand this word, and it was concealed from them, so that they did not perceive it. And they were afraid to question him about this word.
46 Niin tuli myös kamppaus heidän keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
Now an idea entered into them, as to which of them was greater.
47 Kuin Jesus näki heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti tykönsä,
But Jesus, perceiving the thoughts of their hearts, took a child and stood him beside him.
48 Ja sanoi heille: kuka ikänä tämän poikaisen ottaa vastaan minun nimeeni, hän ottaa vastaan minun; ja kuka ikänä minun ottaa vastaan, hän ottaa vastaan sen, joka minun lähetti. Sillä joka vähin on teidän keskenänne, se pitää oleman suurin.
And he said to them: “Whoever will receive this child in my name, receives me; and whoever receives me, receives him who sent me. For whoever is the lesser among you all, the same is greater.”
49 Niin Johannes vastasi ja sanoi: Mestari! me näimme yhden sinun nimes kautta perkeleitä ajavan ulos, ja me kielsimme häntä; sillä ei hän seuraa meitä.
And responding, John said: “Teacher, we saw a certain one casting out demons in your name. And we prohibited him, for he does not follow with us.”
50 Ja Jesus sanoi hänelle: älkäät kieltäkö; sillä joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolestamme.
And Jesus said to him: “Do not prohibit him. For whoever is not against you, is for you.”
51 Mutta tapahtui, kuin aika täytetty oli, että hän piti täältä otettaman ylös, käänsi hän kasvonsa menemään Jerusalemin puoleen,
Now it happened that, while the days of his dissipation were being completed, he steadfastly set his face to go to Jerusalem.
52 Ja lähetti sanansaattajat edellänsä, ja he menivät yhteen Samarialaisten kylään, majaa hänelle valmistamaan.
And he sent messengers before his face. And going on, they entered into a city of the Samaritans, to prepare for him.
53 Ja ei ne häntä ottaneet vastaan, että hänen kasvonsa oli käännetty menemään Jerusalemia päin.
And they would not receive him, because his face was going toward Jerusalem.
54 Mutta kuin hänen opetuslapsensa Jakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: Herra, tahdotkos, niin me sanomme, että tuli tulee taivaasta ja kadottaa heidät, niinkuin Eliaskin teki?
And when his disciples, James and John, had seen this, they said, “Lord, do you want us to call for fire to descend from heaven and consume them?”
55 Mutta Jesus kääsi itsensä ja nuhteli heitä, sanoen: ette tiedä, minkäkaltaisen hengen te olette.
And turning, he rebuked them, saying: “Do you not know of whose spirit you are?
56 Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan. Ja he menivät toiseen kylään.
The Son of man came, not to destroy lives, but to save them.” And they went into another town.
57 Ja tapahtui heidän vaeltaissansa, että yksi tiellä sanoi: minä seuraan sinua, kuhunkas ikänä menet, Herra.
And it happened that, as they were walking along the way, someone said to him, “I will follow you, wherever you will go.”
58 Ja Jesus sanoi hänelle: ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla pesät; mutta ei ihmisen Pojalla ole, kuhunka hän päänsä kallistaa.
Jesus said to him: “Foxes have dens, and the birds of the air have nests. But the Son of man has nowhere to lay his head.”
59 Mutta hän sanoi toiselle: seuraa minua! niin se sanoi: Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isääni.
Then he said to another, “Follow me.” But he said, “Lord, permit me first to go and bury my father.”
60 Niin Jesus sanoi hänelle: anna kuolleet haudata kuolleitansa; mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.
And Jesus said to him: “Let the dead bury their dead. But you go and announce the kingdom of God.”
61 Ja toinen myös sanoi: Herra, minä seuraan sinua, mutta salli minun ensin mennä hyvästi jättämään niitä, jotka kotonani ovat.
And another said: “I will follow you, Lord. But permit me first to explain this to those of my house.”
62 Mutta Jesus sanoi hänelle: kuka ikänä kätensä auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan.
Jesus said to him, “No one who puts his hand to the plow, and then looks back, is fit for the kingdom of God.”
