Luukkaan 7
1 Mutta kuin hän kansan kuullen oli päättänyt kaikki sanansa, meni hän Kapernaumiin.
And when he had ended all his sayings in the hearing of the people, he went into Capernaum.
2 Ja yhden sadanpäämiehen palvelia sairasti kuolemallansa, josta hän paljon piti.
And a certain centurion’s servant, who was dear to him, was sick, and about to die.
3 Kuin hän siis Jesuksesta kuuli, lähetti hän Juudalaisten vanhimmat hänen tykönsä rukoilemaan häntä, että hän tulis ja parantais hänen palveliansa.
But when he heard of Jesus, he sent to him elders of the Jews, and besought him to come and save his servant.
4 Kuin he tulivat Jesuksen tykö, rukoilivat he häntä hartaasti ja sanoivat: hän on mahdollinen, ettäs hänelle sen teet;
And they came to Jesus, and besought him earnestly, saying: He is worthy for whom thou shouldst do this;
5 Sillä hän rakastaa meidän kansaamme ja rakensi meille synagogan.
for he loves our nation, and of his own accord has built us a synagogue.
6 Niin Jesus meni heidän kanssansa. Ja kuin ei hän silleen ollut kaukana huoneesta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä hänen tykönsä, sanoen hänelle: Herra, älä vaivaa sinuas; sillä en ole minä mahdollinen, ettäs minun kattoni alle tulisit.
And Jesus went with them. And when he was now not far from the house, the centurion sent friends to him, and said to him: Lord, give thyself no trouble; for I am not worthy that thou shouldst come under my roof.
7 Sentähden en minä myös itsiäni lukenut mahdolliseksi tuleman sinun tykös; mutta sano sanalla, niin minun palveliani paranee.
For which reason, neither did I count myself worthy to go to thee; but command in a word, and my servant shall be healed.
8 Sillä minä olen myös ihminen vallan alle asetettu, ja minun allani on sotamiehiä, ja sanon tälle: mene! niin hän menee, ja toiselle: tule! ja hän tulee, ja minun palvelialleni: tee se! ja hän tekee.
For I am a man placed under authority, and have soldiers under me; and I say to this one, Go, and he goes; and to another, Come, and he comes; and to my servant, Do this, and he does it.
9 Mutta kuin Jesus sen kuuli, ihmetteli hän häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: minä sanon teille: en ole minä Israelissa senkaltaista uskoa löytänyt.
And when Jesus heard these things, he was filled with admiration for him; and, turning to the multitude that followed, he said: I say to you, Not even in Israel have I found so great faith.
10 Ja kuin ne, jotka lähetetyt olivat, kotia palasivat, löysivät he palvelian terveenä, joka sairastanut oli.
And they that had been sent, returned to the house, and found the servant that had been sick restored to health.
11 Ja tapahtui sen jälkeen, että hän meni kaupunkiin, joka Nain kutsutaan, ja hänen kanssansa meni monta hänen opetuslastansa ja paljo väkeä.
And it came to pass, the next day, that he was going to a city called Nain; and many of his disciples and a great multitude followed him.
12 Mutta kuin hän kaupungin porttia lähestyi, katso, kuollut kannettiin ulos, joka oli äitinsä ainoa poika, ja se oli leski. Ja paljo kaupungin kansasta kävi hänen kanssansa.
And when he came near the gate of tho city, behold, they were carrying out a dead man, the only son of his mother, and she was a widow; and a great multitude from the city was with her.
13 Kuin Herra hänen näki, armahti hän hänen päällensä ja sanoi hänelle: älä itke!
And when the Lord saw her, he had compassion on her, and said to her: Weep not.
14 Ja meni ja rupesi paariin (ja kantajat seisahtivat, ) ja hän sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös!
And he went and touched the bier; and those who were carrying it, stood still. And he said: Young man, I say to you, Arise.
15 Ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi sen äidillensä.
And he that had been dead, sat up and began to speak; and he gave him to his mother.
16 Ja pelko tuli kaikille, ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: suuri propheta on noussut meidän sekaamme, ja Jumala on kansaansa etsinyt.
And fear seized on all; and they glorified God, saying: A great prophet has arisen among us; and, God has visited his people.
17 Ja tämä sanoma kuului hänestä kaikkeen Juudeaan ja kaiken sen lähimaakunnan ympäri.
And this report concerning him went abroad into all Judea and all the neighboring region.
18 Ja Johannekselle ilmoittivat hänen opetuslapsensa näistä kaikista. Ja Johannes kutsui tykönsä kaksi opetuslastansa,
And the disciples of John told him of all these things.
19 Ja lähetti Jesuksen tykö, sanoen: oletko se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?
And John called to him two of his disciples, and sent them to Jesus, and said: Art thou he that was to come, or must we look for another?
20 Kuin nämät miehet tulivat hänen tykönsä, sanoivat he: Johannes Kastaja lähetti meidät sinun tykös, sanoen: oletkos sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?
And the men came to him and said: John the Immerser has sent us to thee, and says, Art thou he that was to come, or must we look for another?
21 Sillä hetkellä paransi hän monta taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja antoi monelle sokialle näön.
And in that very hour he cured many of diseases and plagues and evil spirits, and bestowed sight on many that were blind.
22 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, mitä te nähneet ja kuulleet olette: sokiat saavat näkönsä, ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille saarnataan evankeliumi,
And Jesus answered and said to them: Go and tell John what you have seen and heard; that the blind receive their sight, the lame walk, the lepers are cleansed, the deaf hear, the dead are raised, the poor have the gospel preached to them;
23 Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.
and blessed is he who shall find no cause of offense in me.
24 Ja kuin Johanneksen sanansaattajat menivät pois, rupes hän sanomaan Johanneksesta kansalle: mitä te läksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta häälytetään?
And when the messengers of John had departed, he began to say to the multitudes concerning John: What did you go out into the wilderness to see? A reed shaken by the wind?
25 Eli mitä te läksitte katsomaan? ihmistäkö, pehmeisiin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa ovat ja herkullisesti elävät, ovat kuninkaallisissa kartanoissa.
But what did you go out to see? A man clothed in soft raiment? Behold, they that wear splendid apparel, and live in luxury, are in kings houses.
26 Taikka mitä te menitte katsomaan? prophetaako? minä sanon teille: ja enempi kuin propheta.
But what did you go out to see? A prophet? Yes, I say to you, and much more than a prophet.
27 Tämä on se, josta kirjoitettu on: katso, minä lähetän minun enkelini sinun kasvois eteen, valmistamaan sinun tietäs sinun etees.
This is he, of whom it is written, Behold, I send my messenger before thy face, who shall prepare thy way before thee.
28 Sillä minä sanon teille: niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtään suurempaa prophetaa kuin Johannes Kastaja: kuitenkin se, joka vähempi on Jumalan valtakunnassa, on suurempi häntä.
For I say to you, Among those born of women, there is no prophet greater than John the Immerser. But the least in the kingdom of heaven is greater than he.
29 Ja kaikki kansa, joka hänen kuuli, ja Publikanit antoivat Jumalalle oikeuden ja kastettiin Johanneksen kasteella.
And all the people, and the publicans that heard him, vindicated God, by being immersed with the immersion of John;
30 Mutta Pharisealaiset ja lainoppineet katsoivat ylön Jumalan neuvon itseänsä kohtaan, ja ei heitä kastettu häneltä.
but the Pharisees and the lawyers rejected the counsel of God in regard to themselves, by not being immersed by him.
31 Niin Herra sanoi: keneen siis minä tämän sukukunnan ihmiset vertaan? Ja kenenkä kaltaiset he ovat?
To what, then, shall I compare the men of this generation? and to what are they like?
32 Ne ovat niiden lasten kaltaiset, jotka turulla istuvat ja huutavat toinen toisellensa ja sanovat: me olemme huilua soittaneet teidän edessänne, ja ette hypänneet: me olemme teille veisanneet murhevirsiä, ja ette itkeneet.
They are like children sitting in the market-place, who call to one another, and say, We have played on the pipe for you, and you have not danced; we have sung mournful songs for you, and you have not lamented.
33 Sillä Johannes Kastaja tuli, ja ei syönyt leipää eikä juonut viinaa, ja te sanotte: hänellä on perkele.
For John the Immerser came, neither eating bread nor drinking wine, and you say, He has a demon.
34 Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: katso ihmistä, syömäriä ja viinan juomaria, Publikanien ja syntisten ystävää:
The Son of man has come, eating and drinking, and you say, Behold, a gluttonous man and a drinker of wine, a friend of publicans and sinners.
35 Ja viisaus on vanhurskautettu kaikilta hänen lapsiltansa.
Yet wisdom is vindicated by all her children.
36 Niin yksi Pharisealaisista rukoili häntä ruualle kanssansa. Ja hän meni Phariseuksen huoneeseen ja aterioitsi.
And one of the Pharisees invited him to eat with him. And he went into the house of the Pharisee, and reclined at table.
37 Ja katso, yksi vaimo oli kaupungissa, joka oli syntinen, ja kuin hän sai kuulla, että hän aterioitsi Pharisealaisen huoneessa, toi hän lasin kallista voidetta.
And, behold, a woman of the city, who was a sinner, when she knew that he reclined at table in the house of the Pharisee, brought an alabaster box of ointment,
38 Ja seisoi takana hänen jalkainsa juuressa itkien, ja rupesi kyyneleillänsä kastamaan hänen jalkojansa, ja niitä päänsä hiuksilla kuivasi, ja suuta antoi hänen jalkainsa, ja voiteli ne voiteella.
and stood behind at his feet, weeping; and she began to wash his feet with her tears; and she wiped them with the hair of her head, and kissed his feet and anointed them with the ointment.
39 Mutta kuin Pharisealainen sen näki, joka hänen kutsunut oli, sanoi hän itsellensä: jos tämä olis propheta, niin hän tietäis, mikä ja millinen tämä vaimo on, joka häneen rupee, että hän on syntinen.
But when the Pharisee who had invited him, saw it, he said within himself: This man, if he were a prophet, would have known who, and what sort of woman this is that touches him; for she is a sinner.
40 Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: Simon, minulla on jotakin sinulle sanomista. Hän sanoi: Mestari, sanos.
And Jesus answered and said to him: Simon, I have something to say to you. He replied: Teacher, say on.
41 Kaksi valkamiestä oli yhdellä lainaajalla: yksi oli velkaa viisisataa penninkiä ja toinen viisikymmentä.
A certain creditor had two debtors; the one owed him five hundred denarii, the other, fifty.
42 Koska ei heillä ollut varaa maksaa, antoi hän molempain anteeksi. Sano siis, kumpi näistä häntä enemmän rakastaman pitää?
But as they had nothing to pay, he forgave them both. Which of them, then, will love him the more?
43 Simon vastaten sanoi: minä luulen, että se, jolle hän enemmän anteeksi antoi; hän sanoi: oikein sinä tuomitsit.
Simon answered and said: I suppose he to whom he forgave the more. He said to him: You have decided correctly.
44 Ja hän käänsi itsensä vaimoa päin, ja sanoi Simonille: näetkös tämän vaimon? minä tulin sinun huoneeses, etkä sinä antanut vettä minun jaloilleni; mutta tämä kyynelillä kasti minun jalkani ja ne hiuksillansa kuivasi.
And turning toward the woman, he said to Simon: Do you see this woman? I entered your house, you gave me no water for my feet; but she has washed my feet with her tears, and wiped them with her hair.
45 Et sinä minun suuta antanut, mutta tämä, sittenkuin hän tähän tuli, ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta.
You gave me no kiss; but she, from the time I came in, has not ceased to kiss my feet.
46 Et sinä minun päätäni öljyllä voidellut; mutta tämä voiteella minun jalkani voiteli.
You did not anoint my head with oil; but she has anointed my feet with ointment.
47 Minä sanon sinulle: sentähden että hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti; mutta jolle vähempi anteeksi annetaan, se vähemmän rakastaa.
Wherefore, I say to you, her sins, which are many, are forgiven; for she loved much. But he to whom little is forgiven, loves little.
48 Niin hän sanoi hänelle: sinun syntis ovat anteeksi annetut.
And he said to her: Your sins are forgiven.
49 Niin rupesivat ne, jotka myös aterioitsivat, sanomaan keskenänsä: kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?
And those who reclined at table with him began to say within themselves: Who is this that also forgives sins?
50 Niin hän sanoi vaimolle: sinun uskos on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan.
But he said to the woman: Your faith has saved you; go in peace.
