< Luukkaan 5 >
1 Niin tapahtui, kuin kansa tunki hänen tykönsä, kuulemaan Jumalan sanaa, että hän seisoi Genesaretin meren tykönä.
Sûnkhat chu, Jisua Genesaret dîl rakhama ândinga, mipuingeiin Pathien chong rangâi rangin an neng ruruia.
2 Ja näki kaksi venhettä olevan meren tykönä; mutta kalamiehet olivat niistä lähteneet ja pesivät verkkoja.
Tuipanga, ngasûrpungeiin an lên an rusûk kâra an lei mâk rukuong inik a mua.
3 Niin hän meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin, ja käski hänen vähän maasta laskea ulos; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
Simon rukuong lelea han a chuonga, a kôm, tuipang renga intôl viet rangin a ngêna, hanchu, rukuonga ânsunga, mipuingei a minchu ngeia.
4 Mutta kuin hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: vie syvälle, ja heittäkää verkkonne apajalle.
A chong zoiin chu Simon kôma, “Tui inthûkna tieng rukuong min se inla, nga sûr rangin nin lênngei vôr roi,” a tia.
5 Ja Simon vastaten sanoi hänelle: Mestari! me olemme kaiken yön työtä tehneet ja emme mitään saaneet; mutta sinun käskystäs minä heitän ulos verkon.
“Pumapa, jân sôt kin vôra ite man makme, nikhomrese, no chongpêkin lênngei vor nôk ki tih,” a tia.
6 Ja kuin he sen tekivät, sulkivat he suuren kalain paljouden, ja heidän verkkonsa repesi.
Hanchu an vôra anin chu, nga tam sabak an khuma, an lênngei achet vavânga.
7 Ja he viittasivat kumppaneillensa, jotka olivat toisessa venheessä, tulemaan ja auttamaan heitä. Ja he tulivat ja täyttivät molemmat venheet, niin että he rupesivat vajoomaan.
Asân rangin rukuong danga an lômngei kutin an jâpa, an honga rukuong inika a ngim vang dôr an thun minsip ruruoia.
8 Kuin Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jesuksen polvien tykö, sanoen: Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen.
Hanchu, Simon Peter'n neinun omtie a mûn chu, Jisua rukuonga khûkinbilin ânboka, “Pumapa, mi mâksan roh, mi nunsie kêng kin ni,” a tia.
9 Sillä hämmästys oli hänen käsittänyt ja kaikki, jotka hänen kanssaan olivat, kalan saaliin tähden, jonka he saaneet olivat,
Ama le a malngeiin an nga sûr tamrai sikin, an kamâm oka.
10 Niin myös Jakobin ja Johanneksen, Zebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kumppanit. Ja Jesus sanoi Simonille: älä pelkää, tästedes sinä saat ihmisiä.
Simon champui, Zebedee nâingei, Jacob le John khomin kamâm a om an ti saa. Hanchu, Jisua'n Simon kôma, “Chi no roh, atûn renga chu miriem sûr ni tih zoi,” a tipea
11 Ja he vetivät venheet maalle ja antoivat ylön kaikki, ja seurasivat häntä.
An rukuongngei tuipanga an kaisuoa, neinun murdi mâk rieiin Jisua an jûi zoi ani.
12 Ja tapahtui, kuin hän oli yhdessä kaupungissa, katso, niin siinä oli mies spitalia täynnä; ja kuin hän näki Jesuksen, lankesi hän kasvoillensa, rukoili häntä, sanoen: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.
Voikhat chu, Jisua khopui khata a om lâiin, mi inkhat aphârin atuom a oma, Jisua a mûn chu, a mâiruotin ânboka, “O Pu, nu nuoma anin chu ni na manthieng thei,” tiin a ngêna.
13 Ja hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, sanoen: minä tahdon, ole puhdas! Ja kohta spitali läksi hänestä.
Jisua'n a kut le a tôna, “Ku nuom hong inthieng ta roh,” a tia. Harenghan aphâr hah a boipe riei zoia.
14 Ja hän kielsi hänen kellenkään sanomasta: vaan mene, (sanoi hän) ja osoita itses papille, ja uhraa sinun puhditukses edestä, niin kuin Moses käski, heille todistukseksi.
Hanchu, Jisua'n a kôma, “Tute ril no roh, ania ochaingei kôm van en inla, mi murdi'n na dam zoi iti an rietna rangin, Moses Balam anghan inbôlna pêk roh,” a tipea.
15 Niin sanoma levisi enemmin hänestä, ja paljo kansaa kokoontui kuulemaan ja että he parannettaisiin häneltä taudeistansa.
Hannisenla, Jisua thurchi ânthang uol uola, a chongril rangâi rang le an natnangei mindam rangin mipuingei Jisua kôma an hong intûpa.
16 Mutta hän meni korpeen, ja rukoili.
Hannisenla mun inthimna a sea ava chubai ngâia.
17 Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin hän opetti, ja Pharisealaiset myös istuivat ja lainopettajat, jotka tulleet olivat jokaisesta Galilean ja Juudean kylästä ja Jerusalemista: ja Herran voima oli parantamassa heitä;
Sûnkhat chu Jisua'n mi a minchua, a kôla Phariseengei le Balam minchupungei an insunga, Galilee le Judea ram khopui renga le Jerusalem renga hong an nia. Mi mindam theina rangin Pumapa Ratha Jisua chunga a oma,
18 Ja katso, miehet kantoivat vuoteessa ihmisen, joka oli halvattu, ja he pyysivät häntä viedä sisähälle ja panna hänen eteensä.
Phalkhatthi inkhat a jâlmun leh an hong rojôna, in sûnga Jisua makunga se rang an bôka.
19 Ja kuin ei he löytäneet kansan tähden, kusta puolesta he olisivat hänen saaneet sisälle, astuivat he katon päälle ja laskivat hänen lävitse katon vuoteinensa juuri Jeesuksen eteen.
Ania, mipui tam sikin lût thei mak ngeia. Masikin, in chung tieng an kal puia, inchung an mo-onga aridîn taka, Jisua makunga a jâlmun leh an juong musuma.
20 Ja kuin hän näki heidän uskonsa, sanoi hän sille: ihminen, sinun syntis anteeksi annetaan sinulle.
Hanchu, Jisua'n an taksôn tie a mua, a kôma, “Ni sietnangei ngâidam ani zoi,” a tipea.
21 Ja kirjanoppineet ja Pharisealaiset rupesivat ajattelemaan, sanoen: kuka tämä on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka voi synnit antaa anteeksi, paitsi ainoastaan Jumala?
Hanchu Balam minchupungei le Phariseengei han, “Ma angtaka Pathien rilminsiet hih tumo ai ni! Pathien mang kêng nunsie ngâidam thei,” anin tia.
22 Mutta kuin Jesus tunsi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: mitä te ajattelette sydämessänne?
Jisua'n an mindonna a rieta, “Ithomo ma anga nin mindon?
23 Kumpi on keveämpi? sanoa: sinun syntis anteeksi annetaan sinulle! taikka sanoa: nouse ja käy!
Ni sietna ngâidam ani zoi iti le, inthoi inla lôn roh iti hih khomo a ti abai uol?
24 Vaan että te tietäisitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa (sanoi hän halvatulle: ) minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias!
Miriem Nâipasal hin rammuola hin nunsie ngâidam theina ranak a dôn iti nangni minlang pe ki tih,” a tipe ngeia. Hanchu, phalkhatthipa kôma han, “Inthoi inla nu puonpha lak inla, na ina se ta roh nang ki ti,” a tipea.
25 Ja hän nousi kohta heidän nähtensä ja korjasi vuotehensa, jossa hän maannut oli, ja meni kotiansa, kunnioittain Jumalaa.
Harenghan, an motona ânding lita, a jâlna puonpha a lâka, Pathien minpâk pumin a in tieng a se zoi.
26 Ja suuri hämmästys tuli kaikkiin ja kunnioittivat Jumalaa, ja he täytettiin pelvolla, sanoen: me näimme tänäpänä kamalia.
An rêngin kamâmin an chia, “Avien chu hi ang taka neinun inkhêl ei mu hih,” tiin, Pathien an minpâk zoi.
27 Sitte läksi hän ulos ja näki Publikanin nimeltä Levin, istuvan tullihuoneessa, ja sanoi hänelle: seuraa minua!
Masuole chu, Jisua a sea, sumrusuong ngâi a riming Levi Office a insung a mua, Jisua'n a kôma, “Ni jûi roh,” a tipea.
28 Ja hän antoi ylön kaikki, nousi ja seurasi häntä.
Hanchu neinun murdi mâkin a jûi zoia.
29 Ja Levi teki hänelle kotonansa suuren pidon, ja paljo Publikaneja ja muita atrioitsivat heidän kanssansa.
Hanchu, Levi'n Jisua rang a ina bukhalai otna a thoa, sumrusuong ngâi mi tamtak le mipuingei a siela.
30 Ja heidän kirjanoppineensa ja Pharisealaiset napisivat hänen opetuslapsiansa, sanoen: miksi te Publikanien ja syntisten kanssa syötte ja juotte?
Hanchu pharisee senkhat le Balam minchupu senkhat ngeiin Jisua ruoisingei an makhal ngeia, “Ithomo sumrusuong ngâi ngei le nunsaloi ngei leh nin sâka, nin nêk ngâi” an tia.
31 Ja Jesus vastaten sanoi heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Jisua'n an kôm, “Mi adam ngeiin doctor nâng ngâi mak ngeia, damloi ngeiin kêng an nâng ngâi.
32 En ole minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen.
Midik ngei ralam ranga juong ni mu unga, mi nunsie ngei ralam ranga juong kêng ki ni,” tiin a thuon ngeia.
33 Niin he sanoivat hänelle: miksi Johanneksen opetuslapset usein paastoavat ja rukouksia pitävät, niin myös Pharisealaisten (opetuslapset), mutta sinun syövät ja juovat?
Mi senkhatin Jisua kôma, “John ruoisingeiin bungêiin an chubai ngâia, Pharisee ruoisingei khomin ha anga han an tho ngâia, hannisenla, na ruoisingeiin chu ngêi ngâi mak ngeia?” an tia.
34 Mutta hän sanoi heille: ette voi hääjoukkoa niinkauvan paastoomaan vaatia, kuin ylkä on heidän kanssansa.
Jisua'n an kôma, “Inneina khuolmingei hah moipumapa an kôm a om kâr chu bu nin min ngêi thei rang mini? Ni thei no nih.
35 Mutta päivät tulevat, että ylkä otetaan heiltä pois, silloin pitää heidän paastooman niinä päivinä.
Hannisenla, an kôm renga moipumapa an tuongpai nikhuo la tung a ta, ha tikin chu la ngêi an tih” tiin a thuona.
36 Mutta hän sanoi myös heille vertauksen: ei paikkaa kenkään uuden veran tilalla vanhaa vaatetta: muutoin myös se uusi repäisee, ja uusi paikka ei sovi vanhaan.
Jisua'n hi khom hih a misîra, “Tutên puon thar khêrin puon muruo chetpho ngâi mak ngei, pho ngân senla, athar han kaiset a ta, puon hâr thar le puon muruo hah inmun no nih.
37 ja ei pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin: muutoin nuori viina rikkoo leilit, ja se vuotaa ulos, ja leilit turmellaan.
Tutên uain thar savun ûm muruoa thun ngâi mak ngei, thun ngân ta senla, uain thar han savun ûm hah mûtkhoi a ta, inbuokpai a ta, savun ûm khom siet a tih.
38 Mutta nuorta viinaa pitää pantaman uusiin leileihin: niin ne molemmat tallella ovat.
Masikin, uain thar chu savun ûm thara thun an tih.
39 Ja ei tahdo kenkään, joka juo vanhaa viinaa, kohta nuorta juoda; sillä hän sanoo: vanha on parempi.
Tutên uain muruo nêk nûkin athar nuom ngâi mak, uain muruo asa uol sikin,” a tia.