Luukkaan 24
1 Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
Pathienni jîng, inmâna, nupangngeiin mirimhoi an sin hah chôiin thâna an sea.
2 Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
Thân kotbâia lung hah inluoipai sân an va mua.
3 Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
Hanchu, an lûta, ania, Pumapa Jisua ruok chu mu khâi mak ngei.
4 Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
Mahan mulungjîngin an indinga, harenghan, mi inik puon chek insilin an kôla an juong indinga.
5 Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
Nupangngei han rolo innîkin nuoia an inbok raka, anni han an kôma, “Ithomo mi ring hah mithingei lâia nin irok?
6 Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
Hin om khâi maka, ânthoinôk zoi. Galilee rama a om lâia nin kôma ai ti ngei hah riettit roi.
7 Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
Miriem Nâipasal hih mi nunsie ngei kuta ipêk nîng a ta, jêmdel an ta, a sûnthum nîn a ringin inthoi nôk a tih” an tia.
8 Ja he muistivat hänen sanansa,
Hanchu, nupangngei han ai ti ngei hah an rietsuok nôka,
9 Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
thân renga an kîra, neinun omtie ngei chu ruoisi sômleikhat ngei le midangngei an rila.
10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
Nupangngei hah Mary Magdalene, Joanna, le Mary, Jacob nungei anni. Anni le nupang adang an kôma omngei han tîrtonngei hah an ril ani.
11 Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
Ania nupangngei chongril hah, chongkâmboi an tia, taksôn mak ngei.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
Nikhomrese, Peter chu ân thoilita, thân tieng a tâna, ân kûna, rosom puon injuot tiloi chu ite dang mu maka. Hanchu, neinun omtie ngei kamâmin in tieng a kîr nôk zoi.
13 Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
Ma ni nanâk han Jisua jûi ngâi mi inik Emmau khuoa an sea, Jerusalem renga kilometer sômleikhat dôra la ani.
14 Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
An ruonin neinun omtie ngei hah an misîra.
15 Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
Ha anga an chonga an misîr lâiin, Jisua lelên a hong nâia an kôma a lôna.
16 Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
An mua chu riet minthâr mak ngei.
17 Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
Ama'n an kôma, “Lampuia nin misîr hah ithurchi mini?” a tia. Hanchu mâi inngûi riemin an indinga.
18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
Hanchu, a riming Cleopas han a kôma, “Jerusalema sûnkhat vai mo no om? Sûntômte lei vuna neinun omtie ngei hah ni riet loi mo?” tiin a rekela.
19 Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
“I neinun mo?” a tia. “Nazareth Jisua chunga neinun tungngei hah; ha mi hah Pathien le mitin mindon khoma jâttinrêng ai ti le ai sin, racham inei dêipu ania,
20 Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
kin Ochaisingei le ruoipungeiin that rangin an pêka, an jêmdela.
21 Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
Ama hah Isreal minjôk rang mi nîng a tih iti kin tûnga. Mapêna, ha anga neinun tungna hah avien hin a sûnthumni ani zoi.
22 Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
Kin champui nupang senkhat, jînga thân va en ngeiin kin mulung an minjînga.
23 Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
A ruok mu loiin an hongkîr nôka, vântîrton inlâr kin mua, a ring nôk zoi an ti, an hong tia.
24 Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
Hanchu, kin champui senkhat ngeiin thâna an va sea, nupangngei ti lam anghan an va mua, ama chu mu khâi mak ngei” an tia.
25 Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
Male, Jisua'n an kôma, “Amo ngei o, dêipungei neinuntin an lei rilngei hah idôra a iem innu mo nin ni?
26 Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
Messiah han ha ngei murdi tuongin a roiinpuina ai lût rang nimak mo?” a tia
27 Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
Hanchu, Jisua'n ama chungroi, Moses lekhabu renga dêipungei lei miziek lekhabungei a rilminthâr pe ngeia.
28 Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
Hanchu, an sêna rang khuo an hong nâi zoia, Jisua hah la se bang rang angin a oma,
29 Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
Nikhomrese bâiin an sûra, “Kin kôma om ta roh, sûn aheka ajîng rang kêng ani zoi” an tia. Hanchu an kôma om rangin a se zoi.
30 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
Hanchu, an kôma sâk rangin ânsung lâiin vâipôl a lâka, sat a vura, a khoia, a pêk ngeia.
31 Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
Hanchu an mit a hong vâra, an rietminthâr zoia, hannirese, an mitmu renga ânmang nôk kelena.
32 Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
“Lampuia ei kôma, Mi chongpuia, lekhabungei mi rilminthâr pe lâia han mei a kâng angin om mak me mo?” tiin an inrekela.
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
Harenghan, an inthoia, Jerusalema an kîr nôka, ruoisi sômleikhat ngei le Adangngei lei intûp an va mua.
34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
“Pumapa chu ânthoinôk tatak; Simon kôma khom ânlâr zoi” an lei tia.
35 Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
Hanchu, ha inik ngei khom han, lampuia neinun omtie le vâipôl a khoia Pumapa an rietminthâr tie an rilminthâr ngei zoi.
36 Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Hanchu, mi inik ngei han an la ril lâitakin, harenghan Pumapa lele an lâia ândinga an kôma, “Nin chunga ratha'ngamna om rese” a tia.
37 Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
An jâminzal sabaka, khori an mûn an mindona.
38 Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
Hanniresea, an kôma, “Ithomo nin mulung nin minjînga? Ithomo nin mulunga iem zoiloina nin inei?
39 Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
Ka kut, ke kephangei en ta u, keima nanâk hah ki ni hih! Ni tôn ungla, en roi, minin mu anghan khori'n taksa le ru nei mak” a tia.
40 Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
Hanchu, mahah a ti zoiin chu, a kut le a kephangei a min en ngeia.
41 Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
An râisân rai sikin taksôn thei kelen mak ngeia, an kamâm sabak lâiin an kôma, “Asâk ruo imokhat mo nan nei?” tiin a rekel ngeia.
42 Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
Nga suong sai tangkhat an pêka.
43 Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
Alâka, an mu chungin a sâka.
44 Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
Hanchu, an kôma, “Hi chongngei lele hih ani, nin kôma ko om lâia ku chungroi Moses Balam lekhabua miziek, Dêipungei miziek, Minpâkna labua miziek, a hongtung dik rang nangni ke lei ril ngâi hah,” a tia.
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
Hanchu, lekhabua ânziekngei an riet theina rangin an mulungrîlngei a mo-ong pe ngeia.
46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
An kôma, “hi angin miziek ani, Messiah han dûk tuong a ta, sûnthum suole thina renga inthoi nôk a tih.
47 Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
Ama rimingin insîrna le nunsie ngâidamna thurchi Jerusalem renga namtin kôma misîr nîng a tih.
48 Mutta te olette näiden todistajat.
Ha neinunngei murdi rietpuipu nin ni.
49 Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
Hanchu, ka Pa ânkhâm hah keima rengin nin chunga juongtîr ki tih, hannirese, chungtieng renga sinthotheina nin chunga a chum mâka chu khopuilien ha nin ngâk tit rang ani,” a tia.
50 Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
Hanchu, khopuilien renga Bethany dênin a ruoi ngeia, mahan a bân a phara, sat a vur ngeia.
51 Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
Ha anga sat a vur lâitakin, ânsenpui ngeia, ama chu invâna tuongin a om zoi.
52 Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
Hanchu chubai an mûka, râisân takin Jerusalema an kîrnôk zoi.
53 Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
Hanchu, Biekina Pathien kôma râisânchong rilin an zorangei murdi an mang zoi.
