Luukkaan 24
1 Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
Mas no primeiro dia da semana, ao amanhecer, eles e alguns outros vieram ao túmulo, trazendo as especiarias que haviam preparado.
2 Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
Eles encontraram a pedra rolada para longe do túmulo.
3 Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
Eles entraram, e não encontraram o corpo do Senhor Jesus.
4 Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
Enquanto eles estavam muito perplexos com isso, eis que dois homens ficaram ao seu lado com roupas deslumbrantes.
5 Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
Ficando aterrorizados, eles inclinaram seus rostos para a terra. Os homens lhes disseram: “Por que vocês procuram os vivos entre os mortos?
6 Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
Ele não está aqui, mas ressuscitou. Lembram-se do que ele lhes disse quando ainda estava na Galiléia,
7 Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
dizendo que o Filho do Homem deve ser entregue nas mãos de homens pecadores e ser crucificado, e ao terceiro dia ressuscitar”?
8 Ja he muistivat hänen sanansa,
Eles se lembraram de suas palavras,
9 Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
retornou do túmulo, e contou todas essas coisas aos onze e a todos os demais.
10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
Agora eles eram Maria Madalena, Joana e Maria, a mãe de Tiago. As outras mulheres com elas contaram estas coisas aos apóstolos.
11 Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
Estas palavras lhes pareciam um disparate, e elas não acreditavam nelas.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
Mas Pedro se levantou e correu para o túmulo. Parando e olhando para dentro, ele viu as tiras de linho deitado por si mesmo, e partiu para sua casa, perguntando-se o que havia acontecido.
13 Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
Eis que dois deles estavam indo naquele mesmo dia para uma aldeia chamada Emaús, que era sessenta estádios de Jerusalém.
14 Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
Eles conversaram um com o outro sobre todas essas coisas que haviam acontecido.
15 Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
Enquanto conversavam e questionavam juntos, o próprio Jesus se aproximou, e foi com eles.
16 Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
Mas os olhos deles foram impedidos de reconhecê-lo.
17 Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
Ele lhes disse: “Do que você está falando enquanto caminha, e está triste?”
18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
Um deles, chamado Cleopas, respondeu-lhe: “Você é o único estranho em Jerusalém que não sabe as coisas que aconteceram lá nestes dias?
19 Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
Ele disse a eles: “Que coisas?” Disseram-lhe: “As coisas relativas a Jesus o Nazareno, que foi um profeta poderoso em obras e palavras diante de Deus e de todo o povo;
20 Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
e como os chefes dos sacerdotes e nossos governantes o entregaram para ser condenado à morte, e o crucificaram.
21 Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
Mas esperávamos que fosse ele quem redimisse Israel. Sim, e além de tudo isso, é agora o terceiro dia desde que essas coisas aconteceram.
22 Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
Também, algumas mulheres de nossa empresa nos surpreenderam, tendo chegado cedo ao túmulo;
23 Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
e quando não encontraram seu corpo, vieram dizendo que também tinham visto uma visão de anjos, que disseram que ele estava vivo.
24 Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
Alguns de nós fomos ao túmulo e o encontramos exatamente como as mulheres haviam dito, mas não o viram”.
25 Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
Ele lhes disse: “Povo tolo e lento de coração para acreditar em tudo o que os profetas falaram!
26 Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
O Cristo não tinha que sofrer estas coisas e entrar em sua glória?”
27 Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
A partir de Moisés e de todos os profetas, ele lhes explicou em todas as Escrituras as coisas que lhe diziam respeito.
28 Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
Eles chegaram perto do vilarejo para onde iam, e ele agiu como se fosse mais longe.
29 Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
Eles o incitaram, dizendo: “Fique conosco, pois é quase noite, e o dia está quase terminando”. Ele entrou para ficar com eles.
30 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
Quando ele se sentou à mesa com eles, levou o pão e agradeceu. Partindo-o, ele o deu a eles.
31 Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
Os olhos deles foram abertos e eles o reconheceram; depois ele desapareceu da vista deles.
32 Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
Disseram um ao outro: “Não ardia em nós o nosso coração enquanto ele nos falava pelo caminho, e enquanto ele nos abria as Escrituras?
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
Eles se levantaram naquela mesma hora, voltaram a Jerusalém e encontraram os onze reunidos, e aqueles que estavam com eles,
34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
dizendo: “O Senhor ressuscitou de fato, e apareceu a Simão”!
35 Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
Eles relataram as coisas que aconteceram pelo caminho, e como ele foi reconhecido por eles no partir do pão.
36 Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Enquanto diziam estas coisas, o próprio Jesus estava entre eles, e disse-lhes: “A paz seja convosco”.
37 Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
Mas eles estavam aterrorizados e cheios de medo, e supunham que tinham visto um espírito.
38 Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
Ele disse a eles: “Por que você está perturbado? Por que surgem dúvidas em seus corações?
39 Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
Veja minhas mãos e meus pés, que sou realmente eu. Toquem-me e vejam, pois um espírito não tem carne e ossos, como vocês vêem que eu tenho”.
40 Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
Quando ele disse isto, mostrou-lhes suas mãos e seus pés.
41 Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
Enquanto eles ainda não acreditavam por alegria, e se perguntavam, ele lhes disse: “Você tem alguma coisa aqui para comer?
42 Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
Eles lhe deram um pedaço de peixe grelhado e alguns favos de mel.
43 Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
Ele os pegou e comeu na frente deles.
44 Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
Ele lhes disse: “Isto é o que eu lhes disse enquanto ainda estava com vocês, que todas as coisas que estão escritas na lei de Moisés, os profetas, e os salmos que me dizem respeito, devem ser cumpridas”.
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
Então ele abriu suas mentes, para que eles pudessem entender as Escrituras.
46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
Ele lhes disse: “Assim está escrito, e assim foi necessário que o Cristo sofresse e ressuscitasse dos mortos ao terceiro dia,
47 Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
e que o arrependimento e a remissão dos pecados fossem pregados em seu nome a todas as nações, a começar por Jerusalém”.
48 Mutta te olette näiden todistajat.
Vocês são testemunhas destas coisas.
49 Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
Eis que eu envio a promessa de meu Pai sobre vós. Mas esperai na cidade de Jerusalém até que estejais vestidos com o poder do alto”.
50 Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
Ele os conduziu até Bethany, levantou as mãos e os abençoou.
51 Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
Enquanto os abençoava, ele se retirou deles e foi levado para o céu.
52 Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
Eles o adoraram e retornaram a Jerusalém com grande alegria,
53 Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
e estavam continuamente no templo, louvando e abençoando a Deus. Amém.
