Luukkaan 24
1 Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
Mais, le premier jour de la semaine, de grand matin, elles se rendirent au sépulcre, avec les aromates qu’elles avaient préparés.
2 Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
Elles virent que la pierre avait été roulée loin du sépulcre;
3 Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
et, étant entrées, elles ne trouvèrent pas le corps du Seigneur Jésus.
4 Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
Tandis qu’elles étaient remplies d’anxiété à ce sujet, voici que deux hommes, vêtus de robes resplendissantes, parurent debout auprès d’elles.
5 Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
Comme, dans leur épouvante, elles inclinaient le visage vers la terre, ils leur dirent: « Pourquoi cherchez-vous parmi les morts celui qui est vivant?
6 Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
Il n’est pas ici, mais il est ressuscité. Souvenez-vous de ce qu’il vous a dit, lorsqu’il était encore en Galilée:
7 Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
Il faut que le Fils de l’homme soit livré entre les mains des pécheurs, qu’il soit crucifié, et qu’il ressuscite le troisième jour. »
8 Ja he muistivat hänen sanansa,
Elles se ressouvinrent alors des paroles de Jésus,
9 Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
et, à leur retour du sépulcre, elles rapportèrent toutes ces choses aux Onze et à tous les autres.
10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
Celles qui dirent ces choses aux Apôtres étaient Marie-Madeleine, Jeanne, Marie, mère de Jacques, et leurs autres compagnes.
11 Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
Mais ils regardèrent leurs discours comme vain racontage, et ils ne crurent pas ces femmes.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
Toutefois Pierre se leva et courut au sépulcre; et, s’étant penché, il ne vit que les linges par terre, et il s’en alla chez lui, dans l’admiration de ce qui était arrivé.
13 Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
Or, ce même jour, deux disciples étaient en route vers un village nommé Emmaüs, distant de Jérusalem de soixante stades,
14 Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
et ils s’entretenaient de tous ces événements.
15 Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
Pendant qu’ils discouraient, échangeant leurs pensées, Jésus lui-même les joignit et fit route avec eux;
16 Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
mais leurs yeux étaient retenus de sorte qu’ils ne le reconnaissaient pas.
17 Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
Il leur dit: « De quoi vous entretenez-vous ainsi en marchant, que vous soyez tout tristes? »
18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
L’un d’eux, nommé Cléophas, lui répondit: « Tu es bien le seul étranger venu à Jérusalem, qui ne sache pas les choses qui y sont arrivées ces jours-ci? —
19 Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
Quelles choses? » leur dit-il. Ils répondirent: « Les faits concernant Jésus de Nazareth, qui était un prophète puissant en œuvres et en parole devant Dieu et devant tout le peuple:
20 Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
comment les Princes des prêtres et nos magistrats l’ont livré pour être condamné à mort, et l’ont crucifié.
21 Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
Quant à nous, nous espérions que ce serait lui qui délivrerait Israël; mais, avec tout cela, c’est aujourd’hui le troisième jour que ces choses sont arrivées.
22 Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
À la vérité, quelques-unes des femmes qui sont avec nous, nous ont fort étonnés: étant allées avant le jour au sépulcre,
23 Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
et n’ayant pas trouvé son corps, elles sont venues dire que des anges leur ont apparu et ont annoncé qu’il est vivant.
24 Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
Quelques-uns des nôtres sont allés au sépulcre, et ont trouvé toutes choses comme les femmes l’avaient dit; mais lui, ils ne l’ont pas vu. »
25 Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
Alors Jésus leur dit: « O hommes sans intelligence, et dont le cœur est lent à croire tout ce qu’ont dit les Prophètes!
26 Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
Ne fallait-il pas que le Christ souffrit toutes ces choses pour entrer dans sa gloire? »
27 Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
Puis, commençant par Moïse, et parcourant tous les prophètes, il leur expliqua, dans toutes les Écritures, ce qui le concernait.
28 Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
Lorsqu’ils se trouvèrent près du village où ils allaient, lui fit semblant d’aller plus loin.
29 Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
Mais ils le pressèrent, en disant: « Reste avec nous, car il se fait tard, et déjà le jour baisse. » Et il entra pour rester avec eux.
30 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
Or, pendant qu’il était à table avec eux, il prit le pain, prononça une bénédiction, puis le rompit, et le leur donna.
31 Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
Alors leurs yeux s’ouvrirent, et ils le reconnurent; mais lui devint invisible à leurs yeux.
32 Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
Et ils se dirent l’un à l’autre: « N’est-il pas vrai que notre cœur était tout brûlant au dedans de nous, lorsqu’il nous parlait en chemin, et qu’il nous expliquait les Ecritures? »
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
Se levant à l’heure même, ils retournèrent à Jérusalem; où ils trouvèrent réunis les Onze et leurs compagnons,
34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
qui disaient: « Le Seigneur est vraiment ressuscité, et il est apparu à Simon. »
35 Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
Eux-mêmes, à leur tour, racontèrent ce qui leur était arrivé en chemin, et comment ils l’avaient reconnu à la fraction du pain.
36 Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Pendant qu’ils s’entretenaient ainsi, Jésus se présenta au milieu d’eux, et leur dit: « La paix soit avec vous! c’est moi, ne craignez pas. »
37 Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
Saisis de stupeur et d’effroi, ils pensaient voir un esprit.
38 Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
Mais il leur dit: « Pourquoi vous troublez-vous, et pourquoi des doutes s’élèvent-ils dans vos cœurs?
39 Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
Voyez mes mains et mes pieds; c’est bien moi. Touchez-moi, et considérez qu’un esprit n’a ni chair ni os, comme vous voyez que j’en ai. »
40 Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
Ayant ainsi parlé, il leur montra ses mains et ses pieds.
41 Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
Comme dans leur joie, ils hésitaient encore à croire, et ne revenaient pas de leur étonnement, il leur dit: « Avez-vous ici quelque chose à manger? »
42 Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
Ils lui présentèrent un morceau de poisson rôti et un rayon de miel.
43 Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
Il les prit, et en mangea devant eux.
44 Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
Puis il leur dit: « C’est là ce que je vous disais, étant encore avec vous, qu’il fallait que tout ce qui est écrit de moi dans la loi de Moïse, dans les Prophètes et dans les Psaumes s’accomplît. »
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
Alors il leur ouvrit l’esprit, pour comprendre les Ecritures;
46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
et il leur dit: « Ainsi il est écrit: et ainsi il fallait que le Christ souffrît, qu’il ressuscitât des morts le troisième jour,
47 Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
et que le repentir et la rémission des péchés soient prêchés en son nom à toutes les nations, à commencer par Jérusalem.
48 Mutta te olette näiden todistajat.
Vous êtes témoins de ces choses.
49 Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
Moi, je vais envoyer sur vous le don promis par mon Père; et vous, restez dans la ville, jusqu’à ce que vous soyez revêtus d’une force d’en haut. »
50 Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
Puis il les conduisit hors de la ville, jusque vers Béthanie, et, ayant levé les mains, il les bénit.
51 Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
Pendant qu’il les bénissait, il se sépara d’eux et il fut enlevé au ciel.
52 Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
Pour eux, après l’avoir adoré, ils retournèrent à Jérusalem avec une grande joie.
53 Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
Et ils étaient continuellement dans le temple, louant et bénissant Dieu. [Amen!]
