Luukkaan 24
1 Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
but, on the first day of the week, at early dawn, unto the tomb, came they, bringing the spices which they had prepared.
2 Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
And they found the stone, rolled away from the tomb;
3 Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
but, when they entered, they found not the body of the Lord Jesus.
4 Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
And it came to pass, while they were perplexing themselves concerning this, that lo! two men, stood near them, in dazzling raiment.
5 Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
And, they becoming afraid, and bending their faces unto the ground, they said unto them—Why seek ye the Living One with the dead?
6 Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
He is not here, but hath arisen: Remember how he spake unto you while yet he was in Galilee:
7 Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
Saying, as to the Son of Man, that he must needs be delivered up into the hands of sinful men, and be crucified, —and, on the third day, arise.
8 Ja he muistivat hänen sanansa,
And they remembered his sayings;
9 Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
and, returning [from the tomb], reported all these things unto the eleven, and unto all the rest.
10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
Now they were the Magdalene Mary, and Joana, and Mary the mother of James; and, the other women with them, were telling, unto the apostles, these things.
11 Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
And these sayings appeared before them, as if idle talk, and they were minded to disbelieve them.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
But, Peter, arising, ran unto the tomb, —and, bending near, beholdeth the linen bandages, alone; and departed, unto himself, marvelling at the thing that had happened.
13 Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
And lo! two from among them, on the selfsame day, were journeying unto a village, distant sixty furlongs from Jerusalem, the name of which, was Emmaus;
14 Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
and, they, were conversing one with another, about all these things which had occurred.
15 Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
And it came to pass, as they were conversing and reasoning together, that, Jesus himself, drawing near, was journeying with them;
16 Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
but, their eyes, were held, so as not to know him.
17 Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
And he said unto them—What are these things which ye are debating one with another, as ye walk along? And they came to a stand, sad in countenance.
18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
But one, by name Cleopas, answering, said unto him—Art, thou, lodging, alone, in Jerusalem, and knowest not the things which have come to pass therein in these days?
19 Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
And he said unto them—What things? And, they, said unto him—The things concerning Jesus the Nazarene, who became a prophet, mighty in work and word, before God and all the people:
20 Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
In what way also our High-priests and Rulers delivered him up unto a sentence of death, and crucified him.
21 Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
We, however, were hoping that, he, was the one destined to redeem Israel! But indeed, even with all these things, this brings on, the third, day, since these things happened: —
22 Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
Nay! certain women also, from amongst us, have made us beside ourselves, in that they went early unto the tomb;
23 Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
and, not finding his body, came, saying—that, a vision of messengers, they had seen, who were affirming him to be alive.
24 Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
And certain of them who were with us departed unto the tomb, —and found so, according as, the women, had said; but, him, they saw not.
25 Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
And, he, said unto them—O thoughtless ones! and slow in heart to rest your faith upon all things which the prophets have spoken: —
26 Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
Was it not needful for the Christ, these very things, to suffer, and to enter into his glory?
27 Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
And, beginning from Moses, and from all the prophets, he thoroughly explained to them, in all the Scriptures, the things concerning himself.
28 Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
And they drew near unto the village, whither they were journeying; and, he, made for journeying, further.
29 Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
And they constrained him, saying—Abide with us; because it is, towards evening, and the day hath already declined. And he went in to abide with them.
30 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
And it came to pass, when he reclined with them, taking the loaf, he blessed, and, breaking it, went on to give unto them.
31 Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
And, their, eyes were opened, and they knew him; and, he, vanished from them.
32 Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
And they said one to another—Was not, our heart, burning, as he was speaking to us in the way, as he was opening to us the Scriptures?
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
And, arising in that very hour, they returned unto Jerusalem, —and found, gathered together, the eleven, and them who were with them,
34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
saying—In truth, the Lord hath arisen, and hath appeared unto Simon!
35 Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
And, they, went on to relate the things, [that had passed] on the journey, and how he was made known unto them in the breaking of the loaf.
36 Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Now, as, these very things, they were telling, he himself, stood in their midst and saith unto them—Peace to you!
37 Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
But, being agitated and becoming, afraid, they began to imagine, that, upon a spirit, they were looking.
38 Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
And he said unto them—Why are ye troubled? and for what cause do reasonings arise in your hearts?
39 Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
See my hands, and my feet, —that it is, I, myself: Handle me, and see! because, a spirit, hath not, flesh and bones, as ye perceive, I, have.
40 Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
And, this saying, he pointed out to them his hands and his feet.
41 Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
Now, while yet they believed not for the joy, and were marvelling, he said unto them—Have ye anything to eat, here?
42 Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
And they gave unto him a piece of boiled fish;
43 Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
and, taking it before them, he did eat.
44 Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
And he said unto them—These, are my words, which I spake unto you yet being with you: That all the things that are written in the law of Moses and the Prophets and Psalms, concerning me, must needs be fulfilled.
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
Then, opened he their mind, to understand the Scriptures;
46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
and said unto them—Thus, it is written, That the Christ, should suffer, and arise from among the dead on the third day;
47 Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
And that repentance for remission of sins should be proclaimed upon his name unto all the nations, —beginning from Jerusalem.
48 Mutta te olette näiden todistajat.
Ye, are witnesses of these things.
49 Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
And lo! I, am sending forth the promise of my Father upon you; but tarry, ye, in the city, until ye be clothed, from on high, with power.
50 Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
And he led them forth as far as unto Bethany; and, uplifting his hands, he blessed them.
51 Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
And it came to pass, while he was blessing them, he parted from them and was born up into heaven.
52 Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
And, they, having bowed down unto him returned unto Jerusalem, with great joy;
53 Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
and were continually in the temple, blessing God.
