Luukkaan 24
1 Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
NOW on the first day of the week, at the earliest dawn of day, they came to the sepulchre, bringing the aromatics which they had prepared, and certain others with them.
2 Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
And they found the stone rolled away from the sepulchre.
3 Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
And on entering, found not the body of the Lord Jesus.
4 Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
And it came to pass, as they were in the greatest perplexity concerning this matter, then behold, two men stood by them in refulgent garments:
5 Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
and when they were exceedingly terrified, and inclined their face to the earth, they said unto them, Why seek ye the living among the dead?
6 Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
he is not here; he is risen: remember how he spoke to you, while he was yet in Galilee,
7 Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
saying, That the Son of man must be delivered up into the hands of sinful men, and be crucified, and the third day rise again.
8 Ja he muistivat hänen sanansa,
And they remembered his declarations,
9 Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
and returning from the sepulchre, told all these things to the eleven, and to the rest.
10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
Now there were Mary Magdalene, and Joanna, and Mary the mother of James, and the other women who were with them, that told these things to the apostles.
11 Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
And their declarations seemed in their view as a mere fancy, and they gave them no credence.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
Then Peter rising up, ran off to the sepulchre, and leaning forward saw the linen clothes laid separately, and went away wondering in himself what was become of him.
13 Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
And behold, two of them were going the same day to a village, distant about sixty furlongs from Jerusalem, called Emmaus.
14 Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
And they were conversing with each other, concerning all those things which had happened.
15 Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
And it came to pass, as they were conversing together, and talking the matter over, even Jesus himself drew near, and walked on with them.
16 Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
But their eyes were under a restraint, that they might not discover him.
17 Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
And he said unto them, What are these discourses that ye interchange among you, as ye are walking, and bear such a face of dejection?
18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
Then one of them, named Cleopas, answering said, Art thou the only sojourner at Jerusalem, who hath not known the singular events of those days?
19 Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
And he said to them, Of what sort? and they said to him, Those which relate to Jesus the Nazarean, who was a man, a prophet, mighty in word and deed before God and all the people:
20 Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
and how our chief priests and rulers delivered him up to a sentence of death, and crucified him.
21 Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
But we had entertained hopes that this was the person who should have redeemed Israel: and ah! besides all these things, to-day concludes that third day since these things were done.
22 Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
And indeed, certain women belonging to us exceedingly amazed us who were very early at the sepulchre;
23 Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
and not finding his body, came, saying, that they had also seen a vision of angels, who told them that he was alive.
24 Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
And some of those who were with us went to the sepulchre, and found every thing just as the women had said: but him they did not see.
25 Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
And he said unto them, O ye void of understanding, and slow of heart to believe all that the prophets have spoken!
26 Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
Ought not the Messiah to suffer these things, and to enter into his glory?
27 Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
And beginning from Moses and all the prophets, he explained to them in all the scriptures, the things relating to himself.
28 Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
And they drew nigh to the village, whither they were going: and he was proceeding on, as if going farther.
29 Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
And they warmly pressed him, saying, Stay with us: for the evening draws on, and the day declines. And he went in to stay with them.
30 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
And it came to pass, when he was sitting down at table with them, taking up a loaf, he blessed it, and breaking, distributed it to them.
31 Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
Then their eyes were opened, and they knew him; and he became invisible to them.
32 Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
And they said to each other, Did not our hearts burn within us, as he talked with us on the road, and as he distinctly opened to us the scriptures?
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
And rising up the same hour, they returned to Jerusalem, and found the eleven and those who were with them crowded together,
34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
saying, The Lord is risen assuredly, and hath appeared to Simon.
35 Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
Then these recounted what had passed on the road, and how he was known to them by the breaking of the bread.
36 Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
While they were relating these things, Jesus himself stood in the midst of them, and saith unto them, Peace be unto you!
37 Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
But terrified and affrighted, they thought they saw a spirit.
38 Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
And he said to them, Why are ye under such agitation of mind? and why do reasonings arise in your hearts?
39 Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
look upon my hands and my feet, that it is my very self: handle me, and see; for a spirit hath not flesh and bones, as ye see me have.
40 Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
And thus speaking, he exposed to them his hands and his feet.
41 Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
But when they still could not credit it for joy, and marvelled, he said unto them, Have ye here any thing eatable?
42 Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
Then they gave him a part of a broiled fish, and a piece of honey-comb.
43 Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
And receiving it, he did eat in their presence.
44 Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
And said unto them, These are the sayings which I spake unto you, when I was yet with you, that all things must be fulfilled, which are written in the law of Moses, and in the prophets, and in the Psalms, concerning me.
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
Then opened he thoroughly their understanding, that they should understand the scriptures,
46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
and said to them, That thus it is written, and thus must the Messiah suffer, and rise again from the dead the third day
47 Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
and that repentance and remission of sin should be preached in his name unto all nations, beginning from Jerusalem.
48 Mutta te olette näiden todistajat.
And ye are the witnesses of these things.
49 Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
And, behold, I send unto you the promise of my Father: but sit ye down in the city of Jerusalem, until ye shall be endued with power from on high.
50 Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
And he led them without the city as far as Bethany, and lifting up his hands he blessed them.
51 Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
And it came to pass, as he pronounced the benediction upon them, he was parted from them, and taken up into heaven.
52 Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
And they, after paying him their adorations, returned to Jerusalem with vast joy:
53 Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
and were continually in the temple, praising and blessing God. Amen.
