Luukkaan 22
1 Niin lähestyi makian leivän juhlapäivä, joka pääsiäiseksi kutsutaan.
Paše sasa e Prazniko e bikvasacose mangrenđe savo akhardol Pasha.
2 Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he olisivat hänen saaneet tappaa. Mutta he pelkäsivät kansaa.
E šorutne sveštenikura thaj e učitelja tare Mojsijaso zakon rodije sar te mudaren e Isuse, al darajle tare manuša te ni bunin pe.
3 Niin saatana oli mennyt Juudaan sisälle, jonka liikanimi oli Iskariot, joka oli kahdentoistakymmenen luvusta.
Tegani o Satana dija ano Juda Iskariotsko, savo sasa jekh tare dešuduj apostolura.
4 Ja hän meni pois ja puhutteli ylimmäisiä pappeja ja päämiehiä, kuin hän oli hänen heille pettävä.
Vov đelo thaj vaćarda e šorutne sveštenikurencar thaj e hramese zapovednikurencar sar ka izdajil e Isuse.
5 Ja he ihastuivat ja lupasivat hänelle rahaa.
Von radujisajle thaj vaćarde e Judase kaj ka poćinen lese gova.
6 Ja hän lupasi sen heille, ja etsi soveliasta aikaa, saadaksensa häntä pettää ilman hasuta.
O Juda pristanisada thaj rodija šukar vreme te predol e Isuse dok ni sesa gothe but manuša.
7 Niin makian leivän päivä tuli, jona pääsiäislammas piti teurastettaman,
Kana avilo o angluno đive taro Prazniko e bikvasacose mangrengo, ke savo trubuja te čhinol pe o pashalno bakroro,
8 Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen, sanoen: menkäät valmistamaan meille pääsiäislammas syödäksemme.
o Isus vaćarda e Petrese thaj e Jovanese: “Džan thaj ćeren amenđe pashalno xape te šaj te xa.”
9 Niin he sanoivat hänelle: kussas tahdot meitä valmistamaan?
Von pučlje le: “Kaj manđe te ćera la?”
10 Hän sanoi heille: katso, kuin te kaupunkiin tulette sisälle, kohtaa teitä ihminen, kantain vesiastiaa: seuratkaat häntä siihen huoneesen, johonka hän menee.
O Isus vaćarda: “Kana ka den ano foro, ka aračhen manuše savo inđarol paj ano khoro. Džan pale leste ano čher ane savo ka džal,
11 Ja sanokaat sen huoneen perheenisännälle: Mestari sanoo sinulle: kussa on maja, jossa minä syön pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?
thaj pučen gole čherutne: ‘O učitelji pučol ane savi soba šaj xal i Pasha pe sikadencar?’
12 Ja hän osoittaa teille suuren salin rakennetun; valmistakaat siellä.
Vov ka sikavol tumenđe bari upruni soba savi si postavimi. Gothe sa pripremin.”
13 Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.
O Jovane thaj o Petar đele ano foro i arakhlje sa sar so vaćarda lenđe o Isus thaj gothe sa pripremisade o pashalno xape.
14 Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.
Kana avilo o sato, bešlo o Isus ko astali pe dešuduje apostolurencar.
15 Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennekuin minä kärsin.
Thaj o Isus phenda lenđe: “But mangljem te xav kaja Pasha tumencar angleder so ka avav mudardo.
16 Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.
Golese vaćarav tumenđe kaj od akana ni ka xav i Pasha dok ni pherdol ano Carstvo e Devleso.”
17 Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.
Pale gova lija o tahtaj e moljasa, dija hvala e Devlese thaj vaćarda: “Len kaja mol thaj ulaven la maškare tumende.
18 Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.
Vaćarav tumenđe, od akana ni ka pijav mol sa dok ni avol o Carstvo e Devleso.”
19 Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;
Pale gova lija o mangro, dija hvala e Devlese, phaglja le thaj ulada le e sikadenđe vaćarindoj: “Kava si mingro telo savo dol pe tumenđe. Kava ćeren te den tumen gođi mandar.”
20 Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
A palo xape lija o tahtaj e moljasa thaj vaćarda: “Kava tahtaj si nevo savez ane mingro rat savo čhordol tumenđe.
21 Kuitenkin, katso, minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä.
A akh, mingro izdajniko bešol mancar kate ko astali.
22 Ja tosin Ihmisen Poika menee niinkuin päätetty on: kuitenkin voi sitä ihmistä, jolta hän petetään!
Thaj me, o Čhavo e manušeso, mora te merav sar so si phendo, al pharo e manušese savo ka izdol man!”
23 Ja he rupesivat kyselemään keskenänsä: kuka olis se heistä, joka sen tekevä olis?
Thaj e sikade lije maškar peste te pučen pe ko lendar bi ćerola gova.
24 Mutta heidän välillänsä tuli myös riita, kuka heistä näkyis suurin olevan.
E sikade lije te ćeren čingara maškare peste ko lendar si embaro.
25 Niin hän sanoi heille: kansain kuninkaat vallitsevat heitä, ja joilla valta on heidän ylitsensä, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi.
O Isus vaćarda lenđe: “E carura tare kava sveto vladin pe pe manuša thaj isi len vlast pe lende. Von korkore pese vaćaren kaj si ‘manuša save but den šukaripe’.
26 Mutta ette te niin: vaan joka teistä suurin on, se olkoon niinkuin nuorin, ja joka ylimmäinen on, se olkoon niinkuin se, joka palvelee.
Al tumen ma ćeren gijate! Nego ko si tumendar embaro te avol emcikno, thaj ko vladil nek avol kova savo služil.
27 Sillä kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se joka atrioitsee? mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
Golese kaj ko si embaro? Kova savo bešol ko astali il savo služil? Naj li kova savo bešol ko astali? Al me sem maškar tumende kova savo služil.
28 Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte.
Tumen sen gola save ačhile mancar ane mingre iskušenjura.
29 Ja minä säädin teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:
Me ačhavav tumenđe o carstvo sar so mingro Dad ačhada manđe
30 Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
te xan thaj te pijen ke mingro astali ane mingro carstvo thaj te bešen ko tron thaj te sudin e dešuduje plemenuren e Izraelese.”
31 Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja.
O Isus vaćarda: “Simone! Simone! Akh, o Satana manđol te sejil tumen sar so sejil pe o điv.
32 Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.
Al me molisaljem tuće ćiro pačajipe ma te ačhol. A kana ka iri tut ke mande, te zurave ćire phralen!”
33 Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.
O Petar phenda lese: “Gospode! Spremno sem ano phanglipe thaj ano meripe tusa te džav!”
34 Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.
Al o Isus vaćarda lese: “Vaćarav tuće, Petre! Ađive ni ka đilabol o bašno dok tu trin droma ni vaćare kaj ni pindžare man.”
35 Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.
Tegani vaćarda lenđe: “Kana bičhaldem tumen bize kese parencar thaj bize traste thaj bizo pođipe, so falisada tumenđe?” Von phende: “Khanči.”
36 Niin hän sanoi heille: vaan nyt, jolla säkki on, ottakoon sen, niin myös kukkaren; ja jolla ei ole, se myykään hameensa ja ostakaan miekan.
O Isus vaćarda lenđe: “Al akana kas isi kesa e parencar, nek lol la! Gijate i piri trasta! A kas naj mačo nek biknol pe šeja thaj nek ćinol pese.
37 Sillä minä sanon teille: vielä sekin mikä kirjoitettu on, pitää minussa täytettämän: hän on pahantekiäin sekaan luettu; sillä ne, mitkä minusta kirjoitetut ovat, pitää loppuman.
Golese vaćarav tumenđe kaj trubul te pherdol kova so si pisimo mandar ano Sveto lil: ‘Dikhlje le sar jekhe tare kola save phađen o zakon.’ Golese ka avol čače sa so sasa pisimo mandar.”
38 Niin he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi heille: kyllä siinä on.
Al e sikade phende: “Gospode! Akh, isi amen duj mačura.” O Isus vaćarda lenđe: “Dosta si!”
39 Ja hän läksi ulos ja meni, niinkuin hänen tapansa oli, Öljymäelle; niin seurasivat myös häntä hänen opetuslapsensa.
Iklindoj gothar, pale piro adeti, đelo o Isus ko Maslinsko brego. Lese sikade đele pale leste.
40 Ja kuin hän siihen paikkaan tuli, sanoi hän heille: rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen.
Kana resle, o Isus vaćarda lenđe: “Molin tumen te ma peren ano iskušenje!”
41 Ja hän erkani heistä lähes kivellä heittää ja laski polvillensa, rukoili,
Pale gova crdija pe lendar gaći kobor šaj te čhudol pe o bar thaj pelo ke pe koča thaj molisajlo e Devlese:
42 Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.
“Dade! Te mangljan le mandar te ma pijav kava tahtaj tari patnja. Al nek avol sar tu so manđe, a na sar so me mangav.”
43 Niin enkeli taivaasta ilmestyi hänelle ja vahvisti häntä.
Tegani sikadilo lese o anđelo taro nebo thaj zurada le.
44 Ja kuin hän sangen suuress ahdistuksessa oli, rukoili hän hartaammin. Ja oli hänen hikensä niinkuin verenpisarat, jotka maan päälle putosivat.
A kana dolda le bari muka, but pozurale molisajlo, a leso znoj sasa sar kaplje taro rat save perena ki phuv.
45 Ja kuin hän nousi rukoilemasta ja tuli opetuslastensa tykö, löysi hän ne murheen tähden makaamasta,
Pali molitva uštilo thaj avilo ke pe sikade thaj arakhlja len sar soven taro pharipe kobor sasa lenđe.
46 Ja hän sanoi heille: mitä te makaatte? nouskaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.
O Isus pučlja len: “Sose soven? Ušten, molin tumen e Devlese te ma peren ano iskušenje!”
47 Vielä hänen puhuissansa, katso, joukko ja se, joka kutsuttiin Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, kävi heidän edellänsä, ja lähestyi Jesusta suuta antamaan hänen.
Dok o Isus vaćarda, e manuša thaj o Juda, jekh tare dešuduj sikade, avena premal leste. O Juda avilo pašo Isus thaj čumidija le.
48 Niin Jesus sanoi hänelle: Juudas, suun antamisellako sinä Ihmisen Pojan petät?
O Isus pučlja le: “Judo! Čumidimasa li izdaji, man, e Čhave e manušese?”
49 Kuin ne, jotka hänen ympärillänsä olivat, näkivät, mitä tuleva oli, sanoivat he hänelle: Herra, emmekö me lyö miekalla?
Kana e sikade dikhlje so ćerdol, vaćarde: “Gospode! Te mara amen e mačurencar?”
50 Ja yksi heistä löi pappein päämiehen palveliaa ja hakkasi pois hänen oikian korvansa.
Thaj jekh lendar čalada e bare sveštenikose sluga thaj čhinda leso desno kan.
51 Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat tähän asti tulla. Ja kuin hän rupesi hänen korvaansa, paransi hän sen.
Al o Isus vaćarda: “Mučhen len! Dosta!” A dolda leso kan thaj sastarda le.
52 Mutta Jesus sanoi niille, jotka häntä vastaan olivat tulleet, ylimmäisille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä.
Tegani o Isus vaćarda e manušenđe so avile pale leste, e šorutne sveštenikurenđe, e zapovednikurenđe e hramese thaj e starešinenđe: “Aviljen pale mande sar palo razbojniko, čhurencar thaj kaštencar te dolen man!
53 Minä olin joka päivä teidän kanssanne templissä, ja ette ojentaneet kättä minun päälleni; mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.
Sose ni dolden man dok sema ano Hram? Svako đive sema tumencar odori. Al akana si tumaro sato – kana vladil o kalipe.”
54 Niin he kiinni ottivat hänen ja taluttivat, ja veivät hänen sisälle ylimmäisen papin huoneesen. Mutta Pietari seurasi taampana.
Kana dolde e Isuse, inđarde le ano čher e bare sveštenikoso. O Petar odural đelo pale lende.
55 Ja niin he virittivät valkian keskelle kartanoa, ja ynnä yhdessä istuivat, istui myös Pietari heidän seassansa.
E stražara phabarde jag ani avlin thaj bešle savore katane. Thaj o Petar bešlo lencar.
56 Mutta kuin yksi piika näki hänen valkian tykönä istuvan, katsoi hän hänen päällensä, ja sanoi: tämä oli myös hänen kanssansa.
Dikhlja le jekh sluškinja sar bešol paši jag thaj dikhlja premal leste thaj vaćarda: “Kava sasa lesa!”
57 Vaan hän kielsi hänen ja sanoi: vaimo, en minä tunne häntä.
Al o Petar xoxada vaćarindoj: “Džuvlije! Me ni pindžarav le!”
58 Ja vähän hetken perästä näki toinen hänen, ja sanoi: sinä myös olet yksi heistä. Pietari sanoi: ihminen, en ole.
Nekobor pale gova pindžarda le aver thaj vaćarda: “Tu san jekh lendar!” Al o Petar phenda: “Manušeja, naj sem!”
59 Ja lähes yhden hetken perästä todisti myös toinen, sanoen: totisesti tämä oli myös hänen kanssansa; sillä hän on Galileasta.
Thaj kana nakhlo paše jekh sato, nesavo manuš uporno vaćarda taro Petar: “Čače thaj kava manuš sasa lesa golese kaj si Galilejco!”
60 Niin Pietari sanoi: ihminen, en minä tiedä, mitäs sanot. Ja kohta, vielä hänen puhuissansa, lauloi kukko.
Al o Petar vaćarda: “Manušeja! Ni džanav so tu phene!” Thaj sigate dok vov vaćarda, o bašno đilabija.
61 Ja Herra käänsi itsensä ja katsoi Pietarin päälle, ja Pietari muisti Herran puheen, kuin hän hänelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.
Tegani irisajlo o Gospod thaj dikhlja e Petre, a o Petar dija pe gođi so vaćarda lese o Gospod: “Ađive, angleder so o bašno ka đilabol, trin droma ka vaćare kaj ni pindžare man.”
62 Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.
O Petar iklilo avral thaj zurale ruja.
63 Mutta miehet, jotka Jesusta kiinni pitivät, pilkkasivat häntä ja löivät häntä,
A e čuvara lije te maren e Isuse thaj te maren lesa muj.
64 Peittivät hänen silmänsä, ja löivät häntä poskelle, ja kysyivät häneltä, sanoen: arvaa, kuka se on, joka sinua löi.
Učharde lese jakha thaj pučlje le: “Prorokuji, ko čalada tut?”
65 Ja paljon muuta pilkkaa sanoivat he häntä vastaan.
Thaj but avera bilačhe lafura vaćarde lestar.
66 Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat kansan vanhimmat ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja veivät hänen oikeutensa eteen,
Kana sasa sabalin, ćidije pe e manušenđe starešine, e šorutne sveštenikura thaj e učitelja tare Mojsijaso zakon. Ande e Isuse anglo Baro sudo
67 Sanoen: oletkos Kristus? sano meille. Niin hän sanoi heille: jos minä sanon teille, ette usko,
vaćarindoj: “Tu li san o Hrist? Vaćar amenđe gova!” O Isus phenda lenđe: “Te vaćardem tumenđe, ni ka pačan man.
68 Ja jos minä myös kysyn, niin ette vastaa minua, ette myös päästä minua.
Te pučljem tumen khanči, ni ka phenen manđe.
69 Tästedes istuu Ihmisen Poika Jumalan voiman oikialla kädellä.
Al od akana me, o Čhavo e manušeso, ka bešav ki desno rig ko počasno than e Zurale Devlese.”
70 Niin he sanoivat kaikki: sinä olet siis Jumalan Poika? sanoi hän heille: tepä sen sanotte, että minä olen.
Pe gova savore pučlje: “Tu li san, čače, o Čhavo e Devleso?” O Isus phenda: “Gija si sar tumen vaćaren. Me sem.”
71 Niin he sanoivat: mitä me silleen todistusta tarvitsemme, sillä me olemme sen kuulleet hänen omasta suustansa.
Tegani von vaćarde: “So trubul amen pobut dokazura? Golese kaj korkore amen šundam tare leso muj!”
