Luukkaan 21
1 Mutta kuin hän katsoi, näki hän rikkaat panevan lahjojansa uhri-arkkkuun.
Jisu kaitkarto okv nyitvnv nyi vdwv bunugv daan a Pwknvyarnvnaam gv morko vvgia nvnv arwnglo paalwk dubv kaapato.
2 Hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa.
Okv nw hvngmi go achialv heema nvgo aala ain lokdwng charnyi go lwkdubv kaapa dvto.
3 Ja sanoi: totisesti sanon minä teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin nämät kaikki.
Nw minto, “Ngo nonua mindunv so gv heemanv hvngmi angv kvvbi mvnwngnga kaiyabv lwkgv nyibv.
4 Sillä kaikki nämät panivat siitä, mitä heillä liiaksi oli, Jumalan uhriski, vaan tämä pani köyhyydestänsä kaiken tavaransa, mikä hänellä oli.
Kvvbi vdwv bunugv nyitv laila lvvlin kunvnga amin bv lwkdunv; vbvritola nw, achialvbv heema dvlaka, dvtvsinv nvnvnga jitar pagvyibv.”
5 Ja kuin muutamat sanoivat hänelle templistä, kuinka kauniilla kivillä ja kappaleilla se kaunistettu oli, niin hän sanoi:
Lvbwlaksu megonv Pwknvyarnvnaam gv lvkwng nga minto, so gv alvnv vlwng v achialvbv kaapuv okv Pwknvyarnvnyi amin jinam vdwv. Jisu minto,
6 Näitäkö te katselette? Ne päivät pitää tuleman, joina ei pidä kiveä kiven päälle jätettämän, jota ei maahan jaoteta.
“Nonugv kaanam mvnwng si—alu go looriku vdwlo vlwng pwgoka dookulo dooku mare; mvnwng a orlula ora reku.”
7 Niin he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, koskas nämät tapahtuvat? ja mikä merkki on, koska nämät tulevat?
Bunu tvvkato, “Tamsarnv,” “Vdwlo so vdw si ritv dunv? Okv so vdwgv ridw v aatv riku vla kaatam nvnvbv ogugo ritv rinvla?”
8 Hän sanoi: katsokaat, ettei teitä petetä; sillä moni tulee minun nimeeni ja sanoo: minä se olen! aika on kyllä läsnä, älkäät kuitenkaan heitä seuratko.
Jisu minto, “Hima tvlaka; kupku yoka. Nyi achialvgo, ngo yamabv vla nga minre, v aare okv minre, ‘Ngo kunv nw!’ okv, ‘Dw v aaduku!’ Vbvritola bunua vngming gvyoka.
9 Mutta kuin te kuulette sotia ja kapinoita, niin älkäät peljästykö; sillä nämät pitää ensin tapahtuman, vaan ei kohta loppu ole.
Vdwlo nonu nyimak okv mvyakminsu nama busu mabvka; vkv nvngv richola rirungjinv, vbvritola vkv nvngv rinya alu v nvchi duku vla minam kaama.”
10 Niin hän sanoi heille: kansa nousee kansaa vastaan, ja valtakunta valtakuntaa vastaan.
Nw minbwngto, “Mooku vdwv padar minsureku; Karv ngv Karv gonyi palwk reku.
11 Ja suuret maan vapistukset pitä joka paikassa tuleman, nälkä ja rutto, kauhistukset ja suuret ihmeet taivaasta tapahtuvat.
Hoka achialvbv hilamanam moobi v hwkriku, dvmayarwng, okv yipvyvlam v mooku mvnwnglo rire; nyidomooku tolokv kaaka manam okv arwsinyi nvngv ire.
12 Mutta ennen näitä kaikkia heittävät he kätensä teidän päällenne, vainoovat ja antavat ylön teitä synagogiin ja vankiuteen, ja vetävät teitä kuningasten ja esimiesten eteen, minun nimeni tähden.
So mvnwng gv rima dwbv, nonua naatung reku okv mvdwkmvku reku; nonua Jius vdwgv kumkunaamlo mvmin dubv laklwk reku, okv patwklo lwkreku; nonua ngoogv lvgabv Dvbv vdwgv rigvnv vdwgv kaagialo daklin moreku.
13 Mutta se tapahtuu teille todistukseksi.
So si alvnv dw v nonugv lvgabv Alvnv Yunying a mintam jidubv.
14 Niin pankaat nyt se teidän sydämeenne, ettette ennen ajattelisi, kuinka teidän pitää edestänne vastaaman:
Nonugv mvngnamsaknam a mvngcho richo laka oguaingbv atu v mvnging sila minse rise vdw vla busukano madubv,
15 Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota ei he voi puhua vastaan eikä seisoa vastaan, kaikki jotka teitä vastaan ovat.
ogulvgavbolo ngo nonua vkvnv gaam okv mvnglak ha jire nonugv nyiru minsinam vdwv yvvka nonugv gaam minama tvvlakaala vmalo raarwksila maadubv.
16 Niin te myös annetaan ylön vanhimmilta, veljiltä, langoilta ja ystäviltä, ja muutamat teistä he tappavat,
Nonua laklwk jikunv nonugv Anvabu, nonugv abwngboru, nonugv amiasa, okv nonugv ajin vdwv; nonua megonyi mvkire.
17 Ja te tulette vihattaviksi kaikilta, minun nimeni tähden.
Ngoogv lvgabv nonua nyi mvnwngngv kaanwng mare.
18 Vaan ei hiuskarvakaan pidä teidän päästänne hukkuman.
Vbvritola nonugv dwmw sogo nvka ngoomare.
19 Pitäkäät teidän sielunne kärsivällisyydessä.
Gwlwkbv dakto laka okv nonu atuv ringsu reku.”
20 Mutta kuin te näette Jerusalemin sotaväeltä piiritettävän, niin tietäkäät, että hänen perikatonsa on lähestynyt.
“Vdwlo nonu Jerusalem a sipai vdwv dakyum dubv kaaparidw, vbvrikunamv si baapu bv yakriku vla nonu chinre.
21 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkaan vuorille, ja jotka hänen keskellänsä ovat, ne lähtekään sieltä ulos, ja jotka maalla ovat, älkään häneen menkö sisälle.
Vbvrikunamv yvvbunudw Judia lo doodunv moodw bv kicha rungre; yvvbunudw pamtv arwnglo doodunv vngro laka, okv yvvbunudw mooku agum lo doodunv v pamtv arwnglo aarung mabvka.
22 Sillä ne ovat kostopäivät, että kaikki täytettäisiin, mitkä kirjoitetut ovat.
Ho vdwv ‘Mvritririt alu hv,’ Darwknv Kitaplo minam mvnwngnga jvjv bv rilin modubv.
23 Mutta voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri vaiva pitää maan päällä oleman ja viha tämän kansan päällä.
Vdwgo mvngdwknam gubv rire ho alu hoka yvv nyimv ngv leit lo kuu gvnv okv anv ngv anga ajingnv doogvnv! achialvbv alvmanv go so kvdw so rilwkre, okv Pwknvyarnv gv mvrit v so nyi vdwlo aare.
24 Ja heidän pitää lankeeman miekan terään, ja he viedään vangiksi kaikkinaisen kansan sekaan. Ja Jerusalem pitää tallattaman pakanoilta, siihen asti kuin pakanain aika täytetään.
Megonyi riokse lokv pakire, okv kvvbi vdwa mooku mvnwnglo tumla vvpvre; okv nyi kvvbi Pwknvyarnvnyi chimanv vdwv nw bunugv dwhv vngma dvdvlo Jerusalem a chaatin la vvpvre.”
25 Ja merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maassa kansalla ahdistus epäilyksen tähden. Ja meri ja aallot pitää pauhaaman.
“Nyidomooku doonyi tolo ogu kaakwmanam go rilinre, poolu loka, okv takar vdwloka. Sichingmooku mvnwnglo turdubv mvngmin kuma reku, Svmasa gv sudu a tvvla okv sekiok gv kioknam vdwa kaala busu nyareku.
26 Ja ihmiset maassa pitää nääntymän pelvon ja odottamisen tähden niitä, mitkä maan piirin päälle tulevat; sillä taivaan voimat pitää liikutettaman.
Sichingmooku mvnwng so ogugo ritv tvdu nvbvre vla nyi vdwv mvngngak sangakla anyu kumabv doore, aotolo gv jwkrw ngvka ngooriku.
27 Ja silloin heidän pitää näkemän Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla.
Vbvrikunamv Nyia Kuunyilo ngv, doomwk lo kaibv yunglit rungnam gubvrila aalwk reku.
28 Mutta kuin nämät rupeevat tapahtumaan, niin katsokaat, ja nostakaat päänne ylös; sillä teidän lunastuksenne silloin lähestyy.
Vdwlo so vdw si ridukubv vla rirap tvri kunyi, dakrap lakuka okv nonugv dumpo v baarap lakuka, ogulvgavbolo nonugv ringlinbaalin v nvchi duku.”
29 Ja hän sanoi heille vertauksen: katsokaat fikunapuuta ja kaikkia puita.
Vbvrikunamv Jisu so minchisinam sum bunua minjito: “Koksitkokrik singnv hala okv kvvbi singnv mvnwng haka mvngkw toka.
30 Kuin ne jo puhkeevat, niin te näette ja itse teistänne ymmärrätte, että suvi on jo läsnä.
Vdwlo bunugv anw hv harlin tvvnam a nonu kaapa rikunyi, dwrw hv nvchi duku vla nonu chindo.
31 Niin myös te, kuin te näette nämät tapahtuvan, tietäkäät, että Jumalan valtakunta on läsnä.
Ho apiabv, vdwlo soogv vdw sum ridu kubv nonu kaapa kubolo, Pwknvyarnv gv Karv gv aadw hv nvchi duku vla nonu chinreku.”
32 Totisesti minä sanon teille: ei tämän sukukunnan pidä suinkaan hukkuman, siihenasti kuin nämät kaikki tapahtuvat.
Mvnggap tvvlaka vjakgv rinv nyi mvnwng si sitv maadvbv so gv vdw si rilin reku.
33 Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman.
Sichingmooku okv nyidomooku hv ngelare vbvritola ngoogv gamchar vdwv vdwloka ngela mare.
34 Mutta kavahtakaat, ettei teidän sydämenne koskaan raskauteta ylönsyömisestä ja juopumisesta ja elatuksen murheesta, ja se päivä tulee äkisti teidän päällenne.
“Himasuto laka! dvpam okv dvnamtvngnam yayabv rila nonugv so singnam a atu v mvngdwk mvngkubv rimu mabvka, ho gv alu hv nonua lamdubv loopu jila
35 Sillä se tulee niinkuin paula kaikkein ylitse, jotka koko maan päällä asuvat.
amin mvnam jvbv. Ho hv Sichingmooku mvnwng gv nyi mvnwng gv aolo aalwkre.
36 Sentähden valvokaat ja aina rukoilkaat, että te mahdolliset olisitte kaikkia näit välttämään, jotka pitää tapahtuman, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä.
Chvrv nvgobv rito laka okv loki ha kumlaka so mvnwng gv riri kunyi nonua ogu riakuma dubv okv nyia kuunyilo gv kaagialo dakdu kubv.”
37 Ja hän opetti päivällä templissä, mutta yöllä meni hän ulos ja oli yötä vuorella, joka kutsutaan Öljymäeksi.
Jisu ho alu mvnwng a Pwknvyarnvnaam lo tamsarla dootoku, okv vdwlo ariumv aato kudw, nw Olib Moodw lo ayu a doolwk toku.
38 Ja kaikki kansa tuli varhain hänen tykönsä templiin, häntä kuulemaan.
Arukamchi dwkibv nyi vdwv Pwknvyarnvnaam lo nw gvlo tvvria dubv vla vngnya toku.
