Luukkaan 20
1 Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,
And it came to pass, that on one of those days, as he taught the people in the temple, and preached the gospel, the chief priests and the scribes came upon him with the elders,
2 Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet? eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?
And spoke unto him, saying, Tell us, by what authority do you these things? or who is he that gave you this authority?
3 Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat minua.
And he answered and said unto them, I will also ask you one thing; (logos) and answer me:
4 Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?
The baptism of John, was it from heaven, or of men?
5 Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis uskoneet?
And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why then believed all of you him not?
6 Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä he uskoivat, että Johannes oli propheta.
But and if we say, Of men; all the people will stone us: for they be persuaded that John was a prophet.
7 Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.
And they answered, that they could not tell whence it was.
8 Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
And Jesus said unto them, Neither tell I you by what authority I do these things.
9 Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.
Then began he to speak to the people this parable; A certain man planted a vineyard, and let it forth to husbandmen, and went into a far country for a long time.
10 Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät pois tyhjänä.
And at the season he sent a servant to the husbandmen, that they should give him of the fruit of the vineyard: but the husbandmen beat him, and sent him away empty.
11 Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat, ja lähettivät pois tyhjänä.
And again he sent another servant: and they beat him also, and pleaded him shamefully, and sent him away empty.
12 Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät ulos.
And again he sent a third: and they wounded him also, and cast him out.
13 Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.
Then said the lord of the vineyard, What shall I do? I will send my beloved son: it may be they will reverence him when they see him.
14 Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.
But when the husbandmen saw him, they reasoned among themselves, saying, This is the heir: come, let us kill him, that the inheritance may be ours.
15 Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä on tekevä heille?
So they cast him out of the vineyard, and killed him. What therefore shall the lord of the vineyard do unto them?
16 Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!
He shall come and destroy these husbandmen, and shall give the vineyard to others. And when they heard it, they said, God forbid.
17 Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?
And he beheld them, and said, What is this then that is written, The stone which the builders rejected, the same is become the head of the corner?
18 Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle se lankee, sen hän musertaa.
Whosoever shall fall upon that stone shall be broken; but on whomsoever it shall fall, it will grind him to powder.
19 Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli.
And the chief priests and the scribes the same hour sought to lay hands on him; and they feared the people: for they perceived that he had spoken this parable against them.
20 Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.
And they watched him, and sent forth spies, which should feign themselves just men, that they might take hold of his words, (logos) that so they might deliver him unto the power and authority of the governor.
21 Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.
And they asked him, saying, Master, we know that you say and teach rightly, neither accept you the person of any, but teach the way of God truly:
22 Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?
Is it lawful for us to give tribute unto Caesar, or no?
23 Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua kiusaatte?
But he perceived their craftiness, and said unto them, Why tempt all of you me?
24 Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.
Show me a penny. Whose image and superscription has it? They answered and said, Caesar's.
25 Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
And he said unto them, Render therefore unto Caesar the things which be Caesar's, and unto God the things which be God's.
26 Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät hänen vastaustansa, ja vaikenivat.
And they could not take hold of his words (rhema) before the people: and they marvelled at his answer, and held their peace.
27 Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen, ) ja kysyivät häneltä,
Then came to him certain of the Sadducees, which deny that there is any resurrection; and they asked him,
28 Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja veljellensä siemenen herättämän.
Saying, Master, Moses wrote unto us, If any man's brother die, having a wife, and he die without children, that his brother should take his wife, and raise up seed unto his brother.
29 Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.
There were therefore seven brethren: and the first took a wife, and died without children.
30 Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.
And the second took her to wife, and he died childless.
31 Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia, ja kuolivat.
And the third took her; and in like manner the seven also: and they left no children, and died.
32 Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.
Last of all the woman died also.
33 Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.
Therefore in the resurrection whose wife of them is she? for seven had her to wife.
And Jesus answering said unto them, The children of this world marry, and are given in marriage: (aiōn g165)
35 Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle kuolleista, ei he nai eikä huole; (aiōn g165)
But they which shall be accounted worthy to obtain that world, and the resurrection from the dead, neither marry, nor are given in marriage: (aiōn g165)
36 Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.
Neither can they die any more: for they are equal unto the angels; and are the children of God, being the children of the resurrection.
37 Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut, kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.
Now that the dead are raised, even Moses showed at the bush, when he calls the Lord the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob.
38 Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.
For he is not a God of the dead, but of the living: for all live unto him.
39 Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä sanoit.
Then certain of the scribes answering said, Master, you have well said.
40 Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.
And after that they durst not ask him any question at all.
41 Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?
And he said unto them, How say they that Christ is David's son?
42 Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,
And David himself says in the book of Psalms, The LORD said unto my Lord, Sit you on my right hand,
43 Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
Till I make your enemies your footstool.
44 Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?
David therefore calls him Lord, how is he then his son?
45 Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:
Then in the audience of all the people he said unto his disciples,
46 Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja ylimmäiset siat ehtoollisissa,
Beware of the scribes, which desire to walk in long robes, and love greetings in the markets, and the highest seats in the synagogues, and the chief rooms at feasts;
47 Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän pitää saaman sitä raskaamman tuomion.
Which devour widows' houses, and for a show make long prayers: the same shall receive greater damnation.
