Luukkaan 19
1 Ja hän meni sisälle ja vaelsi Jerikon lävitse.
So he entered Jericho and was passing through the town.
2 Ja katso, yksi mies oli nimeltä Zakeus, joka oli Publikanien päämies ja hän oli rikas,
There was a man there, called Zaccheus, who was a chief of the tax- gatherers, and was wealthy.
3 Ja hän pyysi nähdä Jesusta, kuka hän olis, eikä saanut kansalta; sillä hän oli varttansa vähäinen.
And he kept trying to see what sort of a man Jesus was; but he could not see because he was short.
4 Ja hän samosi edelle, meni ylös yhteen metsä-fikunapuuhun, että hän olis saanut hänen nähdä; sillä sen kautta oli hän vaeltava.
So he ran on before him and climbed up into a sycamore tree to see him; for he was about to pass that way.
5 Ja kuin hän tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus ylös, ja näki hänen, ja sanoi hänelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas.
As soon as Jesus came to the place, he looked up and said to him, "Come down quickly, Zaccheus, for today I must stay at your house."
6 Ja hän astui nopiasti alas ja otti hänen iloiten vastaan.
He made haste to climb down, and receive him joyfully.
7 Ja kuin he sen näkivät, napisivat he kaikki, että hän meni sisälle syntisen miehen tykö olemaan.
When they all saw it, they began to complain, saying "He has gone in to lodge with a man who is a sinner."
8 Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan.
But Zaccheus stood up and said to the Lord, "I give half my property to the poor, Lord, and if I have defrauded any man of anything I am restoring it to him fourfold."
9 Niin Jesus sanoi hänelle: tänäpänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Abrahamin poika.
"Today is salvation come to this house," said Jesus "since Zaccheus here is a son of Abraham.
10 Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.
"For the Son of man is come to seek and to save the lost."
11 Mutta kuin he nämät kuulleet olivat, sanoi hän vielä yhden vertauksen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemia, ja että he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.
As they were listening to his words he added this parable, because he was near Jerusalem and they thought that the kingdom of God was immediately to appear.
12 Sanoi hän siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan, itsellensä valtakuntaa ottamaan, ja aikoi jälleen palata:
So he said. "A certain nobleman went abroad to receive for himself royal power and to return.
13 Niin hän kutsui tykönsä kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leiviskää, ja sanoi heille: tehkäät kauppaa niinkauvan kuin minä tulen.
"And he summoned ten slaves of his, and gave them ten pounds, and said to them, "‘Trade with these until I come.’
14 Mutta hänen kylänsä asujat vihasivat häntä, ja lähettivät sanansaattajat hänen jälkeensä, sanoen: emme tahdo, että tämä meitä vallitsee.
"But this fellow citizens hated him, and sent a deputation after him to say, ‘We do not wish this man to become our king.’
15 Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
"And upon his return after he had secured the royal power, he ordered the slaves to whom he had given the money to be called in, so that he might know what they had gained by trading.
16 Niin tuli ensimäinen ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on kymmenen leiviskää kasvattanut.
"And the first came before him, saying, ‘Master, your pound has made ten pounds.’
17 Ja hän sanoi hänelle: oikein, hyvä palvelia, ettäs vähässä olit uskollinen, sinulla pitää valta kymmenen kaupungin päälle oleman.
"And he said to him, ‘Well done, good slave! Because you have been faithful in a very little, have authority over ten cities.’
18 Toinen myös tuli ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on viisi leiviskää kasvattanut.
"And the second came and said, ‘Master, your pound has made five pounds.’
19 Niin hän myös sanoi hänelle: ole sinäkin viiden kaupungin haltia.
"Then he said to him also, ‘You shall be over five cities.’
20 Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, tässä on sinun leiviskäs, joka minulla hikiliinassa kätketty oli;
"And the next came to him and said, ‘Here master is your pound which I was keeping safe in a napkin.
21 Sillä minä pelkäsin sinua, ettäs kova mies olet; sinä otat, jota et tallelle pannut, ja niität, jota et kylvänyt.
"‘For I was afraid of you, because you are a hard man. You take what you did not sow.’
22 Hän sanoi hänelle: sinun suustas minä sinun tuomitsen, sinä paha palvelia, sinä tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en minä tallelle pannut, ja leikkaan, jota en minä kylvänyt:
"He said to him, "‘By your own words I will Judge you, you wicked slave. You knew, did you, that I was a hard man taking up what I did not lay down, reaping what I did not sow.
23 Ja miksi et sinä antanut minun rahaani vaihetuspöydälle? ja minä olisin tultuani sen kasvun kanssa jälleen saanut.
"‘Then why did you not put my money into the bank, so that at my coming I might I might have gotten it back with interest?’
24 Niin hän sanoi tykönä seisoville: ottakaat pois leiviskä häneltä, ja antakaat sille, jolla kymmenen leiviskää on.
"Then to those who stood by, he said, ‘Take the pounds from him and give it to him who has ten pounds.’
25 Niin he sanoivat hänelle: herra, hänellä on kymmenen leiviskää.
"‘Master,’ they said to him, ‘he already has ten pounds.’
26 Sillä minä sanon teille, jolla on, hänelle pitää annettaman, ja häneltä, jolla ei ole, sekin, mikä hänellä on, pitää otettaman pois.
"‘I tell you that to every one who has it shall be given; and from him who has not shall be taken away even what he has.
27 Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni.
"‘Howbeit these enemies of mine who were not willing for me to become their King, bring them here, and slay them in my presence.’"
28 Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin.
When he had so spoken he went on before, going up to Jerusalem.
29 Ja tapahtui, kuin hän lähestyi Betphagea ja Betaniaa, ja tuli sen vuoren tykö, joka öljymäeksi kutsutaan kutsutaan, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,
When he was come near Bethphage and Bethany at the mount called The Olive Orchard,
30 Sanoen: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kuin te siihen tulette sisälle, niin te löydätte varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen koskaan istunut ole: päästäkäät se ja tuokaat tänne.
he sent two of his disciples saying. "Go into the village in the front, and on entering it you will find an ass’s colt tied, on which no one has ever ridden.
31 Ja jos joku teiltä kysyy: miksi te sitä päästätte? niin sanokaat hänelle: Herra tätä tarvitsee.
"Untie it and bring it here. And if any one asks you, ‘Why are you untying the colt?’ Simply say, ‘The Master needs it.’"
32 Niin lähetetyt menivät ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut.
Then those who were sent out and found it as he had told them.
33 Kuin he nyt päästivät varsaa, sanoi sen isäntä heille: miksi te päästätte varsaa?
For as they were untying the colt, the owners said to them, "Why are you untying the colt?"
34 Vaan he sanoivat: Herra tätä tarvitsee.
They answered, "The Master needs it."
35 Ja he veivät sen Jesuksen tykö, ja panivat vaatteensa varsan päälle, ja istuttivat Jesuksen se päälle.
So they led it to Jesus, and, after throwing their outer garments on the colt, they placed Jesus on it.
36 Ja kuin hän matkusti, levittivät he vaatteensa tielle.
So he rode on, while they kept throwing their garments in the way.
37 Ja kuin hän jo lähestyi menemään alas Öljymäeltä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikistä niistä voimallisista töistä, jotka he nähneet olivat,
And when now he was coming near Jerusalem, and descending the Mount of Olives, the whole multitude of the disciples began to rejoice, and to praise God with a loud voice for the almighty works they had seen.
38 Sanoen: siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen! rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!
They cried, "Blessed is the King who comes in the name of the Lord! Peace in Heaven and glory in the Highest"
39 Ja muutamat Pharisealaisista kansan seasta sanoivat hänelle: Mestari, nuhtele opetuslapsias.
And some of the Pharisees said to them out of the crowd, "Teacher reprove your disciples!"
40 Ja hän vastaten sanoi heille: minä sanon teille: jos nämät vaikenevat, niin kivet pitää huutaman.
"I tell you," he answered, "that if these should hold their peace, the very stones would cry out."
41 Ja kuin hän lähemmä tuli, katsoi hän kaupungin päälle, itki häntä,
And when he came into view of the city, as he approached it he broke into loud weeping,
42 Ja sanoi: jos sinäkin tietäisit, niin sinä ajattelisit tosin tällä sinun ajallas, mitä sinun rauhaas sopis. Mutta nyt ovat ne kätketyt sinun silmäis edestä.
exclaiming. "Oh that at this time you knew, yes, even you, on what your peace depends! But now it is hidden from your eyes.
43 Sillä ne päivät pitää tuleman sinun ylitses, että sinun vihollises skantsaavat sinun, ja ympäri piirittävät sinun, ja ahdistavat sinun joka kulmalta,
"The time will come for you when your enemies will throw ramparts around you, and encompass you, and shut you in on every side, and raze you to the ground,
44 Ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa ovat, ja ei jätä sinussa kiveä kiven päälle; ettet etsikkos aikaa tuntenut.
"you and your children within you. And they will not leave in you one stone upon the another. Because you knew not the time of your visitation."
45 Ja hän meni sisälle templiin, rupesi ajamaan siitä ulos ostajia ja myyjiä,
Then Jesus went into the Temple and began to drive out dealers,
46 Sanoen heille: kirjoitettu on: minun huoneeni on rukoushuone; mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.
saying, "It is written, "The house of God shall be called a house of prayer, but you have made it a den of robbers."
47 Ja hän opetti joka päivä templissä, mutta pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat etsivät häntä surmataksensa,
Day after day he continued to teach in the Temple. The high priests and scribes tried to have him put to death, so did the rulers of the people.
48 Ja ei tietäneet, mitä heidän piti tekemän; sillä kaikki kansa riippui hänessä, ja kuulivat häntä.
But they could not find how to do it, for the people all hung upon him, listening to him.
