Luukkaan 18
1 Niin hän sanoi myös heille vertauksen, että aina tulee rukoilla ja ei väsyä,
Jésus leur raconta une parabole, pour montrer qu'il faut prier toujours, sans jamais se lasser.
2 Sanoen: yksi tuomari oli yhdessä kaupungissa, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
Il dit: Il y avait dans une ville un juge qui ne craignait point Dieu, et qui n'avait d'égards pour aucun homme.
3 Niin oli myös yksi leski siinä kaupungissa, joka tuli hänen tykönsä, sanoen: auta minua riitaveljeltäni.
Il y avait aussi dans cette ville une veuve, qui venait à lui et lui disait: Fais-moi justice de ma partie adverse.
4 Ja ei hän tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi hän itsellensä: vaikka en minä Jumalaa pelkää, enkä häpee ihmisiä,
Pendant longtemps, il ne le voulut pas. Mais ensuite, il se dit en lui-même: Quoique je ne craigne pas Dieu et que je n'aie d'égards pour aucun homme,
5 Kuitenkin, että tämä leski vaivaa minua, tahdon minä häntä auttaa, ettei hän viimein tulisi ja nurisisi minua.
néanmoins, comme cette veuve m'importune, je lui ferai justice, afin qu'elle ne vienne pas toujours me rompre la tête.
6 Niin Herra sanoi: kuulkaat, mitä tämä väärä tuomari sanoo:
Puis le Seigneur ajouta: Vous entendez ce que dit le juge inique?
7 Eikös Jumalan pitäisi valituita auttaman, jotka yötä ja päivää häntä huutavat, pitäiskö hänen sitä kärsimän?
Et Dieu ne ferait pas justice à ses élus, qui crient à lui jour et nuit, et il tarderait à les secourir!
8 Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?
Je vous dis qu'il leur fera prompte justice. Mais quand le Fils de l'homme viendra, trouvera-t-il la foi sur la terre?
9 Niin hän myös sanoi muutamille, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat, ja muita katsoivat ylön, tämän vertauksen:
Il dit aussi cette parabole, en vue de certaines personnes qui se flattaient d'être justes et qui méprisaient les autres:
10 Kaksi ihmistä meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.
Deux hommes montèrent au temple pour prier; l'un était pharisien, et l'autre était péager.
11 Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekiä, taikka myös niinkuin tämä Publikani.
Le pharisien, se tenant debout, priait ainsi en lui-même: Dieu, je te rends grâces de ce que je ne suis pas comme le reste des hommes, qui sont rapaces, injustes, adultères, ni même comme ce péager.
12 Kahdesti viikossa minä paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on.
Je jeûne deux fois la semaine; je donne la dîme de tous mes revenus.
13 Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaasen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni!
Le péager, se tenant éloigné, n'osait pas même lever les yeux au ciel; mais il se frappait la poitrine, en disant: O Dieu, sois apaisé envers moi, qui suis un pécheur!
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Je vous le déclare, celui-ci s'en retourna justifié dans sa maison plutôt que l'autre; car quiconque s'élève sera abaissé, et quiconque s'abaisse sera élevé.
15 Niin he toivat myös hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais. Mutta kuin opetuslapset sen näkivät, nuhtelivat he niitä.
On lui présenta aussi des petits enfants, afin qu'il les touchât. Les disciples, voyant cela, reprenaient ceux qui les présentaient.
16 Mutta kuin Jesus oli heitä kutsunut tykönsä, sanoi hän: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät heitä kieltäkö; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Mais Jésus les appela à lui, en disant: Laissez venir à moi les petits enfants, et ne les en empêchez point; car le royaume de Dieu est pour ceux qui leur ressemblent.
17 Totisesti sanon minä teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, ei hän ikinä siihen tule siihen sisälle.
En vérité, je vous le déclare, quiconque ne recevra pas le royaume de Dieu comme un petit enfant, n'y entrera pas.
18 Ja häneltä kysyi yksi päämiehistä ja sanoi: hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin? (aiōnios g166)
Alors l'un des principaux du pays demanda à Jésus: Mon bon Maître, que dois-je faire pour hériter la vie éternelle? (aiōnios g166)
19 Niin Jesus sanoi hänelle: mitäs minua hyväksi kutsut? Ei ole kenenkään hyvä, vaan yksi, Jumala.
Jésus lui répondit: Pourquoi m'appelles-tu bon? Il n'y a qu'un seul bon, c'est Dieu.
20 Käskysanat sinä tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: kunnioita isääs ja äitiäs.
Tu connais les commandements: «Tu ne commettras point d'adultère; tu ne tueras point; tu ne déroberas point; tu ne diras point de faux témoignage; honore ton père et ta mère.»
21 Niin hän sanoi: nämät kaikki olen minä minun nuoruudestani pitänyt.
Cet homme répondit: J'ai observé toutes ces choses dès ma jeunesse.
22 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on ja vaivaisille, niin sinulla pitä oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua.
Quand Jésus eut entendu cela, il lui dit: Il te manque encore une chose; vends tout ce que tu as et distribue-le aux pauvres, et tu auras un trésor dans les cieux. Viens alors, et suis-moi.
23 Vaan kuin hän sen kuuli, tuli hän murheelliseksi; sillä hän oli sangen rikas.
Mais lui, ayant entendu ces paroles, devint tout triste; car il était fort riche.
24 Mutta kuin Jesus näki hänen murheissansa olevan, sanoi hän: kuinka työläästi rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan;
Jésus, le voyant tout triste, dit: Qu'il est difficile à ceux qui ont des richesses d'entrer dans le royaume de Dieu!
25 Sillä huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.
Il est plus facile à un chameau de passer par le trou de l'aiguille, qu'il ne l'est à un riche d'entrer dans le royaume de Dieu!
26 Niin he sanoivat, jotka sen kuulivat: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?
Ceux qui l'entendaient, lui dirent: Et qui peut donc être sauvé?
27 Mutta hän sanoi: ne mitkä ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä.
Il leur répondit: Ce qui est impossible aux hommes est possible à Dieu!
28 Niin Pietari sanoi: katso, me jätimme kaikki ja seurasimme sinua.
Pierre dit alors: Pour nous, nous avons quitté ce que nous possédions, et nous t'avons suivi!
29 Vaan hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emännän taikka lapset Jumalan valtakunnan tähden,
Jésus leur répondit: En vérité, je vous le déclare, tout homme qui aura quitté maison, ou femme, ou frères, ou parents, ou enfants, à cause du royaume de Dieu
31 Ja hän otti tykönsä ne kaksitoistakymmentä, ja sanoi heille: katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pitää täytettämän mitkä prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat.
Ensuite Jésus prit à part les Douze, et il leur dit: Voici que nous montons à Jérusalem, et toutes les choses qui ont été écrites par les prophètes au sujet du Fils de l'homme, s'accompliront.
32 Sillä hän annetaan ylön pakanoille, ja pilkataan, ja häväistään, ja syljetään.
Car il sera livré aux Païens; on se moquera de lui, on l'outragera, on crachera sur lui,
33 Ja kuin he ovat hänen ruoskineet, tappavat he hänen, ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.
et, après l'avoir battu de verges, on le fera mourir. Et le troisième jour, il ressuscitera.
34 Ja ei he mitään näistä ymmärtäneet. Ja tämä puhe oli heiltä niin peitetty, ettei he ymmärtäneet, mitä sanottiin.
Mais ils ne comprirent rien à cela: le sens de ces paroles leur était caché, et ils ne saisissaient point ce que Jésus leur disait.
35 Niin tapahtui, kuin hän Jerikoa lähestyi, että yksi sokia istui tien vieressä kerjäten,
Comme Jésus approchait de Jérico, un aveugle était assis au bord du chemin et demandait l'aumône.
36 Ja kuin hän kuuli kansan käyvän ohitse, kysyi hän, mikä se olis?
Entendant la foule qui passait, il s'informa de ce que c'était.
37 He sanoivat hänelle: Jesus Natsarealainen tästä meni.
On lui répondit: C'est Jésus de Nazareth qui passe.
38 Ja hän huusi ja sanoi: Jesus, Davidin Poika, armahda minua!
Alors il cria: Jésus, fils de David, aie pitié de moi!
39 Niin ne, jotka menivät ohitse, toruivat häntä vaikenemaan. Mutta hän huusi sitä enemmin: Davidin Poika, armahda minua!
Et ceux qui allaient devant le reprenaient pour le faire taire; mais il criait encore plus fort: Fils de David, aie pitié de moi!
40 Niin Jesus seisahti ja käski häntä taluttaa tykönsä. Ja kuin hän lähestyi, kysyi hän häneltä,
Jésus, s'étant arrêté, ordonna qu'on le lui amenât; et quand l'aveugle se fut approché, il lui demanda:
41 Sanoen: mitäs tahdot, että minun pitää sinulle tekemän? Hän sanoi: Herra, että minä näköni jälleen saisin.
Que veux-tu que je te fasse? Il répondit: Seigneur, que je recouvre la vue.
42 Ja Jesus sanoi hänelle: ole näkevä! sinun uskos autti sinua.
Jésus lui dit: Recouvre la vue; ta foi t'a guéri!
43 Ja hän sai kohta näkönsä, ja seurasi häntä, ja kunnioitti Jumalaa. Ja kaikki kansa, jotka sen näkivät, kiittivät Jumalaa.
A l'instant, il recouvra la vue, et il suivait Jésus, glorifiant Dieu. Tout le peuple, voyant cela, donna gloire à Dieu.
