Luukkaan 17
1 Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
ਇਤਃ ਪਰੰ ਯੀਸ਼ੁਃ ਸ਼ਿਸ਼਼੍ਯਾਨ੍ ਉਵਾਚ, ਵਿਘ੍ਨੈਰਵਸ਼੍ਯਮ੍ ਆਗਨ੍ਤਵ੍ਯੰ ਕਿਨ੍ਤੁ ਵਿਘ੍ਨਾ ਯੇਨ ਘਟਿਸ਼਼੍ਯਨ੍ਤੇ ਤਸ੍ਯ ਦੁਰ੍ਗਤਿ ਰ੍ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤਿ|
2 Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
ਏਤੇਸ਼਼ਾਂ ਕ੍ਸ਼਼ੁਦ੍ਰਪ੍ਰਾਣਿਨਾਮ੍ ਏਕਸ੍ਯਾਪਿ ਵਿਘ੍ਨਜਨਨਾਤ੍ ਕਣ੍ਠਬੱਧਪੇਸ਼਼ਣੀਕਸ੍ਯ ਤਸ੍ਯ ਸਾਗਰਾਗਾਧਜਲੇ ਮੱਜਨੰ ਭਦ੍ਰੰ|
3 Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
ਯੂਯੰ ਸ੍ਵੇਸ਼਼ੁ ਸਾਵਧਾਨਾਸ੍ਤਿਸ਼਼੍ਠਤ; ਤਵ ਭ੍ਰਾਤਾ ਯਦਿ ਤਵ ਕਿਞ੍ਚਿਦ੍ ਅਪਰਾਧ੍ਯਤਿ ਤਰ੍ਹਿ ਤੰ ਤਰ੍ਜਯ, ਤੇਨ ਯਦਿ ਮਨਃ ਪਰਿਵਰ੍ੱਤਯਤਿ ਤਰ੍ਹਿ ਤੰ ਕ੍ਸ਼਼ਮਸ੍ਵ|
4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
ਪੁਨਰੇਕਦਿਨਮਧ੍ਯੇ ਯਦਿ ਸ ਤਵ ਸਪ੍ਤਕ੍ਰੁʼਤ੍ਵੋ(ਅ)ਪਰਾਧ੍ਯਤਿ ਕਿਨ੍ਤੁ ਸਪ੍ਤਕ੍ਰੁʼਤ੍ਵ ਆਗਤ੍ਯ ਮਨਃ ਪਰਿਵਰ੍ਤ੍ਯ ਮਯਾਪਰਾੱਧਮ੍ ਇਤਿ ਵਦਤਿ ਤਰ੍ਹਿ ਤੰ ਕ੍ਸ਼਼ਮਸ੍ਵ|
5 Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
ਤਦਾ ਪ੍ਰੇਰਿਤਾਃ ਪ੍ਰਭੁਮ੍ ਅਵਦਨ੍ ਅਸ੍ਮਾਕੰ ਵਿਸ਼੍ਵਾਸੰ ਵਰ੍ੱਧਯ|
6 Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
ਪ੍ਰਭੁਰੁਵਾਚ, ਯਦਿ ਯੁਸ਼਼੍ਮਾਕੰ ਸਰ੍ਸ਼਼ਪੈਕਪ੍ਰਮਾਣੋ ਵਿਸ਼੍ਵਾਸੋਸ੍ਤਿ ਤਰ੍ਹਿ ਤ੍ਵੰ ਸਮੂਲਮੁਤ੍ਪਾਟਿਤੋ ਭੂਤ੍ਵਾ ਸਮੁਦ੍ਰੇ ਰੋਪਿਤੋ ਭਵ ਕਥਾਯਾਮ੍ ਏਤਸ੍ਯਾਮ੍ ਏਤਦੁਡੁਮ੍ਬਰਾਯ ਕਥਿਤਾਯਾਂ ਸ ਯੁਸ਼਼੍ਮਾਕਮਾਜ੍ਞਾਵਹੋ ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤਿ|
7 Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
ਅਪਰੰ ਸ੍ਵਦਾਸੇ ਹਲੰ ਵਾਹਯਿਤ੍ਵਾ ਵਾ ਪਸ਼ੂਨ੍ ਚਾਰਯਿਤ੍ਵਾ ਕ੍ਸ਼਼ੇਤ੍ਰਾਦ੍ ਆਗਤੇ ਸਤਿ ਤੰ ਵਦਤਿ, ਏਹਿ ਭੋਕ੍ਤੁਮੁਪਵਿਸ਼, ਯੁਸ਼਼੍ਮਾਕਮ੍ ਏਤਾਦ੍ਰੁʼਸ਼ਃ ਕੋਸ੍ਤਿ?
8 Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
ਵਰਞ੍ਚ ਪੂਰ੍ੱਵੰ ਮਮ ਖਾਦ੍ਯਮਾਸਾਦ੍ਯ ਯਾਵਦ੍ ਭੁਞ੍ਜੇ ਪਿਵਾਮਿ ਚ ਤਾਵਦ੍ ਬੱਧਕਟਿਃ ਪਰਿਚਰ ਪਸ਼੍ਚਾਤ੍ ਤ੍ਵਮਪਿ ਭੋਕ੍ਸ਼਼੍ਯਸੇ ਪਾਸ੍ਯਸਿ ਚ ਕਥਾਮੀਦ੍ਰੁʼਸ਼ੀਂ ਕਿੰ ਨ ਵਕ੍ਸ਼਼੍ਯਤਿ?
9 Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
ਤੇਨ ਦਾਸੇਨ ਪ੍ਰਭੋਰਾਜ੍ਞਾਨੁਰੂਪੇ ਕਰ੍ੰਮਣਿ ਕ੍ਰੁʼਤੇ ਪ੍ਰਭੁਃ ਕਿੰ ਤਸ੍ਮਿਨ੍ ਬਾਧਿਤੋ ਜਾਤਃ? ਨੇੱਥੰ ਬੁਧ੍ਯਤੇ ਮਯਾ|
10 Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
ਇੱਥੰ ਨਿਰੂਪਿਤੇਸ਼਼ੁ ਸਰ੍ੱਵਕਰ੍ੰਮਸੁ ਕ੍ਰੁʼਤੇਸ਼਼ੁ ਸਤ੍ਮੁ ਯੂਯਮਪੀਦੰ ਵਾਕ੍ਯੰ ਵਦਥ, ਵਯਮ੍ ਅਨੁਪਕਾਰਿਣੋ ਦਾਸਾ ਅਸ੍ਮਾਭਿਰ੍ਯਦ੍ਯਤ੍ਕਰ੍ੱਤਵ੍ਯੰ ਤਨ੍ਮਾਤ੍ਰਮੇਵ ਕ੍ਰੁʼਤੰ|
11 Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
ਸ ਯਿਰੂਸ਼ਾਲਮਿ ਯਾਤ੍ਰਾਂ ਕੁਰ੍ੱਵਨ੍ ਸ਼ੋਮਿਰੋਣ੍ਗਾਲੀਲ੍ਪ੍ਰਦੇਸ਼ਮਧ੍ਯੇਨ ਗੱਛਤਿ,
12 Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
ਏਤਰ੍ਹਿ ਕੁਤ੍ਰਚਿਦ੍ ਗ੍ਰਾਮੇ ਪ੍ਰਵੇਸ਼ਮਾਤ੍ਰੇ ਦਸ਼ਕੁਸ਼਼੍ਠਿਨਸ੍ਤੰ ਸਾਕ੍ਸ਼਼ਾਤ੍ ਕ੍ਰੁʼਤ੍ਵਾ
13 Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
ਦੂਰੇ ਤਿਸ਼਼੍ਠਨਤ ਉੱਚੈ ਰ੍ਵਕ੍ਤੁਮਾਰੇਭਿਰੇ, ਹੇ ਪ੍ਰਭੋ ਯੀਸ਼ੋ ਦਯਸ੍ਵਾਸ੍ਮਾਨ੍|
14 Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
ਤਤਃ ਸ ਤਾਨ੍ ਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟ੍ਵਾ ਜਗਾਦ, ਯੂਯੰ ਯਾਜਕਾਨਾਂ ਸਮੀਪੇ ਸ੍ਵਾਨ੍ ਦਰ੍ਸ਼ਯਤ, ਤਤਸ੍ਤੇ ਗੱਛਨ੍ਤੋ ਰੋਗਾਤ੍ ਪਰਿਸ਼਼੍ਕ੍ਰੁʼਤਾਃ|
15 Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
ਤਦਾ ਤੇਸ਼਼ਾਮੇਕਃ ਸ੍ਵੰ ਸ੍ਵਸ੍ਥੰ ਦ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟ੍ਵਾ ਪ੍ਰੋੱਚੈਰੀਸ਼੍ਵਰੰ ਧਨ੍ਯੰ ਵਦਨ੍ ਵ੍ਯਾਘੁਟ੍ਯਾਯਾਤੋ ਯੀਸ਼ੋ ਰ੍ਗੁਣਾਨਨੁਵਦਨ੍ ਤੱਚਰਣਾਧੋਭੂਮੌ ਪਪਾਤ;
16 Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
ਸ ਚਾਸੀਤ੍ ਸ਼ੋਮਿਰੋਣੀ|
17 Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
ਤਦਾ ਯੀਸ਼ੁਰਵਦਤ੍, ਦਸ਼ਜਨਾਃ ਕਿੰ ਨ ਪਰਿਸ਼਼੍ਕ੍ਰੁʼਤਾਃ? ਤਹ੍ਯਨ੍ਯੇ ਨਵਜਨਾਃ ਕੁਤ੍ਰ?
18 Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
ਈਸ਼੍ਵਰੰ ਧਨ੍ਯੰ ਵਦਨ੍ਤਮ੍ ਏਨੰ ਵਿਦੇਸ਼ਿਨੰ ਵਿਨਾ ਕੋਪ੍ਯਨ੍ਯੋ ਨ ਪ੍ਰਾਪ੍ਯਤ|
19 Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
ਤਦਾ ਸ ਤਮੁਵਾਚ, ਤ੍ਵਮੁੱਥਾਯ ਯਾਹਿ ਵਿਸ਼੍ਵਾਸਸ੍ਤੇ ਤ੍ਵਾਂ ਸ੍ਵਸ੍ਥੰ ਕ੍ਰੁʼਤਵਾਨ੍|
20 Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
ਅਥ ਕਦੇਸ਼੍ਵਰਸ੍ਯ ਰਾਜਤ੍ਵੰ ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤੀਤਿ ਫਿਰੂਸ਼ਿਭਿਃ ਪ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟੇ ਸ ਪ੍ਰਤ੍ਯੁਵਾਚ, ਈਸ਼੍ਵਰਸ੍ਯ ਰਾਜਤ੍ਵਮ੍ ਐਸ਼੍ਵਰ੍ੱਯਦਰ੍ਸ਼ਨੇਨ ਨ ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤਿ|
21 Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
ਅਤ ਏਤਸ੍ਮਿਨ੍ ਪਸ਼੍ਯ ਤਸ੍ਮਿਨ੍ ਵਾ ਪਸ਼੍ਯ, ਇਤਿ ਵਾਕ੍ਯੰ ਲੋਕਾ ਵਕ੍ਤੁੰ ਨ ਸ਼ਕ੍ਸ਼਼੍ਯਨ੍ਤਿ, ਈਸ਼੍ਵਰਸ੍ਯ ਰਾਜਤ੍ਵੰ ਯੁਸ਼਼੍ਮਾਕਮ੍ ਅਨ੍ਤਰੇਵਾਸ੍ਤੇ|
22 Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
ਤਤਃ ਸ ਸ਼ਿਸ਼਼੍ਯਾਨ੍ ਜਗਾਦ, ਯਦਾ ਯੁਸ਼਼੍ਮਾਭਿ ਰ੍ਮਨੁਜਸੁਤਸ੍ਯ ਦਿਨਮੇਕੰ ਦ੍ਰਸ਼਼੍ਟੁਮ੍ ਵਾਞ੍ਛਿਸ਼਼੍ਯਤੇ ਕਿਨ੍ਤੁ ਨ ਦਰ੍ਸ਼ਿਸ਼਼੍ਯਤੇ, ਈਦ੍ਰੁʼੱਕਾਲ ਆਯਾਤਿ|
23 Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
ਤਦਾਤ੍ਰ ਪਸ਼੍ਯ ਵਾ ਤਤ੍ਰ ਪਸ਼੍ਯੇਤਿ ਵਾਕ੍ਯੰ ਲੋਕਾ ਵਕ੍ਸ਼਼੍ਯਨ੍ਤਿ, ਕਿਨ੍ਤੁ ਤੇਸ਼਼ਾਂ ਪਸ਼੍ਚਾਤ੍ ਮਾ ਯਾਤ, ਮਾਨੁਗੱਛਤ ਚ|
24 Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
ਯਤਸ੍ਤਡਿਦ੍ ਯਥਾਕਾਸ਼ੈਕਦਿਸ਼੍ਯੁਦਿਯ ਤਦਨ੍ਯਾਮਪਿ ਦਿਸ਼ੰ ਵ੍ਯਾਪ੍ਯ ਪ੍ਰਕਾਸ਼ਤੇ ਤਦ੍ਵਤ੍ ਨਿਜਦਿਨੇ ਮਨੁਜਸੂਨੁਃ ਪ੍ਰਕਾਸ਼ਿਸ਼਼੍ਯਤੇ|
25 Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
ਕਿਨ੍ਤੁ ਤਤ੍ਪੂਰ੍ੱਵੰ ਤੇਨਾਨੇਕਾਨਿ ਦੁਃਖਾਨਿ ਭੋਕ੍ਤਵ੍ਯਾਨ੍ਯੇਤਦ੍ਵਰ੍ੱਤਮਾਨਲੋਕੈਸ਼੍ਚ ਸੋ(ਅ)ਵਜ੍ਞਾਤਵ੍ਯਃ|
26 Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
ਨੋਹਸ੍ਯ ਵਿਦ੍ਯਮਾਨਕਾਲੇ ਯਥਾਭਵਤ੍ ਮਨੁਸ਼਼੍ਯਸੂਨੋਃ ਕਾਲੇਪਿ ਤਥਾ ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤਿ|
27 He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
ਯਾਵਤ੍ਕਾਲੰ ਨੋਹੋ ਮਹਾਪੋਤੰ ਨਾਰੋਹਦ੍ ਆਪ੍ਲਾਵਿਵਾਰ੍ੱਯੇਤ੍ਯ ਸਰ੍ੱਵੰ ਨਾਨਾਸ਼ਯੱਚ ਤਾਵਤ੍ਕਾਲੰ ਯਥਾ ਲੋਕਾ ਅਭੁਞ੍ਜਤਾਪਿਵਨ੍ ਵ੍ਯਵਹਨ੍ ਵ੍ਯਵਾਹਯੰਸ਼੍ਚ;
28 Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
ਇੱਥੰ ਲੋਟੋ ਵਰ੍ੱਤਮਾਨਕਾਲੇਪਿ ਯਥਾ ਲੋਕਾ ਭੋਜਨਪਾਨਕ੍ਰਯਵਿਕ੍ਰਯਰੋਪਣਗ੍ਰੁʼਹਨਿਰ੍ੰਮਾਣਕਰ੍ੰਮਸੁ ਪ੍ਰਾਵਰ੍ੱਤਨ੍ਤ,
29 Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
ਕਿਨ੍ਤੁ ਯਦਾ ਲੋਟ੍ ਸਿਦੋਮੋ ਨਿਰ੍ਜਗਾਮ ਤਦਾ ਨਭਸਃ ਸਗਨ੍ਧਕਾਗ੍ਨਿਵ੍ਰੁʼਸ਼਼੍ਟਿ ਰ੍ਭੂਤ੍ਵਾ ਸਰ੍ੱਵੰ ਵ੍ਯਨਾਸ਼ਯਤ੍
30 Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
ਤਦ੍ਵਨ੍ ਮਾਨਵਪੁਤ੍ਰਪ੍ਰਕਾਸ਼ਦਿਨੇਪਿ ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤਿ|
31 Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
ਤਦਾ ਯਦਿ ਕਸ਼੍ਚਿਦ੍ ਗ੍ਰੁʼਹੋਪਰਿ ਤਿਸ਼਼੍ਠਤਿ ਤਰ੍ਹਿ ਸ ਗ੍ਰੁʼਹਮਧ੍ਯਾਤ੍ ਕਿਮਪਿ ਦ੍ਰਵ੍ਯਮਾਨੇਤੁਮ੍ ਅਵਰੁਹ੍ਯ ਨੈਤੁ; ਯਸ਼੍ਚ ਕ੍ਸ਼਼ੇਤ੍ਰੇ ਤਿਸ਼਼੍ਠਤਿ ਸੋਪਿ ਵ੍ਯਾਘੁਟ੍ਯ ਨਾਯਾਤੁ|
32 Muistakaa Lotin emäntää.
ਲੋਟਃ ਪਤ੍ਨੀਂ ਸ੍ਮਰਤ|
33 Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
ਯਃ ਪ੍ਰਾਣਾਨ੍ ਰਕ੍ਸ਼਼ਿਤੁੰ ਚੇਸ਼਼੍ਟਿਸ਼਼੍ਯਤੇ ਸ ਪ੍ਰਾਣਾਨ੍ ਹਾਰਯਿਸ਼਼੍ਯਤਿ ਯਸ੍ਤੁ ਪ੍ਰਾਣਾਨ੍ ਹਾਰਯਿਸ਼਼੍ਯਤਿ ਸਏਵ ਪ੍ਰਾਣਾਨ੍ ਰਕ੍ਸ਼਼ਿਸ਼਼੍ਯਤਿ|
34 Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
ਯੁਸ਼਼੍ਮਾਨਹੰ ਵਚ੍ਮਿ ਤਸ੍ਯਾਂ ਰਾਤ੍ਰੌ ਸ਼ੱਯੈਕਗਤਯੋ ਰ੍ਲੋਕਯੋਰੇਕੋ ਧਾਰਿਸ਼਼੍ਯਤੇ ਪਰਸ੍ਤ੍ਯਕ੍ਸ਼਼੍ਯਤੇ|
35 Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
ਸ੍ਤ੍ਰਿਯੌ ਯੁਗਪਤ੍ ਪੇਸ਼਼ਣੀਂ ਵ੍ਯਾਵਰ੍ੱਤਯਿਸ਼਼੍ਯਤਸ੍ਤਯੋਰੇਕਾ ਧਾਰਿਸ਼਼੍ਯਤੇ ਪਰਾਤ੍ਯਕ੍ਸ਼਼੍ਯਤੇ|
36 Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
ਪੁਰੁਸ਼਼ੌ ਕ੍ਸ਼਼ੇਤ੍ਰੇ ਸ੍ਥਾਸ੍ਯਤਸ੍ਤਯੋਰੇਕੋ ਧਾਰਿਸ਼਼੍ਯਤੇ ਪਰਸ੍ਤ੍ਯਕ੍ਸ਼਼੍ਯਤੇ|
37 Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
ਤਦਾ ਤੇ ਪਪ੍ਰੱਛੁਃ, ਹੇ ਪ੍ਰਭੋ ਕੁਤ੍ਰੇੱਥੰ ਭਵਿਸ਼਼੍ਯਤਿ? ਤਤਃ ਸ ਉਵਾਚ, ਯਤ੍ਰ ਸ਼ਵਸ੍ਤਿਸ਼਼੍ਠਤਿ ਤਤ੍ਰ ਗ੍ਰੁʼਧ੍ਰਾ ਮਿਲਨ੍ਤਿ|
