Luukkaan 15
1 Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.
Then resorted vnto him all ye publicas and synners for to heare him.
2 Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.
And the pharises and scribes murmured sayinge: He receaved to his copany synners and eateth with them.
3 Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:
Then put he forthe this similitude to the sayinge:
4 Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?
What man of you havynge an hundred shepe yf he loose one of thee doth not leve nynty and nyne in the wyldernes and goo after yt which is loost vntyll he fynde him?
5 Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.
And whe he hath founde him he putteth him on his shulders with ioye:
6 Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.
And assone as he cometh home he calleth to gedder his lovers and neghbours sayinge vnto them: reioyse with me for I have founde my shepe which was loost.
7 Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.
I say vnto you yt lyke wyse ioye shalbe in heven over one synner yt repenteth moore then over nynety and nyne iuste persons whiche nede noo repentauce.
8 Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?
Ether what woman havynge. x. grotes yf she loose one doth not lyght a candell and swepe ye housse and seke diligently tyll she fynde it?
9 Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.
And when she hath founde it she calleth her lovers and her neghbours sayinge: Reioyce wt me for I have founde the groate which I had loost.
10 Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.
Lykwyse I saye vnto you ioye is made in ye presence of ye angels of god over one synner yt repenteth.
11 Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
And he sayde: a certayne man had two sonnes
12 Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
and the yonger of them sayde to his father: father geve me my parte of the goodes yt to me belongeth. And he devided vnto them his substaunce.
13 Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.
And not longe after ye yonger sonne gaddered all that he had to gedder and toke his iorney into a farre countre and theare he wasted his goodes with royetous lyvinge.
14 Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
And when he had spent all that he had ther rose a greate derth thorow out all yt same londe and he began to lacke.
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
And he went and clave to a citesyn of yt same countre which sent him to his felde to kepe his swyne.
16 Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.
And he wold fayne have filled his bely with the coddes that ye swyne ate: and noo man gave him.
17 Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
Then he came to him selfe and sayde: how many hyred servauntes at my fathers have breed ynough and I dye for honger.
18 Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
I will aryse and goo to my father and will saye vnto him: father I have synned agaynst heven and before ye
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
and am no moare worthy to be called thy sonne make me as one of thy hyred servauntes.
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
And he arose and went to his father. And when he was yet a greate waye of his father sawe him and had compassion and ran and fell on his necke and kyssed him.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
And the sonne sayd vnto him: father I have synned agaynst heven and in thy sight and am no moare worthy to be called thy sonne.
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
But his father sayde to his servautes: bringe forth that best garment and put it on him and put a rynge on his honde and showes on his fete.
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
And bringe hidder that fatted caulfe and kyll him and let vs eate and be mery:
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
for this my sonne was deed and is alyve agayne he was loste and is now founde. And they began to be merye.
25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.
The elder brother was in the felde and when he cam and drewe nye to ye housse he herde minstrelcy and daunsynge
26 Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?
and called one of his servauntes and axed what thoose thinges meate.
27 Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.
And he sayd vnto him: thy brother is come and thy father had kylled ye fatted caulfe because he hath receaved him safe and sounde.
28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.
And he was angry and wolde not goo in. Then came his father out and entreated him.
29 Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.
He answered and sayde to his father: Loo these many yeares have I done the service nether brake at eny tyme thy commaundment and yet gavest thou me never soo moche as a kyd to make mery wt my lovers:
30 Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.
but assone as this thy sonne was come which hath devoured thy goodes with harlootes thou haste for his pleasure kylled ye fatted caulfe.
31 Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.
And he sayd vnto him: Sonne thou wast ever with me and all that I have is thyne:
32 Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.
it was mete that we shuld make mery and be glad: for this thy brother was deed and is a lyve agayne: and was loste and is founde.
