Luukkaan 15
1 Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.
But all the tax-collectors and the sinners were, unto him, drawing near, to be hearkening unto him;
2 Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.
and both the Pharisees and the Scribes were murmuring, saying, This man, unto sinners, giveth welcome, and eateth with them.
3 Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:
And he spake unto them this parable, saying—
4 Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?
What man from among you, having a hundred sheep, and losing, from among them, one, doth not leave the ninety-nine in the wilderness and go his way after the lost one, until he find it?
5 Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.
And, finding it, he layeth it upon his shoulders, rejoicing;
6 Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.
and, coming unto his house, calleth together the friends and the neighbours, saying unto them—Rejoice with me! because I have found my sheep that was lost!
7 Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.
I say unto you—Thus, joy in heaven, will there be, over one sinner repenting, rather than over ninety-nine righteous persons, who indeed have, no need, of repentance.
8 Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?
Or, what woman, having, ten pieces of silver, if she lose one piece, doth not light a lamp, and sweep the house, and seek carefully, until she find it?
9 Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.
And, having found it, she calleth together her female friends and neighbours, saying—Rejoice with me! because I have found the piece of silver which I had lost.
10 Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.
Thus, I say unto you, there ariseth joy in presence of the messengers of God, over one sinner repenting.
11 Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
And he said—A certain man, had two sons.
12 Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
And the younger of them said unto the father—Father! give me the share that falleth to me, of what there is. And, he, divided unto them the living.
13 Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.
And, after not many days, the younger son, gathering all together, left home for a country far away, and, there, squandered his substance with riotous living.
14 Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
And, when he had spent all, there arose a mighty famine throughout that country, —and, he, began to be in want.
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
And he went his way, and joined himself unto one of the citizens of that country, and he sent him into his fields to be feeding swine.
16 Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.
And he used to long to be filled with the pods which the swine were eating; and, no man, was giving unto him.
17 Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
But coming, to himself, he said—How many hired servants of my father, have bread enough and to spare, whereas, I, with famine, here, am perishing!
18 Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
I will arise, and go unto my father, and will say unto him—Father! I have sinned against heaven, and before thee:
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
No longer, am I worthy to be called a son of thine, —Make me as one of thy hired servants. And he arose, and came unto his own father.
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
Now, while yet he was holding afar off, his father saw him, and was moved with compassion, and, running, fell upon his neck, and tenderly kissed him.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
And the son said unto him—Father! I have sinned against heaven, and before thee: No longer, am I worthy to be called a son of thine, —[make me as one of thy hired servants.]
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
But the father said unto his servants—Quick! bring forth a robe—the best! and put on him, and get out a ring for his hand, and sandals for his feet.
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
And be bringing the fatted calf, sacrifice! and let us eat and make merry:
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
Because, this my son, was, dead, and hath come to life again, was lost, and is found. And they began to be making merry.
25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.
But his elder son was in a field; and, as, in coming, he drew near unto the house, he heard music and dancing, —
26 Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?
and, calling near one of the youths, he inquired what these things, could be.
27 Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.
And, he, said unto him, —Thy brother, hath come, and thy father hath sacrificed the fatted calf, because, safe and sound, hath he received him back.
28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.
But he was provoked to anger, and would not go in. And, his father, coming out, began to entreat him.
29 Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.
But, he, answering said unto his father—Lo! so many years as these, do I serve thee, and, at no time, a commandment of thine, have I transgressed, —And, unto me, at no time, hast thou given a kid, that, with my friends, I might make merry;
30 Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.
But, when, this thy son, who had devoured thy living with harlots, came, thou didst sacrifice, for him, the fatted calf;
31 Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.
But, he, said unto him—Child! thou, always, art, with me, and, all that is mine, is, thine;
32 Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.
But, to make merry and rejoice, there was need, because, this thy brother—was, dead, and hath come to life again, and was lost, and is found.
