Luukkaan 14
1 Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä.
On one occasion, as Jesus was going, on a Sabbath into the house of one of the leading Pharisees to dine, they were watching him closely.
2 Ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä.
There he saw before him a man who was suffering from dropsy.
3 Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat.
“Is it allowable,” said Jesus, addressing the students of the Law and the Pharisees, “to work a cure on the Sabbath, or is it not?”
4 Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja pääsi menemään.
They remained silent. Jesus took hold of the man and cured him, and sent him away.
5 Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös?
And he said to them, “Which of you, finding that your son or your ox has fallen into a well, will not immediately pull them out on the Sabbath day?”
6 Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata.
And they could not make any answer to that.
7 Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille:
Observing that the guests were choosing the best places for themselves, Jesus told them this parable –
8 Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu,
“When you are invited by anyone to a wedding banquet, do not seat yourself in the best place. Someone of higher rank might have been invited by your host;
9 Ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan.
and the host who invited you both will come and say to you ‘Make room for this person,’ and then you will begin in confusion to take the lowest place.
10 Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat.
No, when you are invited, go and take the lowest place, so that, when the host who has invited you comes, he may say to you ‘Friend, come higher up’; and then you will be honored in the eyes of all your fellow guests.
11 Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
For everyone who exalts themselves will be humbled, and everyone who humbles themselves will be exalted.”
12 Mutta hän sanoi myös sille, joka hänen kutsunut oli: kuin päivällistä tai ehtoollista teet, niin älä kutsu ystäviäs, eli veljiäs, ei lankojas, taikka rikkaita kylänmiehiäs: ettei he joskus sinua myös jälleen kutsu, ja sinulle maksa.
Then Jesus went on to say to the man who had invited him, “When you give a breakfast or a dinner, do not ask your friends, or your brothers or sisters, or your relatives, or rich neighbors, because they might invite you in return, and so you should be repaid.
13 Mutta kuin pidot teet, niin kutsut köyhiä, raajarikkoja, ontuvia, sokeita:
No, when you entertain, invite the poor, the crippled, the lame, the blind;
14 Niin sinä olet autua; sillä ei heillä ole varaa sinulle maksaa, sillä sinulle pitää maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa.
and then you will be happy indeed, since they cannot reward you; for you will be rewarded at the resurrection of the just.”
15 Mutta kuin yksi ynnä atrioitsevista nämät kuuli, sanoi hän hänelle: autuas on se, joka syö leipää Jumalan valtakunnassa.
One of the guests heard what he said and exclaimed, “Happy will be the person who will eat bread in the kingdom of God!”
16 Niin hän sanoi hänelle: yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta,
But Jesus said to him, “A man was once giving a great dinner. He invited many people,
17 Ja lähetti palveliansa ehtoollisen hetkellä sanomaan kutsutuille: tulkaat, sillä kaikki ovat valmistetut.
and sent his servant, when it was time for the dinner, to say to those who had been invited ‘Come, for everything is now ready.’
18 Ja he rupesivat järjestänsä kaikki itseänsä estelemään: ensimäinen sanoi hänelle: minä ostin pellon, ja minun pitää menemän sitä katsomaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.
They all with one accord began to ask to be excused. The first said to the servant ‘I have bought a field and am obliged to go and look at it. I must ask you to consider me excused.’
19 Ja toinen sanoi: minä ostin viisi paria härkiä, ja menen niitä koettelemaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.
The next said ‘I have bought five pairs of bullocks, and I am on my way to try them. I must ask you to consider me excused’;
20 Ja kolmas sanoi: minä olen emännän nainut, ja en taida sentähden tulla.
while the next said ‘I am just married, and for that reason I am unable to come.’
21 Ja kuin se palvelia tuli, sanoi hän nämät herrallensa. Silloin perheenisäntä vihastui ja sanoi palveliallensa: mene nopiasti kaupungin kaduille ja kujille ja saata tänne vaivaiset ja raajarikot, ontuvat ja sokiat.
On his return the servant told his master all these answers. Then in anger the owner of the house said to his servant ‘Go out at once into the streets and alleys of the town, and bring in here the poor, and the crippled, and the blind, and the lame.’
22 Ja palvelia sanoi: herra, minä olen tehnyt niinkuin sinä käskit, ja vielä nyt siaa on.
Presently the servant said ‘Sir, your order has been carried out, and still there is room.’
23 Ja herra sanoi palvelialle: men maanteille ja aidoille, ja vaadi heitä sisälle tulemaan, että minun huoneeni täytettäisiin.
‘Go out,’ the master said, ‘into the roads and hedgerows, and make people come in, so that my house may be filled;
24 Sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka kutsuttiin, pidä maistaman minun ehtoollistani.
for I tell you all that not one of those people who were invited will taste my dinner.’”
25 Niin vaelsi paljo väkeä hänen kanssansa, ja hän kääntyi ja sanoi heille:
One day, when great crowds of people were walking with Jesus, he turned and said to them,
26 Jos joku tulee minun tyköni, ja ei vihaa isäänsä ja äitiänsä, ja emäntäänsä ja lapsiansa, ja veljiänsä ja sisariansa, ja päälliseksi omaa henkeänsä, ei se taida olla minun opetuslapseni.
“If any one comes to me and does not hate their father, and mother, and wife, and children, and brothers, and sisters, yes and even their life, he can be no disciple of mine.
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.
Whoever does not carry their own cross, and walk in my steps, can be no disciple of mine.
28 Sillä kuka teistä on, joka tahtoo tornia rakentaa; eikö hän ennen istu ja laske kulutusta, jos hänellä on varaa sitä täyttää?
Why, which of you, when you want to build a tower, does not first sit down and reckon the cost, to see if you have enough to complete it? –
29 Ettei, kuin hän perustuksen laskenut on, ja ei voi sitä täyttää, kaikki, jotka sen näkevät, rupee pilkkaamaan häntä,
Otherwise, if you have laid the foundation and are not able to finish it, everyone who sees it will laugh at you,
30 Sanoen: tämä ihminen rupesi rakentamaan, ja ei voinut täyttää.
and say ‘Here is a person who began to build and was not able to finish!’
31 Taikka kuka kuningas tahtoo mennä sotimaan toista kuningasta vastaan; eikö hän ennen istu ja ajattele, jos hän voi kymmenellä tuhannella kohdata sen, joka häntä vastaan tulee kahdellakymmenellä tuhannella?
Or what king, when he is setting out to fight another king, does not first sit down and consider if with ten thousand men he is able to meet one who is coming against him with twenty thousand?
32 Muutoin, kuin hän vielä kaukana on, niin hän lähettää hänelle sanan ja rukoilee rauhaa.
And if he cannot, then, while the other is still at a distance, he sends envoys and asks for terms of peace.
33 Niin siis jokainen teistä, joka ei luovu kaikista mitä hänellä on, ei se taida olla minun opetuslapseni.
And so with everyone of you who does not bid farewell to all you have – you cannot be a disciple of mine.
34 Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, milläs sitte suolataan?
Yes, salt is good; but, if the salt itself should lose its strength, what will be used to season it?
35 Ei se maahan eikä sontaan ole sovelias: he heittävät sen pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
It is not fit either for the land or for the manure heap. People throw it away. Let those who have ears to hear with hear!”
