Luukkaan 14
1 Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä.
When he went into the house of one of the rulers of the Pharisees on a Sabbath to eat bread, they were watching him.
2 Ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä.
Behold, a certain man who had dropsy was in front of him.
3 Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat.
Jesus, answering, spoke to the lawyers and Pharisees, saying, “Is it lawful to heal on the Sabbath?”
4 Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja pääsi menemään.
But they were silent. He took him, and healed him, and let him go.
5 Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös?
He answered them, “Which of you, if your son or an ox fell into a well, would not immediately pull him out on a Sabbath day?”
6 Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata.
They could not answer him regarding these things.
7 Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille:
He spoke a parable to those who were invited, when he noticed how they chose the best seats, and said to them,
8 Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu,
“When you are invited by anyone to a wedding feast, do not sit in the best seat, since perhaps someone more honorable than you might be invited by him,
9 Ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan.
and he who invited both of you would come and tell you, ‘Make room for this person.’ Then you would begin, with shame, to take the lowest place.
10 Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat.
But when you are invited, go and sit in the lowest place, so that when he who invited you comes, he may tell you, ‘Friend, move up higher.’ Then you will be honored in the presence of all who sit at the table with you.
11 Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
For everyone who exalts himself will be humbled, and whoever humbles himself will be exalted.”
12 Mutta hän sanoi myös sille, joka hänen kutsunut oli: kuin päivällistä tai ehtoollista teet, niin älä kutsu ystäviäs, eli veljiäs, ei lankojas, taikka rikkaita kylänmiehiäs: ettei he joskus sinua myös jälleen kutsu, ja sinulle maksa.
He also said to the one who had invited him, “When you make a dinner or a supper, do not call your friends, nor your brothers, nor your kinsmen, nor rich neighbors, or perhaps they might also return the favor, and pay you back.
13 Mutta kuin pidot teet, niin kutsut köyhiä, raajarikkoja, ontuvia, sokeita:
But when you make a feast, ask the poor, the maimed, the lame, or the blind;
14 Niin sinä olet autua; sillä ei heillä ole varaa sinulle maksaa, sillä sinulle pitää maksettaman vanhurskasten ylösnousemisessa.
and you will be blessed, because they do not have the resources to repay you. For you will be repaid in the resurrection of the righteous.”
15 Mutta kuin yksi ynnä atrioitsevista nämät kuuli, sanoi hän hänelle: autuas on se, joka syö leipää Jumalan valtakunnassa.
When one of those who sat at the table with him heard these things, he said to him, “Blessed is he who will feast in God’s Kingdom!”
16 Niin hän sanoi hänelle: yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta,
But he said to him, “A certain man made a great supper, and he invited many people.
17 Ja lähetti palveliansa ehtoollisen hetkellä sanomaan kutsutuille: tulkaat, sillä kaikki ovat valmistetut.
He sent out his servant at supper time to tell those who were invited, ‘Come, for everything is ready now.’
18 Ja he rupesivat järjestänsä kaikki itseänsä estelemään: ensimäinen sanoi hänelle: minä ostin pellon, ja minun pitää menemän sitä katsomaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.
They all as one began to make excuses. “The first said to him, ‘I have bought a field, and I must go and see it. Please have me excused.’
19 Ja toinen sanoi: minä ostin viisi paria härkiä, ja menen niitä koettelemaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.
“Another said, ‘I have bought five yoke of oxen, and I must go try them out. Please have me excused.’
20 Ja kolmas sanoi: minä olen emännän nainut, ja en taida sentähden tulla.
“Another said, ‘I have married a wife, and therefore I cannot come.’
21 Ja kuin se palvelia tuli, sanoi hän nämät herrallensa. Silloin perheenisäntä vihastui ja sanoi palveliallensa: mene nopiasti kaupungin kaduille ja kujille ja saata tänne vaivaiset ja raajarikot, ontuvat ja sokiat.
“That servant came, and told his lord these things. Then the master of the house, being angry, said to his servant, ‘Go out quickly into the streets and lanes of the city, and bring in the poor, maimed, blind, and lame.’
22 Ja palvelia sanoi: herra, minä olen tehnyt niinkuin sinä käskit, ja vielä nyt siaa on.
“The servant said, ‘Lord, it is done as you commanded, and there is still room.’
23 Ja herra sanoi palvelialle: men maanteille ja aidoille, ja vaadi heitä sisälle tulemaan, että minun huoneeni täytettäisiin.
“The lord said to the servant, ‘Go out into the highways and hedges, and compel them to come in, that my house may be filled.
24 Sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka kutsuttiin, pidä maistaman minun ehtoollistani.
For I tell you that none of those men who were invited will taste of my supper. For many are called, but few are chosen.’”
25 Niin vaelsi paljo väkeä hänen kanssansa, ja hän kääntyi ja sanoi heille:
Now great multitudes were going with him. He turned and said to them,
26 Jos joku tulee minun tyköni, ja ei vihaa isäänsä ja äitiänsä, ja emäntäänsä ja lapsiansa, ja veljiänsä ja sisariansa, ja päälliseksi omaa henkeänsä, ei se taida olla minun opetuslapseni.
“If anyone comes to me, and does not disregard his own father, mother, wife, children, brothers, and sisters, yes, and his own life also, he cannot be my disciple.
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.
Whoever does not bear his own cross and come after me, cannot be my disciple.
28 Sillä kuka teistä on, joka tahtoo tornia rakentaa; eikö hän ennen istu ja laske kulutusta, jos hänellä on varaa sitä täyttää?
For which of you, desiring to build a tower, does not first sit down and count the cost, to see if he has enough to complete it?
29 Ettei, kuin hän perustuksen laskenut on, ja ei voi sitä täyttää, kaikki, jotka sen näkevät, rupee pilkkaamaan häntä,
Or perhaps, when he has laid a foundation and is not able to finish, everyone who sees begins to mock him,
30 Sanoen: tämä ihminen rupesi rakentamaan, ja ei voinut täyttää.
saying, ‘This man began to build and was not able to finish.’
31 Taikka kuka kuningas tahtoo mennä sotimaan toista kuningasta vastaan; eikö hän ennen istu ja ajattele, jos hän voi kymmenellä tuhannella kohdata sen, joka häntä vastaan tulee kahdellakymmenellä tuhannella?
Or what king, as he goes to encounter another king in war, will not sit down first and consider whether he is able with ten thousand to meet him who comes against him with twenty thousand?
32 Muutoin, kuin hän vielä kaukana on, niin hän lähettää hänelle sanan ja rukoilee rauhaa.
Or else, while the other is yet a great way off, he sends an envoy and asks for conditions of peace.
33 Niin siis jokainen teistä, joka ei luovu kaikista mitä hänellä on, ei se taida olla minun opetuslapseni.
So therefore, whoever of you who does not renounce all that he has, he cannot be my disciple.
34 Suola on hyvä; mutta jos suola tulee mauttomaksi, milläs sitte suolataan?
“Salt is good, but if the salt becomes flat and tasteless, with what do you season it?
35 Ei se maahan eikä sontaan ole sovelias: he heittävät sen pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
It is fit neither for the soil nor for the manure pile. It is thrown out. He who has ears to hear, let him hear.”
