Luukkaan 13
1 Ja olivat muutamat sillä ajalla siinä, jotka ilmoittivat hänelle Galilealaisista, joiden veren Pilatus oli heidän uhriensa kanssa sekoittanut.
Ho hoka nyi mego dooto bunu Jisu nyi minjito Pilot gv Galili nyi vdwa Pwknvyarnvnyi kumla erin rijila rimu gvrila mvki namgv lvga nga.
2 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: luuletteko, että nämät Galilealaiset olivat syntiset kaikkein Galilealaisten suhteen, että heidän senkaltaista täytyi kärsiä?
Jisu bunua mirwkto. “Ogulvgavbolo ho Galilian vdwa vbv mvkito, hum nonu bunua kvvbi Galilian vdwa kaiyabv rimur morya nvnga kaatam dubv ripv vla mvngdunvre?
3 Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
Ma vbvmare, Okv ngo nonua mindu nonu vdwlo nonugv rimur lokv linku mabolo, nonu mvnwngngv bunugv sinam aingbv sire.
4 Taikka luuletteko, että ne kahdeksantoistakymmentä, joiden päälle Siloan torni lankesi ja tappoi heidät, olivat vialliset kaikkein ihmisten suhteen, jotka Jerusalemissa asuvat?
Nyi vring gula pinw go Siloam lo aokoko dubv rakchanam naam hv vdwlo darlula darki nama ogubv mvngpv? Um nonu bunua Jerusalem gv nyi mvnwngnga kaiyabv rimur murnv go vla kaatamnam gubv ripv vla mvngdure?
5 Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
Ma vbvmare! Okv ngo nonua mindu, vdwlo nonu nonugv rimur lokv linku maridw nonu mvnwngngv vbvrila sire.”
6 Mutta hän sanoi tämän vertauksen: yhdellä oli fikunapuu, hänen viinamäessänsä istutettu, ja hän tuli etsein hedelmää hänestä ja ei löytänyt.
Vbvrikunamv Jisu so minchisinam sum bunua minjito: “Ho hoka nyi ako dooto nw ninyigv nayamlo koksitkokrik singnv vkv soto. Nw vngtoku hoka apw kaakarla vbvritola kaapa kuma toku.
7 Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmää tästä fikunapuusta, ja en löydä, hakkaa se pois: miksi se myös maata turmelee?
Vkvlvgabv nw ninyigv nayam kaaya nvnga minto, ‘Kaatoka, so gv koksitkokrik singnv so ngo apw lvgabv anying nyinghom go kaalwkto, okv ngo ogu goka kaapa ma. Um tvnglwkto! vlam oguaingbv kvdw lo doomu dubv?’
8 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauvan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan:
Vbvritola nayam kaayanv angv mirwkto, atu, anying goda akinbv vlam doomuto; ngo vlam kvdwa dugo gvrila naya-naka lo lwkbum kwnvpv.
9 Jos hän sittekin hedelmän tekis; jollei, niin hakkaa se sitte pois.
Aarinv anying tolo singnv ngv apw charlin bolo, v alvyachok namv; vbv maloka, no um tvngnga toku mabv.”
10 Mutta hän opetti sabbatina yhdessä synagogassa,
Jius Doonualu golo Jisu Jius kumkunaamlo japjila dooto.
11 Ja katso, siellä oli vaimo, jolla oli sairauden henki kahdeksantoistakymmentä vuotta ollu, ja kävi kumarruksissa, eikä voinut ikänä itsiänsä ojentaa.
Hoka nyimv nvgo nyingring gola nyingpinw go alvmanv dow hv ninyia lvvmala doodubv mvkunam go dooto; nw pookung toku okv achukguka gudung nyuku matoku.
12 Mutta kuin Jesus sen näki, kutsui hän hänen tykönsä ja sanoi hänelle: vaimo, sinä olet päässyt taudistas.
Vdwlo Jisu nyimv nvnga kaapa tokudw nw nyimv nvnga goklinto, “Nyimv angv, no noogv lvvma lokv adu dukunv!”
13 Ja hän pani kätensä hänen päällensä, ja kohta se ojensi ylös itsensä ja kiitti Jumalaa.
Nw ninyigv laak v nyimv nvngv gv aolo lakpvto, okv vjakgobv nyimv nvngv adinabia dakunv gudung toku okv Pwknvyarnvnyi hartv toku.
14 Niin vastasi synagogan päämies ja närkästyi, että Jesus paransi sabbatina, ja sanoi kansalle: kuusi päivää ovat, joina sopii työtä tehdä; niinä te tulkaat ja antakaat teitä parantaa, ja ei sabbatin päivänä.
Jius kumkunaam gv rigvdogvnv haachi toku Jisunyi doonualu lo mvpu nvgobv vla, vkvlvgabv nw gamtv rungbv gokla, okv nyi vdwa minto, “Ngonu kudungkua ridubv alu lookv go doodunv; vkvlvgabv ho alulo aatoka okv mvpu kotoka, vbvritola doonualu loma!”
15 Niin vastasi häntä Herra ja sanoi: sinä ulkokullattu! eikö kukin teistä päästä nautaansa eli aasiansa sabbatina seimestä ja johdata juomaan?
Ahtu ninyia mirwkto, “Kaakudubvrinv nonu! Nonu gv lokv akonv ninyigv svv vmalo siak ka Jius Doonualu lo oso nga pakyak laila isi tvngmu dubv naam lokv vnglin madunvre?
16 Eikö myös tämä Abrahamin tytär pitäisi sabbatina päästettämän tästä siteestä, jonka, katso, saatana on kahdeksantoistakymmentä vuotta sitonut?
Vjak so si Abraham gv husi v ninyia Uyu nyingring gola nyingpinw go tumla vvpvpv; sum Jius Doonualu lo limu madu kubvri?”
17 Ja kuin hän näitä sanoi, niin häpesivät kaikki, jotka häntä vastaan olivat. Ja kaikki kansa iloitsi kaikista kunniallisista töistä, joita häneltä tehtiin.
Ninyigv mirwksinamv nyirunv vdwa hinying simudubv minto, nyi vdwv ninyigv lamrwpadubv mvnam rinam lokv himpu nyatoku.
18 Niin hän sanoi: kenenkä vertainen on Jumalan valtakunta, ja kenenkä kaltaiseksi minä sen teen?
Jisu tvvkato, “Pwknvyarnv gv Karv ngv oguaingbv ridunv? Um ngo ogu-am lvkobv mintak nvdubv?
19 Se on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi yrttitarhaansa; ja se kasvoi ja tuli suureksi puuksi ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille.
Hv svbv ridu. Nyi ako yingmw naala okv ninyigv rongolo paklwkdo. Agar hv garlinla okv singnv gubv ritoku, okv pvta vdwv ho aala bunugv asup a vkvgv hakbv vdwlo suplwk toku.”
20 Ja hän taas sanoi: kenenkä vertaiseksi minä Jumalan valtakunnan teen?
Jisu lvkodv minto, “Pwknvyarnv gv Karv nga ngo ogu gonyi lvkobv mintak nvdubv?
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.
Hv svbv ridu. Nyimv nvgonv vpap mego naala okv hum kainv pvchwng gulo vtwng nga mvyomvchila nyakma dvdvlobv vvpvnam aing bv rido.”
22 Ja hän vaelsi kaupunkien ja kyläin kautta opettain, ja matkusti Jerusalemia päin.
Jisu banggu vdwlo okv nampum vdwlo vnggoto nyi vdwa japgo jila okv ninyigv lamtv nga Jerusalem takbv vngdula.
23 Niin sanoi yksi hänelle: Herra, vähäkö niitä on, jotka autuaaksi tulevat? Ja hän sanoi heille:
Nyi gonv ninyi tvkato, “Tamsarnv, nyi miang gonv mvngchik ringnam a paamwng redw?” Jisu bunua mirwkto,
24 Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida.
“No vdwgo rilapvdw agi takching kolo vngpit dvbv rilaka; ogulvgavbolo nyi mvnwngngv hoka vngpit rungdubv rikwre vbvritola rinyu mare.
25 Kuin perheenisäntä on noussut ja oven sulkenut, ja te rupeette ulkona seisomaan ja oven päälle kolkuttamaan ja sanomaan: Herra, Herra, avaa meille! ja hän vastaa ja sanoo teille: en minä teitä tunne, kusta te olette;
Naam atu v gudung reku okv agi a koktum reku; vbvrikubolo vdwlo no agumlo daktola okv agi a takdin reku okv minre, ‘Ngonugv lvgabv agi a kokda jilabv, Ahtu!’ nw nonua mirwksire, ‘Nonu ogolokv aapvnv ngo chima!’
26 Niin te rupeette sanomaan: me olemme syöneet ja juoneet sinun edessäs, ja meidän kaduillamme sinä opetit.
Vbvrikunamv nonu mirwksire, ‘Ngonu nam lvkobv dvbamto okv tvngbumto; no ngonugv banggu lo tamsarto!’
27 Ja hän on sanova: minä sanon teille: en minä teitä tunne, kusta te olette; menkäät pois minun tyköäni, kaikki te väärintekiät.
Vbvritola nw lvkodv mindvre, ‘Ngo nonua chimakv nonu ogo lokv aapvnv. Ngoogv lokv vngroto, nonu alvmanv nyi vdwv!’
28 Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, kuin te näette Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin ja kaikki prophetat Jumalan valtakunnassa, mutta itsenne ajettavan ulos.
Nonu Abraham, Isaak, okv Jakob okv nyijwk mvnwngnga Pwknvyarnv gv Karv lo doodubv kaapa rikunyi, hoka nonua orlinla ora rikulo, nonu kapla, hijung nga kotwkkrwkla rire!
29 Ja heidän pitää tuleman idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja Jumalan valtakunnassa istuman.
Nyi vdwv doonyi chaagu lokv okv aagia lokv, yordum okv yorko lokv aakumla Pwknvyarnv gv Karv lo dootung tokula dvpam pamminre.
30 Ja katso, ne ovat viimeiset, jotka tulevat ensimäsiksi, ja ne ovat ensimäiset, jotka tulevat viimeisiksi.
Vbvrikunamv yvv bunu vjak koching dunv vngcho reku okv vjak yvvbunudw vngcho dunv kochingreku.”
31 Sinä päivänä tulivat muutamat Pharisealaiset ja sanoivat hänelle: lähde ulos ja mene täältä pois; sillä Herodes tahtoo sinua tappaa.
Ho gv dw akin hoka Parisis mego Jisu gvlo aato okv ninyia minto, “No sokv linro lakuka okv dooku kvvbiv gulo vngnyikuka, ogulvgavbolo Herod nam mvki nvpv mvngdu.”
32 Ja hän sanoi heille: menkäät ja sanokaat sille ketulle: katso, minä ajan ulos perkeleitä, ja parannan tänäpänä ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä lopetetaan.
Jisu bunua mirwkto, “Vngnyila haaringpaksar a minpa tvka: ‘Ngo uyuvram vdwa charkakdu okv silu okv aaru kaatamre mvpuripu nama, okv loum nvnvlo ngo ngoogv kudungkua nga rinya reku.’
33 Kuitenkin pitää minun tänäpänä ja huomenna ja toisena huomenna vaeltaman; sillä ei tapahdu, että propheta muualla hukataan kuin Jerusalemissa.
Ogubvrijeka ngo silu ngoogv lamtvlo vngrung rikunv, aarunyi, okv logo nvnga so si nyijwk ka kvvbi mookulo mvki dubv riku mare Jerusalem mvngchiklo.
34 Jerusalem, Jerusalem, joka tapat prophetat ja kivität niitä, jotka sinun tykös lähetetään, kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipiensä alle, ja ette tahtoneet?
“Jerusalem, Jerusalem! nonu nyijwk vdwa mvki do, nonu gvlo Pwnvyarnvgv gindungpingko vngmunama nonu vlwng kungpv! Vdwnvgo ngo noogv nyi vdwa laak kv lakyum nwngdu kubv, roknv gv ruu vdwa laap lokv lapyumnam aingbv, vbvritola nonu nga vbv rimuma!
35 Katso, teidän huoneenne jätetään teille kylmille. Totisesti sanon minä teille: ei teidän pidä minua näkemän, siihenasti kuin se aika tulee, jona te sanotte: siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!
Okv vkvlvgabv nonugv Pwknvyarnvnaam arochoko reku. Ngo nonua jvjvbv milv jidunv nonu nga vdwloka kaapa mare vdwlo nonu ‘Pwknvyarnv aya laka yvvdw Ahtu gv amin lo aanv nga vla mindw v aama dvdvlo.’”
