Luukkaan 11
1 Ja tapahtui, että hän rukoili yhdessä paikassa, ja kuin hän lakkasi, sanoi hänelle yksi hänen opetuslapsistansa: Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsensa.
Alu logolo Jisu mooku golo kumla dooto. Vdwlo nw kumngin tokudw, ninyigv lvbwlaksu akonv ninyia minto, “Ahtu, ngonua kumsar labv, Jon ninyigv lvbwlaksu vdwa kumsarnam jvbv.”
2 Niin hän sanoi heille: kuin te rukoilette, niin sanokaat: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes. Lähestyköön sinun valtakuntas. Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa, kuin taivaassa.
Jisu bunua minto, “Vdwlo nonu kumrinyi, sum minto: ‘Abu: Noogv darwknv aminv mvngdvnam gubvka; noogv Karv ngv aalaka.
3 Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ngonugv dvsetvngse nga alu-alua jilaka.
4 Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin kaikille meidän velvollisillemme anteeksi annamme. Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta.
Ngonugv rimur vdwa mvngnga jilaka, ngonua rimurnv vdwa ngonu mvngnga jidunv. Okv ngonua alvmanv gwngkarika moyoka.’”
5 Ja hän sanoi heille: kellä teistä on ystävä, ja menee puoliyöstä hänen tykönsä, ja sanoo hänelle: ystäväni, lainaas minulle kolme leipää;
Okv Jisu ninyigv lvbwlaksu vdwa mintoku, “Svkv aingbv nonu gvlokv akonv ayuyupra nga ajin gv naam lo vngla minre, ‘Ajin, nga vtwng taggom go narlabvkv.
6 Sillä minun ystäväni tuli matkasta minun tyköni, ja ei minulla ole, mitä minä panen hänen eteensä.
Ngoogv ajin ako moing vngnvgo nw vjakpi ngoogv naam lo aalwkpv, okv ngo ninyigv lvgabv dvnam go dooma!’
7 Ja hän vastaa huoneestansa ja sanoo: älä minua vaivaa! ovi on jo suljettu, ja minun lapseni minun kanssani ovat vuoteessa: en minä voi nousta sinulle antamaan.
Okv svkv aingbv noogv ajin v naam arwng lokv mirwk bolo, ‘Nga no mindwkmingku mabv! vriap agi ngv koktum ropvku, okv ngo la ngoogv kuu vdwv gadw lo doopv kunv. Ngo gudungla nam ogugo jinyuma.’
8 Minä sanon teille: ellei hän nouse ja anna hänelle, että hän on hänen ystävänsä, niin hän kuitenkin hänen ahkeruutensa tähden nousee ja antaa hänelle niin monta kuin hän tarvitsee.
Alvdo, vbvrikunamv ogugo rire? Ngo nonua minpadu, nw ngoogv ajin v vla gudungla nam ogugo jima jeka noogv hinying mabv koodv-koodvnam lokv nw gudungla nam ogugo jirung reku.
9 Ja minä myös sanon teille: anokaat, niin teille annetaan: etsikäät, niin te löydätte: kolkuttakaat niin teille avataan.
Okv vkvlvgabv ngo nonua mindunv: Kolaka okv no paarungre; makar laka no mapare; takdin laka, okv agi nga no lvgabv kokda pvjire.
10 Sillä jokainen joka anoo, se saa, ja joka etsii, se löytää, ja joka kolkuttaa, sille avataan.
Mvnwngngv yvv koodunv hv paadu, okv yvvdw makar dunv mapare, okv yvvdw takdin dunv ninyigv lvgabv agi a kokda pvjire.
11 Kuka teista on isä, jolta poika anoo leipää, antaako hän hänelle kiven? eli jos hän anoo kalaa, antaako hän kalan edestä hänelle kärmeen?
Nonu gv abu vdwv yvvla kuu nga vtwng go koomu gvrila tabw go jinv?
12 Eli jos hän anoo munaa, antaako hän hänelle skorpionin?
Vmalo no ninyia pvpw go koomu gvrila dwkung go jiredw?
13 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne, paljoa enemmin teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen sitä anovaisille.
No alvmanv gubv rijeka, no chindu oguaing bv alvnvgo kuu nga jise ngvdw. Vbvrikunamv ung achialv kaiyanv go, nyidomooku lo doonv Abu Darwknv Dow a jirungre yvvdw ninyia koodunv!”
14 Ja hän ajoi ulos perkeleen, joka oli mykkä. Ja tapahtui, kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykkä puhui ja kansa ihmetteli.
Jisu milin momanv uyuvram ako charlin toku; vdwlo uyuvram angv vngro tokudw, nyi angv milin raptoku. Nyipam vdwv lamrwpatoku,
15 Mutta muutamat heistä sanoivat: hän ajaa ulos perkeleitä beelsebubun, perkeliden päämiehen kautta.
vbvritola megonv nyi vdwv minto, “Si Biljebul pvnv go, uyuvram vdwgv dvbv, v ninyia bunua charanvnv jwkrw a jiriadu.”
16 Mutta muut kiusasivat häntä ja anoivat häneltä tunnustähteä taivaasta.
Kvvbi vdwv Jisunyi gwngkup dvbv mvngto, vkvlvgabv bunu ninyia lamrwpanam go kaatam labv Pwknvyarnv nam yarlwk pvnvlo vla kooto.
17 Mutta että hän tiesi heidän ajatuksensa, sanoi hän heille: jokainen valtakunta, joka erkanee itsiänsä vastaan, se tulee kylmille, ja huone lankee huoneen päälle.
Vbvritola Jisu bunugv mvngnam a chinto, vkvlvgabv nw bunua minto, “Diringmooku gunv atu v apum-apum gubv yakpin sila hv padar minsu kubolo hv vdwloka doobwng lamare; vpin akonv atu v apinain sila rinying minsunv, hv ngoopinngoin dukunv.
18 Jos myös saatana on erinnyt itsiänsä vastaan, kuinka hänen valtakuntansa on seisovainen? että te sanotte minun perkeleitä belsebubin kautta ajavan ulos.
Vkvlvgabv Uyu gv karv ngv apum gubvrila padar minsu kubolo, oguaingbv hv doobwng nyudubv? Nonu mindu nga uyuvram vdwa charadu ogulvgavbolo Biljebul ngam jwkrw jinam lokv vbv rimu doonv vla.
19 Mutta jos minä perkeleitä belsebubin kautta ajan ulos, kenenkä kautta teidän poikanne niitä ajavat ulos? Sentähden heidän pitää oleman teidän tuomarinne.
Vbv rungbv ngo bunua charlin dunv bolo, nonua reming gvnv vdwv oguaingbv bunua charlindunv? Nonua reming gvnv vdwv nonua rimur do vla gakdu!
20 Mutta jos minä Jumalan sormella perkeleitä ajan ulos, niin tosin on Jumalan valtakunta teidän tykönne tullut.
Ma ho mabvdv ngo Pwknvyarnv gv jwkrw lokv bunua charlindunv, okv si kaatamdu Pwknvyarnv gv Karv ngv nonu gvlo aapvku vla.”
21 Kuin väkevä haarniskoitu kotonsa varjelee, niin hänen omansa ovat rauhassa.
“Vdwlo gwlwknv nyi akonv, ninyigv panvnaanv nvnga lvkobv doogu sila, atubogv naam a kaaria sikubolo ninyigv yidu vdwv ngemare.
22 Mutta kuin häntä väkevämpi tulee ja voittaa hänen, niin hän ottaa pois kaikki hänen sota-aseensa, joihin hän turvasi, ja jakaa hänen saaliinsa,
Vbvritola vdwlo nyi gunv ninyia gwlwk yanvgo nw gvlo palwk laku ninyia mvya yaku bolo, atu gv mvngging kunam yidu vdwa gvla yikula okv ogugo dvrit pvkudw orpin-oryin sireku.”
23 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, hän hajoittaa.
“Yvvdw ngogvbv rima dunv jvjvbv hv nga rinying nvngv; yvvdw nga ridur madunv, naakum nvngv ka jvjvbv ayakapakdu.”
24 Kuin rietas henki lähtee ihmisestä, niin hän vaeltaa karkeita paikkoja, ja etsii lepoa; ja kuin ei hän löydä, niin hän sanoo: minä palajan minun huoneeseni, josta minä läksin.
“Vdwlo alvmanv dow v nyidum lokv linri kunyi, hv pvtwngko mooku lo dooku makarla vnggo kardu, hv dooku akoka mapa kuma bolo, hv atu v mindu, ‘Ngo ngoogv naam lo aakur reku.’
25 Ja kuin hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.
Vkvlvgabv nw aakur dukula naam a doin doopa dubv kaapa duku.
26 Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta häntä pahempaa henkeä, ja kuin he sinne tulevat, asuvat he siellä: ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.
Vbvrikunamv vnglinlaku okv ninyia alv mayanv uyu dow kanw go aagv dukunv okv bunu aalaku hoka doolwk duku. Vkvlvgabv vdwlo vbv rirekudw, ho nyi gv rinamdaknam hv kvvlo gvnga kaiyabv alvmayabv ridu kunv.”
27 Ja tapahtui, kuin hän näitä sanoi, korotti yksi vaimo kansan seasta äänensä ja sanoi: autuas on se kohtu, joka sinun kantanut on, ja ne nisät, joitas imit.
Vdwlo Jisu hum minto kudw, nyimv nvgo nyipam lokv goklin la ninyia minto, “Achialv mvngpu v ho nyimv angv nam dwrwboklin la sootv bongv!”
28 Niin hän sanoi: ja tosin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja kätkevät sen.
Vbvritola Jisu mirwkto, “Vmabvya, achialv mvngpu v yvvdw Pwknvyarnv gv gaam a tvvdunv okv hum ridunv!”
29 Mutta kuin kansa kokoon tuli, rupesi hän sanomaan: tämä sukukunta on paha, etsii merkkiä, ja ei hänelle anneta merkkiä, vaan Jonan prophetan merkki.
Nyi vdwv Jisunyi nyipam bv dooyum lvlv toku, nw mimbwngla minto, “Silu meriu gv nyi vdw si achialvbv alvmado! bunu lamrwpanam go koodu, vbvritola Jona gv lamrwpanam a jimwngre kvvbi lamrwpanam yagu bunua jimare.
30 Sillä niinkuin Jona oli Niniveläisille merkiksi, niin pitää myös Ihmisen Poika oleman tälle sukukunnalle.
Ho apiabv nyijwk Jona Ninebe nyi vdwgv kaaringtamanam gobv rito, vkvlvgabv Nyia Kuunyilo vka silu meriu gv nyi vdwgv kaaringtama nam gubv rire.
31 Etelän kuningatar pitää nouseman tuomiolle tämän sukukunnan miesten kanssa, ja heitä tuomitseman: sillä hän oli maan ääristä kuuleman Salomonin viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomon.
Jwngkadaka Alu lo Seba gv Dvnv angv dakrapre okv silugv nyi vdwa gungnying milwkre, ogulvgavbolo nw ninyigv mooku lokv lamtv mvnwngnga vngmila vngtoku Solomon gv mvnglakmilak a tvvdubv vla; okv ngo nonua mindu Dvbv Solomon nyika kaiyanv ogugo sika si doopv.
32 Niniven miehet pitää tuleman tuomiolle tämän sukukunnan kanssa, ja sen kadottaman; sillä he tekivät parannuksen Jonan saarnasta, ja katso tässä on enempi kuin Jona.
Jwngkadaka Alu lo Ninebe gv nyi vdwv dakrap dvla nonua gungnying milwkre, ogulvgavbolo bunu Jona gv japji nama tvvla bunu bunugv rimur lokv mvngdin toku; okv ngo nonua jvjv bv mindunv Jona nyika kaiyanv go sika si doopv!
33 Ei sytytä kenkään kynttilää ja pane kätköön eikä vakan alle, mutta kynttiläjalkaan, että sisälle tulevaiset valkeuden näkisivät.
“Yvvka mvdurrupum a baanu gvrila vsila vmalo bati lvkwnglo vvpvnv kaama; vmabvya, nw hum tunggingnvnv lo vvpv yadunv, ogulvgavbolo nyi aanv vdwa kaapa modubv.
34 Silmä on ruumiin valkeus: kuin siis sinun silmäs on yksinkertainen, niin myös koko sinun ruumiis on valaistu; mutta kuin se paha on, niin myös sinun ruumiis on pimiä.
Noogv nyik vdwv ayak gv lvgabv mvdurrupum jvbv rido. Vdwlo noogv nyik vdwv alvbolo, noogv ayak mvnwnglo loung ngv akomaring do; vbvritola vdwlo noogv nyik vdwv alvmabolo, noogv ayak mvnwngngv kanv arwng lo dooreku.
35 Katso siis, ettei se valkeus, joka sinussa on, olisi pimeys.
Vbvrikunamv, mvnggap tvvlaka, no gvlo loung doodunv am kanv madubv.
36 Sentähden jos koko sinun ruumiis on valaistu, ja ei ole siinä yhtään pimiää paikkaa, niin se tulee kokonansa valaistuksi, koska valkeus niinkuin kirkkaalla leimauksella sinun valaisee.
Noogv ayak mvnwnglo loung yayabv, ogugoka kanvnamgo kamabv ridu bolo, hv mvnwnglo achialvbv loungre, mvdurrupum gonvgv achialvbv ungnam loung ngv, nam ungkanam jvbv rire.”
37 Ja hänen puhuissansa rukoili häntä yksi Pharisealainen ruoalle kanssansa; niin hän meni ja atrioitsi.
Vdwlo Jisu mintung nga minya tokudw, Parisis ako ninyia lvkobv dvnam dvbam dubv vla gokto; vkvlvgabv nw vngtoku okv dvdubv vla dootung toku.
38 Mutta kuin Pharisealainen näki, ihmetteli hän, ettei hän ensin itsiänsä pessyt ennen ruan aikaa.
Jisu gv dvma dwbv lasok manama Parisis nyi angv kaatokula lamkisak patoku.
39 Niin sanoi Herra hänelle: nyt te Pharisealaiset, ulkoa te maljan ja vadin puhdistatte, mutta sisälliset teissä ovat täynnä raatelusta ja pahuutta.
Vkvlvgabv Jisu ninyia mintoku, “Vbvrikunamv vjak, nonu Parisis vdwv nonugv koobu okv taali a agum a harkakdu, vbvritola arwnglo nonu dokchanam okv alvmanam v yarbingdu.
40 Te hullut, eikö se, joka ulkoisen puolen teki, tehnyt myös sisälmäistä puolta?
Pvchanv! Pwknvyarnv yvv agum gvnga mvnv, arwng gvnga mvmapvnvre?
41 Kuitenkin antakaa almua niistä, mitä teillä on, ja katso, niin teille ovat kaikki puhtaat.
Vbvritola noogv koobu okv taali arwnglo ogugo doodudw um heemanv vdwa jitoka okv ogu mvnwngngv nonugv lvgabv darwk reku.”
42 Mutta voi teitä, te Pharisealaiset! että te kymmenykset teette mintuista ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja jätätte pois tuomion ja Jumalan rakkauden: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.
“Vdwnvgo hirukaya gubv rire nonu Parisis nonu vdwa! nonu Pwknvyarnvnyi uji-uu linku loka vring lokv akonyi jinam a jidu, pudina uu okv achialv amok jungnv nvmwng uu okv kvvbi mvnwng uu hvkv nvnga, vbvritola nonu alvbv rinam a okv Pwknvyarnvnyi paknam a rimadu. So vdw sam nonu risar-sise ngvrung, dvbv vdwaka topu mabv.
43 Voi teitä, te Pharisealaiset! jotka rakastatte ylimmäisiä istuimia synagogissa ja tervehdyksiä turulla.
“Vdwnvgo hirukaya gubv rire nonu Parisis vdwa! nonu Jius kumkunaam vdwlo alvyachoknv doogingnvnv nga mvngbiu nvngv okv piokpam dorpamlo vdwlo alvyochok bv mvngdv konwng nvngv.
44 Voi teitä, te kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! sillä te olette niinkuin peitetyt haudat, joiden päällä ihmiset tietämättä käyvät.
Vdwnvgo hirukaya gubv rire nonua! nonuno nyibung bungpam a mvu magvrila nyi vdwgv chimabv vngkarnam jvbv rido.”
45 Niin vastasi yksi lainoppineista ja sanoi hänelle: Mestari, näillä sanoilla sinä myös meitä pilkkaat.
Pvbv tamsarnv nyi akonv ninyia minto, “Tamsarnv, vdwlo no svbv minam v ngaaka miyakaya tadunv!”
46 Niin hän sanoi: voi teitäkin, te lainoppineet! sillä te raskautatte ihmiset kuormilla, jotka ovat työläät kantaa, ja ette itse yhdellä sormellannekaan tahdo niihin kuormiin ruveta.
Jisu mirwksito, “Pvbv tamsarnv nonuaka vdwnvgo hirukaya gubv rire! nonu nyi gv nangkulo bagla madubv vge mvlwkdu, ho vge a bagdubv nonu atu v lakching vka ridur dubv chilin manv.
47 Voi teitä, että te rakennatte prophetain hautoja, mutta tiedän isänne tappoivat ne.
Nonua vdwnvgo hirukaya gubv rire! nonu nyijwk vdwgv lvgabv alvnv nyibung mvpvdo, ho nyijwk vdwa nonugv abuapa vdwgv gwngrw mingku namv.
48 Niin te tosin todistatte ja suostutte teidän isäinne töihin; sillä he tappoivat ne, mutta te rakennatte niiden haudat.
Vbvrikunamv nonuka ho aaming gvduku, nonugv abuapa gv rinam am tolwk duku; bunu nyijwk vdwa gwngrw mintoku, okv nonu bunugv nyibung vdwa mvto.
49 Sentähden myös Jumalan viisaus sanoi: minä lähetän heidän tykönsä prophetat ja apostolit, ja muutamat niistä he tappavat ja vainoovat:
So lvgabv Pwknvyarnv gv mvnglak v minto, ‘Ngo nyijwk vdwa okv gindungpingko vdwa vngmure bunu gvlo; bunu mvkire bunu kvgonam okv kvgunam mvritre.’
50 Että tältä sukukunnalta pitää etsittämän kaikkein prophetain veri, joka on vuodatettu maailman alusta,
Vkvlvgabv selu gv nyi vdw sum mvritre ogu lvga nyiamooku a pwklin rilokv rila nyijwk mvnwngnga mvkijinam lvgalo,
51 Abelin verestä hamaan Sakariaan vereen asti, joka hukattiin alttarin ja templin vaiheella; tosin minä sanon teille, se pitää etsittämän tältä sukukunnalta.
Abelnyi gwngrw gwnam lokv rila Jakarianyi gwngrw gwnam lobv bunua mwkwmwya mwwku gvla darwknv kumku pingkolo mvkitoku. Hum, ngo nonua mindunv, bunu mvnwng gv lvgalo selu gv nyi vdw sum mvritre!”
52 Voi teitä lainoppineet! sillä te olette ottaneet taidon avaimen: itse ette menneet sisälle, ja sisälle meneväisiä te kielsitte.
“Vdwnvgo hirukaya gubv rire Pvbv tamsarnv nonua! nonu chinampanam gv naam a yikoknvnv chabi a vvpv riadu; nonu atu v hoka arwng aama gvri okv kvvbi vdwaka arwng aamu mado!”
53 Mutta kuin hän oli nämät heille sanonut, rupesivat lainoppineet ja Pharisealaiset kovin häntä ahdistamaan ja viettelemään häntä puhumaan monesta,
Vdwlo Jisu ho mooku a vngyu tokudw, Pvbv tamsarnv vdwv la Parisis vdwv ninyia achialvbv minjimio rapto okv ninyi ogumvnwngnga tvuto,
54 Ja väijyivät häntä ja pyysivät jotakin onkia hänen suustansa, kantaaksensa hänen päällensä.
bunu ninyia kupdubv vla okv rimur go gakdubv vla rikw nyatoku.
