3 Mooseksen 17
1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
Adonai spoke to Moses [Drawn out], saying,
2 Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: tämä on se, minkä Herra käskenyt on, sanoen:
“Speak to Aaron [Light-bringer], and to his sons, and to all the children of Israel [God prevails], and say to them: ‘This is the thing which Adonai has enjoined,
3 Kuka ikänänsä Israelin huoneesta teurastaa härjän, eli karitsan, eli vuohen leirissä, taikka joka teurastaa ulkona leiristä,
Whatever man there is of the house of Israel [God prevails], who kills a bull, or lamb, or goat, in the camp, or who kills it outside the camp,
4 Ja ei kanna seurakunnan majan oven eteen sitä, mikä Herralle uhriksi pitää tuotaman, Herran majan eteen, hänen pitää vereen vikapää oleman, niinkuin se, jonka veren vuodattanut on, ja se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.
and has not brought it to the door of the Tent of Meeting, to offer it as an offering to Adonai before Adonai’s tabernacle: blood shall be imputed to that man. He has shed blood; and that man shall be cut off from among his people.
5 Sentähden pitää Israelin lapset uhrinsa, jonka he kedolla uhrata tahtovat, Herran eteen kantaman seurakunnan majan ovella papille, ja siellä uhraaman ne kiitosuhriksi Herralle.
This is to the end that the children of Israel [God prevails] may bring their sacrifices, which they sacrifice in the open field, that they may bring them to Adonai, to the door of the Tent of Meeting, to the priest, and sacrifice them for sacrifices of peace offerings to Adonai.
6 Ja papin pitää priiskottaman veren Herran alttarille seurakunnan majan oven edessä, ja polttaman lihavuuden Herralle lepytyshajuksi,
The priest shall sprinkle the blood on Adonai’s altar at the door of the Tent of Meeting, and burn the fat for a pleasant aroma to Adonai.
7 Ja ei millään muotoa enää uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Se pitää oleman heille heidän sukukunnissansa ijankaikkinen sääty.
They shall no more sacrifice their sacrifices to the goat idols, after which they play the prostitute. This shall be a regulation forever to them throughout their generations.’
8 Sentähden pitää sinun sanoman heille: kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli vieras, joka teidän seassanne on muukalainen, teki uhrin eli polttouhrin,
“You shall say to them, ‘Any man there is of the house of Israel [God prevails], or of the strangers who live as foreigners among them, who offers a burnt offering or sacrifice,
9 Eikä sitä kanna seurakunnan majan oven eteen, että hänen Herralle sen tekemän pitäis, se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.
and does not bring it to the door of the Tent of Meeting, to sacrifice it to Adonai; that man shall be cut off from his people.
10 Ja kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli muukalaisista, jotka teidän seassanne asuvat, syö jotakin verta, häntä vastoin minä panen minun kasvoni, ja hävitän hänen kansastansa
“‘Any man of the house of Israel [God prevails], or of the strangers who live as foreigners among them, who eats any kind of blood, I will set my face against that soul who eats blood, and will cut him off from among his people.
11 Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että teidän sielunne pitäis sen kautta sovitettaman; sillä veri on sielun sovinto.
For the life of the flesh is in the blood; and I have given it to you on the altar to make atonement for your souls: for it is the blood that makes atonement by reason of the life.
12 Sentähden minä olen sanonut Israelin lapsille: ei yksikään henki teidän seassanne pidä verta syömän: eikä yksikään muukalainen, joka teidän seassanne asuu, pidä verta syömän.
Therefore I have said to the children of Israel [God prevails], “No person among you may eat blood, nor may any stranger who lives as a foreigner among you eat blood.”
13 Ja kuka ikänä ihminen Israelin lapsista, taikka muukalainen teidän seassanne, joka saa metsän eläimen eli linnun pyydyksellä, jota syödään, hänen pitää vuodattaman sen veren, ja peittämän sen multaan.
“‘Whatever man there is of the children of Israel [God prevails], or of the strangers who live as foreigners among them, who takes in hunting any animal or bird that may be eaten; he shall pour out its blood, and cover it with dust.
14 Sillä kaiken lihan henki on hänen verensä niinkauvan kuin se elää. Ja minä olen sanonut Israelin lapsille: ei teidän pidä yhdenkään lihan verta syömän; sillä kaiken lihan henki on hänen verensä: kuka ikänänsä sen syö, se pitää hukutettaman.
For as to the life of all flesh, its blood is with its life: therefore I said to the children of Israel [God prevails], “You shall not eat the blood of any kind of flesh; for the life of all flesh is its blood. Whoever eats it shall be cut off.”
15 Ja kuka ikänä henki syö raatoa, taikka sitä, joka revitty on, olkoon hän kotolainen eli muukalainen, hänen pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti: niin hän tulee puhtaaksi.
“‘Every person that eats what dies of itself, or that which is torn by animals, whether he is native-born or a foreigner, he shall wash his clothes, and bathe himself in water, and be unclean until the evening: then he shall be clean.
16 Jollei hän pese itsiänsä ja ihoansa viruta, niin hänen pitää itse kantaman vääryytensä.
But if he does not wash them, or bathe his flesh, then he shall bear his depravity (moral evil).’”
