Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Acuérdate, o! Jehová, de lo que nos ha venido: vé, y mira nuestra vergüenza.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Nuestra heredad se ha vuelto a extraños, nuestras casas a forasteros.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Huérfanos somos sin padre: nuestras madres como viudas.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Nuestra agua bebemos por dinero, nuestra leña compramos por precio.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Sobre nuestra cerviz padecemos persecución; cansámosnos, y no hay para nosotros descanso.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
A Egipto dimos la mano, y al Asirio, para hartarnos de pan.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nuestros padres pecaron, y son muertos; y nosotros llevamos sus castigos.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Siervos se enseñorearon de nosotros: no hubo quien nos librase de su mano.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Con el peligro de nuestras vidas traíamos nuestro pan delante de la espada del desierto.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Nuestros cueros se ennegrecieron como un horno a causa del ardor de la hambre.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Afligieron a las mujeres en Sión, a las vírgenes en las ciudades de Judá.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
A los príncipes colgaron con su mano: no reverenciaron los rostros de los viejos.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Llevaron los mozos a moler, y los muchachos desfallecieron en la leña.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Los ancianos cesaron de la puerta, los mancebos de sus canciones.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Cesó el gozo de nuestro corazón, nuestro corro se tornó en luto.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Cayó la corona de nuestra cabeza: ¡ay ahora de nosotros! porque pecamos.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Por esto fue entristecido nuestro corazón, por esto se entenebrecieron nuestros ojos.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Por el monte de Sión que es asolado, zorras andan en él.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Mas tú, Jehová, para siempre permanecerás: tu trono de generación en generación.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
¿Por qué te olvidarás para siempre de nosotros? ¿dejarnos has por luengos días?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Vuélvenos, o! Jehová, a ti, y volvernos hemos: renueva nuestros días como al principio.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Porque desechando nos has desechado: háste airado contra nosotros en gran manera.
