Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Señor, por favor, recuerda lo que nos ha pasado. ¡Míranos y date cuenta de cómo hemos sido humillados!
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
La tierra que poseíamos ha sido entregada a extraños, nuestras casas han sido entregadas a extranjeros.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Hemos perdido a nuestros padres y nuestras madres son viudas ahora.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
El agua que bebemos la tenemos que pagar, la leña nos sale cara.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Como animales, nos llevan con arneses al cuello; Estamos agotados, pero no encontramos descanso.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Nos aliamos con Egipto y Asiria para poder tener mucha comida.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nuestros antepasados pecaron y se han ido, pero nosotros estamos siendo castigados por sus pecados.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Siervos de nuestro conquistador nos dominan; nadie puede salvarnos de su poder.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Cuando buscamos comida, tomamos nuestras vidas en nuestras manos, a causa de los asaltantes armados en el desierto.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Nuestra piel está caliente como un horno a causa de la fiebre provocada por el hambre.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Violaron a las mujeres en Sión, a las vírgenes en las ciudades de Judá.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
A los príncipes los han colgado de las manos; no respetan a los ancianos.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Los jóvenes son obligados a trabajar en los molinos de mano; los muchachos se tambalean bajo los fardos de leña.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Los ancianos han abandonado sus lugares en la puerta de la ciudad; los jóvenes han dejado de tocar su música.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Ya no hay alegría para nosotros; nuestro baile se ha convertido en luto.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
La corona ha caído de nuestra cabeza. ¡Qué desastre nos ha sobrevenido por haber pecado!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Por todo esto, estamos enfermos del corazón; por todo esto, podemos apenas mirar;
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
A causa del Monte Sion, que ha sido abandonado, y donde sólo los zorros deambulan.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
¡Pero tú, Señor, vives para siempre! ¡Tú gobiernas por todas las generaciones!
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
¿Por qué nos has olvidado durante tanto tiempo? ¿Por qué nos has abandonado durante tantos años?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Tráenos de regreso a ti, Señor, para que podamos volver a estar contigo. Por favor, restaura nuestras vidas a como era antes.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
¿O es que nos has rechazado por completo? ¿Estás realmente enfadado con nosotros?
