Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Rangarirai Jehovha, zvakatiwira; tarirai, mugoona kunyadziswa kwedu.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Nhaka yedu yakapiwa kuvatorwa, misha yedu kumabvakure.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Tava nherera, hatina vabereki, vanamai vedu sechirikadzi.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Tinofanira kutenga mvura yatinonwa; huni dzedu dzinongowanikwa chete nomutengo.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Avo vanotidzinganisa vari pedyo pedyo; taneta uye hatina zororo.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Takazviisa pasi peIjipiti neAsiria, kuti tiwane chingwa chakakwana.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Madzibaba edu akatadza uye vakafa, uye tava kurangwa nokuda kwavo.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Varanda vanotitonga, uye hapana angatisunungura kubva pamaoko avo.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Tinowana chingwa chedu nokuisa upenyu hwedu munjodzi, nokuda kwomunondo murenje.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Ganda redu rava kupisa sechoto, nokuda kwokupisa kwenzara.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Vakachinya vakadzi muZioni, mhandara, mumaguta eJudha.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Machinda akasungirirwa namaoko avo; vakuru havakudzwi.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Majaya anoshanda paguyo; vakomana vanotatarika vakatakura mitoro yehuni.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Vakuru vakabva pasuo reguta; majaya akarega kuimba kwavo.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Mufaro mumwoyo medu waguma; kutamba kwedu kwapinduka kukava kuchema.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Korona yawa kubva pamusoro wedu. Tine nhamo isu, nokuti takatadza!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Nokuda kwaizvozvi mwoyo yedu yapera simba, nokuda kwezvinhu izvi meso edu otadza kuona,
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
nokuti Gomo reZioni rava dongo, makava ofambamo.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Imi Jehovha, munotonga nokusingaperi; chigaro chenyu choushe chiripo kuzvizvarwa zvose.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Sei muchigara muchitikanganwa? Sei muchitikanganwa kwenguva yakareba kudai?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Tidzoserei kwamuri, Jehovha, kuti tigodzoka; vandudzai mazuva edu senguva yekare,
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
kana musina kutiramba zvachose kana kutitsamwira zvikuru kwazvo.
