Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Lembra-te, SENHOR, do que tem nos acontecido; presta atenção e olha nossa humilhação.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Nossa herança passou a ser de estrangeiros, nossas casas de forasteiros.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Órfãos somos sem pai, nossas mães são como viúvas.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Bebemos nossa água por dinheiro; nossa lenha temos que pagar.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Perseguição sofremos sobre nossos pescoços; estamos cansados, mas não temos descanso.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Nós nos rendemos aos egípcios e aos assírios para nos saciarmos de pão.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nossos pais pecaram, e não existem mais; porém nós levamos seus castigos.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servos passaram a nos dominar; ninguém há que [nos] livre de suas mãos.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Com risco de vida trazemos nosso pão, por causa da espada do deserto.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Nossa pele se tornou negra como um forno, por causa do ardor da fome.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Abusaram das mulheres em Sião, das virgens nas cidades de Judá.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Os príncipes foram enforcados por sua mãos; não respeitaram as faces dos velhos.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Levaram os rapazes para moer, e os moços caíram debaixo da lenha [que carregavam].
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Os anciãos deixaram de [se sentarem] junto as portas, os rapazes de suas canções.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Acabou a alegria de nosso coração; nossa dança se tornou em luto.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Caiu a coroa de nossa cabeça; ai agora de nós, porque pecamos.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Por isso nosso coração ficou fraco, por isso nossos olhos escureceram;
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Por causa do monte de Sião, que está desolado; raposas andam nele.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Tu, SENHOR, permanecerás para sempre; [e] teu trono de geração após geração.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Por que te esquecerias de nós para sempre e nos abandonarias por tanto tempo?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Converte-nos, SENHOR, a ti, e seremos convertidos; renova o nossos dias como antes;
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
A não ser que tenhas nos rejeitado totalmente, e estejas enfurecido contra nós ao extremo.
