Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Lembra-te, Senhor, do que nos tem sucedido: considera, e olha o nosso opróbrio.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
A nossa herdade passou a estranhos, e as nossas casas a forasteiros.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
órfãos somos sem pai, nossas mães são como viúvas.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
A nossa água por dinheiro a bebemos, por preço vem a nossa lenha.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Padecemos perseguição sobre os nossos pescoços: estamos cançados, e nós não temos descanço.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Aos egípcios estendemos as mãos, e aos siros, para nos fartarem de pão.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nossos pais pecaram, e já não são: nós levamos as suas maldades.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servos dominam sobre nós; ninguém há que nos arranque da sua mão.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Com perigo de nossas vidas trazemos o nosso pão, por causa da espada do deserto.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Nossa pele se enegreceu como um forno, por causa do ardor da fome.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Forçaram as mulheres em Sião, as virgens nas cidades de Judá.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Os príncipes foram enforcados pelas mãos; as faces dos velhos não foram reverenciadas.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Aos mancebos tomaram para moer, e os moços tropeçaram debaixo da lenha.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Os velhos cessaram de se assentarem à porta, os mancebos de sua canção.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Cessou o gozo de nosso coração, converteu-se em lamentação a nossa dança.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Já caiu a coroa da nossa cabeça; ai agora de nós, porque pecamos.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Portanto desmaiou o nosso coração, por isto se escureceram os nossos olhos.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Pelo monte de Sião, que está assolado, as raposas andam por ele.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Tu, Senhor, permaneces eternamente, e o teu trono de geração em geração.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Porque te esquecerias de nós para sempre? porque nos desampararias tanto tempo?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Converte-nos, Senhor, a ti, e nos converteremos: renova os nossos dias como de antes.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Porque nos rejeitarias totalmente? te enfurecerias contra nós em tão grande maneira?
