Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Lembra-te, Senhor, do que nos tem succedido: considera, e olha o nosso opprobrio.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
A nossa herdade passou a estranhos, e as nossas casas a forasteiros.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Orphãos somos sem pae, nossas mães são como viuvas.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
A nossa agua por dinheiro a bebemos, por preço vem a nossa lenha.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Padecemos perseguição sobre os nossos pescoços: estamos cançados, e nós não temos descanço.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Aos egypcios estendemos as mãos, e aos syros, para nos fartarem de pão.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nossos paes peccaram, e já não são: nós levamos as suas maldades.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servos dominam sobre nós; ninguem ha que nos arranque da sua mão.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Com perigo de nossas vidas trazemos o nosso pão, por causa da espada do deserto.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Nossa pelle se ennegreceu como um forno, por causa do ardor da fome.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Forçaram as mulheres em Sião, as virgens nas cidades de Judah.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Os principes foram enforcados pelas mãos; as faces dos velhos não foram reverenciadas.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Aos mancebos tomaram para moer, e os moços tropeçaram debaixo da lenha.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Os velhos cessaram de se assentarem á porta, os mancebos de sua canção.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Cessou o gozo de nosso coração, converteu-se em lamentação a nossa dança.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Já caiu a corôa da nossa cabeça; ai agora de nós, porque peccámos.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Portanto desmaiou o nosso coração, por isto se escureceram os nossos olhos.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Pelo monte de Sião, que está assolado, as raposas andam por elle.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Tu, Senhor, permaneces eternamente, e o teu throno de geração em geração.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Porque te esquecerias de nós para sempre? porque nos desampararias tanto tempo?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Converte-nos, Senhor, a ti, e nos converteremos: renova os nossos dias como d'antes.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Porque nos rejeitarias totalmente? te enfurecerias contra nós em tão grande maneira?
