Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Kom i hug, Herre, kor det er med oss! Skoda etter og sjå, kor me er svivyrde!
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Vår arv er komen åt framande, våre hus åt utlendske menner.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Farlause er me vortne, hev ikkje far. Møderne våre er som enkjor.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Me lyt kjøpa det vatnet me drikk, vår ved lyt me betala.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Våre forfylgjarar hev me på halsen; me er trøytte, fær ikkje kvild.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Til Egyptarland rette me hand, til Assyria, vilde mettast med brød.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Våre feder synda, dei er burte, me lyt bera deira misgjerningar.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Trælar er våre herrar, og ingen riv oss ut or deira hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Me søkjer vårt brød med livsens fåre for sverdet i øydemark.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Vår hud er glodheit som omnen, for svolten som gneg og brenn.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Kvende hev i Sion dei skjemt, møyar i byarne i Juda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Hovdingar hengde dei med si hand, gamle viste dei ikkje vyrdnad.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Ungmenne laut bera kverni, og gutar seig ned med vedbyrdi på.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Dei gamle sit ikkje lenger i porten, dei unge ikkje meir med sitt strengespel.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Det er slutt med vår hjartans gleda, vår dans er umsnudd til sorg.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Kransen er fallen av vårt hovud; usæle me, at me hev synda!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Difor er hjarta vårt sjukt, di so er augo våre dimme -
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
for Sions fjell som ligg audt, der renner no revar ikring.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Du, Herre, sit æveleg konge, frå ætt til ætt stend din kongsstol.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Kvi vil du oss æveleg gløyma, ganga frå oss dagarne lange?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Vend oss, Herre, til deg, so kjem me; nya upp att våre dagar frå gamalt!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
For du kann vel ikkje reint ha støytt oss burt, vera so ovleg harm på oss.
