Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Ingatlah, ya TUHAN, apa yang terjadi atas kami, pandanglah dan lihatlah akan kehinaan kami.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Milik pusaka kami beralih kepada orang lain, rumah-rumah kami kepada orang asing.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Kami menjadi anak yatim, tak punya bapa, dan ibu kami seperti janda.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Air kami kami minum dengan membayar, kami mendapat kayu dengan bayaran.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Kami dikejar dekat-dekat, kami lelah, bagi kami tak ada istirahat.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Kami mengulurkan tangan kepada Mesir, dan kepada Asyur untuk menjadi kenyang dengan roti.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Bapak-bapak kami berbuat dosa, mereka tak ada lagi, dan kami yang menanggung kedurjanaan mereka.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Pelayan-pelayan memerintah atas kami; yang melepaskan kami dari tangan mereka tak ada.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Dengan bahaya maut karena serangan pedang di padang gurun, kami harus mengambil makanan kami.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Kulit kami membara laksana perapian, karena nyerinya kelaparan.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Mereka memperkosa wanita-wanita di Sion dan gadis-gadis di kota-kota Yehuda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Pemimpin-pemimpin digantung oleh tangan mereka, para tua-tua tidak dihormati.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Pemuda-pemuda harus memikul batu kilangan, anak-anak terjatuh karena beratnya pikulan kayu.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Para tua-tua tidak berkumpul lagi di pintu gerbang, para teruna berhenti main kecapi.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Lenyaplah kegirangan hati kami, tari-tarian kami berubah menjadi perkabungan.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Mahkota telah jatuh dari kepala kami. Wahai kami, karena kami telah berbuat dosa!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Karena inilah hati kami sakit, karena inilah mata kami jadi kabur:
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
karena bukit Sion yang tandus, di mana anjing-anjing hutan berkeliaran.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Engkau, ya TUHAN, bertakhta selama-lamanya, takhta-Mu tetap dari masa ke masa!
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Mengapa Engkau melupakan kami selama-lamanya, meninggalkan kami demikian lama?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Bawalah kami kembali kepada-Mu, ya TUHAN, maka kami akan kembali, baharuilah hari-hari kami seperti dahulu kala!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Atau, apa Engkau sudah membuang kami sama sekali? Sangat murkakah Engkau terhadap kami?
