Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Gedenke, Jehovah, wie es mit uns war, blicke und siehe unsere Schmach.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Unser Erbe ist Fremden zugewendet, unsere Häuser den Ausländern.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Waisen sind wir und ohne Vater, unsere Mütter sind wie Witwen.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Für Silber trinken wir unser Wasser. Um einen Kaufpreis kommt uns unser Holz.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Auf unseren Nacken wird uns nachgesetzt, wir werden ermüdet, man läßt uns keine Ruhe.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Ägypten gaben wir die Hand, Aschur, um Brotes satt zu werden.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Gesündigt haben unsere Väter und sind nicht mehr, ihre Missetaten sind uns aufgebürdet.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Über uns herrschen Knechte. Niemand reißt uns los aus ihrer Hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Mit unserer Seele holen wir unser Brot herein vor dem Schwert der Wüste.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Unsere Haut wird erhitzt wie der Ofen von des Hungers Gluten.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Sie haben Weiber in Zijon geschwächt, Jungfrauen in Jehudahs Städten.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Oberste wurden von ihrer Hand gehenkt, der Alten Angesichte wurden nicht geehrt.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Jünglinge nahmen sie zur Mühle fort und Junge strauchelten unter dem Holze.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Die Ältesten haben vom Tore aufgehört, die Jünglinge vom Saitenspiel.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Unseres Herzens Freude feiert, in Trauer ist der Reigentanz verwandelt.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Gefallen ist die Krone unseres Hauptes. Wehe uns nun, daß wir gesündigt haben!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Darum siecht unser Herz. Darum sind unsere Augen finster geworden
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Ob dem Berg Zijon, der so wüste liegt, daß Füchse darüber gehen.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Du, Jehovah, bleibst ewiglich, Dein Thron zu Geschlecht und Geschlecht.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Warum hast Du für immerdar uns vergessen, für der Tage Länge uns verlassen?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Bringe uns zu Dir zurück, Jehovah, und wir kehren zurück. Erneuere unsere Tage, wie vor Zeiten.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Denn solltest Du uns gänzlich verschmäht haben, so gar sehr über uns entrüstet sein?
