Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Gedenke, HERR, dessen, was uns widerfahren ist! Blicke her und sieh unsere Schmach!
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Unser Erbbesitz ist an Fremde übergegangen, unsere Häuser an Ausländer.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Waisen sind wir geworden, vaterlos, unsere Mütter sind wie Witwen.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Unser Wasser trinken wir um Geld, nur gegen Zahlung erhalten wir unser eignes Holz.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Unsere Verfolger sitzen uns auf dem Nacken, und sind wir ermattet, gönnt man uns keine Ruhe.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Den Ägyptern haben wir die Hand gereicht und den Assyrern, um uns satt zu essen. –
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Unsere Väter, die gesündigt haben, sind nicht mehr: wir müssen ihre Verschuldungen büßen.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Knechte herrschen über uns: niemand entreißt uns ihrer Hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Mit Lebensgefahr schaffen wir unser Brot herein, in Angst vor dem Schwert der Wüstenbewohner.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Unsere Haut glüht wie ein Ofen von der Fieberglut des Hungers.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Ehefrauen haben sie in Zion geschändet, Jungfrauen in den Städten Judas.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Fürsten sind von ihrer Hand gehenkt worden, das Ansehn der Ältesten wird nicht geachtet.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Jünglinge müssen die Handmühle schleppen, und Knaben wanken unter Lasten von Holz.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Die Alten bleiben fern vom Stadttor, die Jungen von ihrem Saitenspiel.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Geschwunden ist die Freude unsers Herzens, unser Reigentanz hat sich in Trauer verwandelt.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Die Krone ist uns vom Haupt gefallen: wehe uns, daß wir gesündigt haben!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Darob ist unser Herz krank geworden, darüber sind unsere Augen umdüstert:
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
über den Zionsberg, der verödet daliegt, auf dem die Füchse ihr Wesen treiben.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Du aber, HERR, thronst in Ewigkeit, dein Herrscherstuhl steht fest von Geschlecht zu Geschlecht.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Warum willst du uns vergessen für immer, uns verlassen lebenslang?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Führe uns, HERR, zu dir zurück, daß wir umkehren! Laß unsere Tage erneuert werden wie vor alters!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Oder hast du uns gänzlich verworfen? Zürnst du uns unversöhnlich?
