Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Gedenke, HERR, wie es uns geht; schaue und siehe an unsre Schmach!
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Unser Erbe ist den Fremden zuteil geworden und unsre Häuser den Ausländern.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Wir sind Waisen und haben keinen Vater; unsre Mütter sind Witwen.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Unser Wasser müssen wir um Geld trinken; unser Holz muß man bezahlt bringen lassen.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Man treibt uns über Hals; und wenn wir schon müde sind, läßt man uns doch keine Ruhe.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Wir haben uns müssen Ägypten und Assur ergeben, auf daß wir Brot satt zu essen haben.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Unsre Väter haben gesündigt und sind nicht mehr vorhanden, und wir müssen ihre Missetaten entgelten.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Knechte herrschen über uns, und ist niemand, der uns von ihrer Hand errette.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Wir müssen unser Brot mit Gefahr unsers Lebens holen vor dem Schwert in der Wüste.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Unsre Haut ist verbrannt wie in einem Ofen vor dem greulichen Hunger.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Sie haben die Weiber zu Zion geschwächt und die Jungfrauen in den Städten Juda's.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Die Fürsten sind von ihnen gehenkt, und die Person der Alten hat man nicht geehrt.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Die Jünglinge haben Mühlsteine müssen tragen und die Knaben über dem Holztragen straucheln.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Es sitzen die Alten nicht mehr unter dem Tor, und die Jünglinge treiben kein Saitenspiel mehr.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Unsers Herzens Freude hat ein Ende; unser Reigen ist in Wehklagen verkehrt.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Die Krone unsers Hauptes ist abgefallen. O weh, daß wir so gesündigt haben!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Darum ist auch unser Herz betrübt, und unsre Augen sind finster geworden
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
um des Berges Zion willen, daß er so wüst liegt, daß die Füchse darüber laufen.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Aber du, HERR, der du ewiglich bleibst und dein Thron für und für,
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
warum willst du unser so gar vergessen und uns lebenslang so gar verlassen?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Bringe uns, HERR, wieder zu dir, daß wir wieder heimkommen; erneuere unsre Tage wie vor alters!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Denn du hast uns verworfen und bist allzusehr über uns erzürnt.
