Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Souviens-toi, ô Éternel, de ce qui nous est arrivé! Regarde et vois notre opprobre!
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Notre héritage a passé à des étrangers, nos maisons à des inconnus.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Nous sommes devenus des orphelins sans père, et nos mères sont comme des veuves.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Nous buvons notre eau à prix d'argent; c'est contre paiement que nous vient notre bois.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Le joug sur le cou, nous souffrons la persécution; nous sommes épuisés, nous n'avons point de repos.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Nous avons tendu la main vers l'Égypte et vers l'Assyrie, pour nous rassasier de pain.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nos pères ont péché, ils ne sont plus; et nous, nous portons la peine de leur iniquité.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Des esclaves dominent sur nous, et personne ne nous délivre de leurs mains.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Nous cherchons notre pain au péril de notre vie, à cause de l'épée du désert.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Notre peau est brûlée comme un four, par l'ardeur véhémente de la faim.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Ils ont déshonoré les femmes dans Sion, et les vierges dans les villes de Juda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Des chefs ont été pendus par leur main; la personne des anciens n'a point été respectée.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Les jeunes gens ont porté la meule, et les enfants ont chancelé sous le bois.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Les vieillards ne se trouvent plus aux portes; les jeunes gens ont abandonné leurs lyres.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
La joie de notre cœur a cessé; nos danses sont changées en deuil.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
La couronne de notre tête est tombée. Malheur à nous! parce que nous avons péché!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
C'est pour cela que notre cœur est malade; c'est pour ces choses que nos yeux sont obscurcis;
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
C'est à cause de la montagne de Sion, qui est désolée, tellement que les renards s'y promènent.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Mais toi, Éternel! tu demeures éternellement, et ton trône subsiste d'âge en âge!
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Pourquoi nous oublierais-tu à jamais, pourquoi nous abandonnerais-tu si longtemps?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Convertis-nous à toi, Éternel, et nous serons convertis! Renouvelle nos jours comme ils étaient autrefois!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Nous aurais-tu entièrement rejetés? Serais-tu courroucé contre nous à l'excès?
