Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Souviens-toi, ô Éternel! de ce qui nous est arrivé. Regarde, et vois notre opprobre.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Notre héritage est dévolu à des étrangers, nos maisons, à des forains.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Nous sommes des orphelins, sans père; nos mères sont comme des veuves.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Nous buvons notre eau à prix d’argent; notre bois nous vient par achat.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Ceux qui nous poursuivent sont sur notre cou; nous nous fatiguons, pas de repos pour nous!
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Nous avons tendu la main vers l’Égypte, vers l’Assyrie, pour être rassasiés de pain.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nos pères ont péché, ils ne sont plus, et nous portons la peine de leurs iniquités.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Des serviteurs dominent sur nous; personne ne nous délivre de leur main.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Nous recueillons notre pain au [péril de] notre vie, à cause de l’épée du désert.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Notre peau brûle comme un four, à cause de l’ardeur de la faim.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Ils ont humilié les femmes dans Sion, les vierges dans les villes de Juda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Des princes ont été pendus par leur main; la personne des vieillards n’a pas été honorée.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Les jeunes gens ont porté les meules, et les jeunes garçons ont trébuché sous le bois.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Les vieillards ne sont plus assis dans la porte, les jeunes gens n’[y] chantent plus.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Notre cœur a cessé de se réjouir; notre danse est changée en deuil.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
La couronne de notre tête est tombée. Malheur à nous, car nous avons péché.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
À cause de cela notre cœur est abattu; à cause de ces choses nos yeux sont obscurcis,
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
À cause de la montagne de Sion qui est désolée: les renards s’y promènent.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Toi, ô Éternel! tu demeures à toujours, ton trône est de génération en génération.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Pourquoi nous oublies-tu à jamais, nous abandonnes-tu pour de longs jours?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Fais-nous revenir à toi, ô Éternel! et nous reviendrons; renouvelle nos jours comme [ils étaient] autrefois!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Ou bien, nous aurais-tu entièrement rejetés? Serais-tu extrêmement courroucé contre nous?
