Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Souviens-toi, Yahweh, de ce qui nous est arrivé, regarde et vois notre opprobre.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Notre héritage a passé à des étrangers, nos maisons à des inconnus.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Nous sommes orphelins, sans père; nos mères sont comme des veuves.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Nous buvons notre eau à prix d’argent, le bois ne nous vient que pour un salaire.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Nos persécuteurs nous pressent par derrière; nous sommes épuisés; plus de repos pour nous.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Nous tendons la main vers l’Égypte, et vers l’Assyrie, pour nous rassasier de pain.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nos pères ont péché, ils ne sont plus; et nous, nous portons leurs iniquités!
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Des esclaves dominent sur nous; personne ne nous délivre de leurs mains.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Nous acquérons notre pain au péril de notre vie; devant l’épée du désert.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Notre peau est brûlante comme un four, par suite des ardeurs de la faim.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Ils ont déshonoré les femmes dans Sion, les vierges dans les villes de Juda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Des chefs ont été pendus par leurs mains; la face des vieillards n’a pas été respectée.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Des adolescents ont porté la meule; des enfants ont chancelé, chargés de bois.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Les vieillards ont cessé d’aller à la porte; les jeunes gens, de jouer de leur lyre.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
La joie de nos cœurs a cessé, nos danses sont changées en deuil.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
La couronne de notre tête est tombée; oui, malheur à nous, car nous avons péché!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Voici pourquoi notre cœur est malade, pourquoi nos yeux sont obscurcis:
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
c’est parce que la montagne de Sion est désolée, et que les chacals s’y promènent.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Toi, Yahweh, tu sièges éternellement; ton trône subsiste d’âge en âge!
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Pourquoi nous oublierais-tu à jamais, nous abandonnerais-tu pour de si longs jours?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Fais-nous revenir à toi, Yahweh, et nous reviendrons; renouvelle nos jours comme autrefois.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Car nous aurais-tu entièrement rejetés, serais-tu irrité contre nous sans mesure?
