Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Souviens-toi, Yahvé, de ce qui nous est arrivé. Regardez, et voyez notre reproche.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Notre héritage a été livré à des étrangers, nos maisons aux étrangers.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Nous sommes orphelins et sans père. Nos mères sont comme des veuves.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Nous devons payer pour avoir de l'eau à boire. Notre bois nous est vendu.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Nos poursuivants sont à nos trousses. Nous sommes fatigués, et nous n'avons pas de repos.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Nous avons donné nos mains aux Égyptiens, et aux Assyriens, de se contenter de pain.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nos pères ont péché, et ils ne sont plus. Nous avons porté leurs iniquités.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Les serviteurs nous gouvernent. Il n'y a personne pour nous délivrer de leur main.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Nous obtenons notre pain au péril de notre vie, à cause de l'épée dans le désert.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Notre peau est noire comme un four, à cause de la chaleur brûlante de la famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Ils ont violé les femmes de Sion, les vierges dans les villes de Juda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Les princes ont été pendus par leurs mains. Les visages des anciens n'ont pas été honorés.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Les jeunes hommes portent des meules. Les enfants ont trébuché sous des charges de bois.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Les anciens se sont retirés de la porte, et les jeunes hommes de leur musique.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
La joie de notre cœur a cessé. Notre danse se transforme en deuil.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
La couronne est tombée de notre tête. Malheur à nous, car nous avons péché!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
A cause de cela, notre cœur est défaillant. Pour ces choses, nos yeux sont faibles:
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
pour la montagne de Sion, qui est désolée. Les renards marchent dessus.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Toi, Yahvé, tu demeures à jamais. Ton trône est de génération en génération.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Pourquoi nous oublies-tu à jamais? et nous a abandonnés pendant si longtemps?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Tourne-nous vers toi, Yahvé, et nous nous tournerons vers toi. Renouvelez nos jours comme autrefois.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Mais vous nous avez complètement rejetés. Vous êtes très en colère contre nous.
