Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, O LORD, what is come upon us: consider, and behold our reproach.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
We are orphans and fatherless, our mothers [are] as widows.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
We have drank our water for money; our wood is sold to us.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Our necks [are] under persecution: we labor, [and] have no rest.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
We have given the hand [to] the Egyptians, [and to] the Assyrians, to be satisfied with bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers have sinned, [and are] not; and we have borne their iniquities.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servants have ruled over us: [there is] none that doth deliver [us] out of their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
We procured our bread with [the peril of] our lives, because of the sword of the wilderness.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin was black like an oven because of the terrible famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
They ravished the women in Zion, [and] the maids in the cities of Judah.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes were hanged by their hand: the faces of elders were not honored.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
They took the young men to grind, and the children fell under the wood.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
The elders have ceased from the gate, the young men from their music.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
The joy of our heart hath ceased; our dance is turned into mourning.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
The crown is fallen [from] our head: woe to us, that we have sinned!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
For this our heart is faint; for these [things] our eyes are dim.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Thou, O LORD, remainest for ever; thy throne from generation to generation.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Why dost thou forget us for ever, [and] forsake us so long time?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Turn thou us to thee, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
But thou hast utterly rejected us; thou art very wroth against us.
