Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, O Yahweh, what hath befallen us, Look around, and see our reproach:
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance, turned over to foreigners, our houses, to aliens.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Orphans, have we become, and fatherless, our mothers, are widows indeed.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Our water—for silver, have we drunk, our wood—for a price, cometh in.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Upon our necks, are our pursuers, We labour, and there is allowed us no rest.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
To Egypt, have we stretched out our hand, to Assyria, to be satisfied with bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers, sinned, and are not, and, we, their iniquities, have borne.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Slaves, have ruled over us, There is none to set free from their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
At the risk of our life, do we bring in our bread, because of the sword of the desert.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin, as with a furnace, is scorched, because of the hot winds of famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Women—in Zion, were ravished, virgins, in the cities of Judah!
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes, by their hand, have been hanged, The faces of elders, not honoured.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Young men, a millstone, have lifted, and, youths, under wood, have staggered.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Elders, from the gates, have ceased. Young men, from their music.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Ceased hath the joy of our hearts, Changed to mourning, our dance.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Fallen is the crown of our head. Surely woe to us, for we have sinned.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
For this cause, faint is our heart, For these things, dimmed are our eyes:
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Because of Mount Zion, which is desolate, jackals, have gone prowling therein.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Thou, O Yahweh, unto times age-abiding, dost remain, Thy throne, from generation to generation:
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Wherefore shouldst thou perpetually forget us? forsake us, to length of days?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Bring us back, O Yahweh, unto thyself, and we will come back! Renew our days, as of old;
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
For though thou hast not, utterly rejected, us, thou art wroth with us—exceedingly!
