Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, O Jehovah, what is come upon us! Look down and behold our reproach!
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance is fallen to strangers, Our houses to aliens.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
We are orphans; we are without a father; Our mothers are as widows.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Our water we drink for money; Our wood is sold to us.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
With the yoke upon our necks, we are driven; We are wearied, and have no rest.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
We have given the hand to the Egyptians, And to the Assyrians, to be satisfied with bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers sinned; they are no more, And we bear their iniquities.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servants rule over us; There is none that delivereth out of their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
With the peril of our lives we get our bread, Because of the sword of the wilderness.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin is parched like an oven Because of the burnings of hunger.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Matrons in Zion have they ravished, And maidens in the cities of Judah.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes were hanged up by their hand; The faces of the elders were not honored.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Young men carried millstones, And boys fell under burdens of wood.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
The elders sit no more at the gate; The young men have ceased from their music.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
The joy of our heart is at an end; Our dancing is turned into mourning.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
The crown is fallen from our head; Woe unto us, that we have sinned!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
For this is our heart faint, For these things our eyes are dim;
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
On account of mount Zion, which is desolate; Foxes roam over it.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
But thou, O Jehovah, sittest as king forever; Thy throne endureth from generation to generation.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Wherefore dost thou wholly forget us, And abandon us, for so long a time?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Turn us again to thee, O Jehovah, that we may be restored! Renew our days as of old!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
For shouldst thou utterly reject us? Shouldst thou be so exceedingly wroth against us?
