Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, LORD, what has come on us. Look, and see our disgrace.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance is turned over to strangers, our houses to foreigners.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
We are orphans and fatherless. Our mothers are like widows.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
We have to pay for a drink of water; our wood is sold to us.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Our pursuers are on our necks; we are weary, and have no rest.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
We have submitted to the Egyptians and to the Assyrians, to get enough bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers sinned, and are no more; but we have borne their iniquities.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servants rule over us: There is none to deliver us out of their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
We get our bread at the peril of our lives, because of the sword in the wilderness.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin is hot like an oven, because of the burning heat of famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
They raped the women in Zion, the virgins in the cities of Judah.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes were hung by their hands; elders were shown no respect.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
The young men grind at the mill; the boys stagger under loads of wood.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
The elders have gone from the gate, the young men from their music.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
The joy of our heart has ceased; our dancing is turned into mourning.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
The crown is fallen from our head; woe to us, for we have sinned.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
For this our heart is faint; for these things our eyes grow dim.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
For the mountain of Zion, which is desolate; the foxes walk on it.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
But you, LORD, abide forever; your throne is from generation to generation.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Why do you keep on forgetting us? Why do you forsake us so long?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Restore us to you, LORD, and we shall be restored; renew our days as in former times,
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
unless you have completely rejected us and are angry with us beyond measure.
