Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, O YHWH, what has befallen us, Look attentively, and see our reproach.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance has been turned to strangers, Our houses to foreigners.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Orphans we have been—without a father, our mothers [are] as widows.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
We have drunk our water for money, Our wood comes for a price.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
For our neck we have been pursued, We have labored—there has been no rest for us.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
[To] Egypt we have given a hand, [To] Asshur, to be satisfied with bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers have sinned—they are not, We have borne their iniquities.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servants have ruled over us, There is no deliverer from their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
With our lives we bring in our bread, Because of the sword of the wilderness.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin as an oven has been burning, Because of the raging of the famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Wives in Zion they have humbled, Virgins—in cities of Judah.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes have been hanged by their hand, Elderly faces have not been honored.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
They have taken young men to grind, And youths have stumbled with wood.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Elderly have ceased from the gate, Young men from their song.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
The joy of our heart has ceased, Our dancing has been turned to mourning.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
The crown has fallen [from] our head, Woe [is] now to us, for we have sinned.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Our heart has been sick for this, Our eyes have been dim for these.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
For the Mount of Zion—that is desolate, Foxes have gone up on it.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
You, O YHWH, remain for all time, Your throne to generation and generation.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Why do You forget us forever? You forsake us for [the] length of [our] days!
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Turn us back, O YHWH, to You, And we turn back, renew our days as of old.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
For have You utterly rejected us? You have been angry against us—exceedingly?
