Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, O Lord, what has happened to us: behold, and look on our reproach.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance has been turned away to aliens, our houses to strangers:
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
we are become orphans, we have no father, our mothers are as widows.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
We have drunk our water for money; our wood is sold to us [for a burden] on our neck:
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
we have been persecuted, we have laboured, we have had no rest.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Egypt gave the hand [to us], Assur to their own satisfaction.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers sinned, [and] are not: we have borne their iniquities.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servants have ruled over us: there is none to ransom [us] out of their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
We shall bring in our bread with [danger of] our lives, because of the sword of the wilderness.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin is blackened like an oven; they are convulsed, because of the storms of famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
They humbled the women in Sion, the virgins in the cities of Juda.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes were hanged up by their hands: the elders were not honored.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
The chosen men lifted up [the voice in] weeping, and the youths fainted under the wood.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
And the elders ceased from the gate, the chosen men ceased from their music.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
The joy of our heart has ceased; our dance is turned into mourning.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
The crown has fallen [from] our head: yes, woe to us! for we have sinned.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
For this has grief come; our heart is sorrowful: for this our eyes are darkened.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Over the mountain of Sion, because it is made desolate, foxes have walked therein.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
But you, O Lord, shall dwell for ever; your throne [shall endure] to generation and generation.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Therefore will you utterly forget us, and abandon us a long time?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Turn us, O Lord, to you, and we shall be turned; and renew our days as before.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
For you have indeed rejected us; you have been very angry against us.
