Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, O LORD, what has come upon us: consider, and behold our reproach.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
We are orphans and fatherless, our mothers are as widows.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
We have drunken our water for money; our wood is sold unto us.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Our necks are under persecution: we labour, and have no rest.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
We have given the hand to the Egyptians, and to the Assyrians, to be satisfied with bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers have sinned, and are not; and we have borne their iniquities.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Servants have ruled over us: there is none that does deliver us out of their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
We got our bread with the peril of our lives because of the sword of the wilderness.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin was black like an oven because of the terrible famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
They ravished the women in Zion, and the maids in the cities of Judah.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes are hanged up by their hand: the faces of elders were not honoured.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
They took the young men to grind, and the children fell under the wood.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
The elders have ceased from the gate, the young men from their music.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
The crown is fallen from our head: woe unto us, that we have sinned!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
For this our heart is faint; for these things our eyes are dim.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
You, O LORD, remain for ever; your throne from generation to generation.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Wherefore do you forget us for ever, and forsake us so long time?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Turn you us unto you, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
But you have utterly rejected us; you are very angry against us.
