Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Remember, O Jehovah, what is come upon us; consider, and see our reproach.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
We are orphans and fatherless, our mothers are as widows.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Our water have we to drink for money, our wood cometh unto us for a price.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Our pursuers are on our necks: we are weary, we have no rest.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
We have given the hand to Egypt, [and] to Asshur, to be satisfied with bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Our fathers have sinned, [and] they are not; and we bear their iniquities.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Bondmen rule over us: there is no deliverer out of their hand.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
We have to get our bread at the risk of our lives, because of the sword of the wilderness.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Our skin gloweth like an oven, because of the burning heat of the famine.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
They have ravished the women in Zion, the maids in the cities of Judah.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Princes were hanged up by their hand; the faces of elders were not honoured.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
The young men have borne the mill, and the youths have stumbled under the wood.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
The elders have ceased from the gate, the young men from their music.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
The joy of our heart hath ceased; our dance is turned into mourning.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
The crown is fallen from our head: woe unto us, for we have sinned!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
For this our heart is faint; for these things our eyes have grown dim,
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Because of the mountain of Zion, which is desolate: foxes walk over it.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Thou, Jehovah, dwellest for ever; thy throne is from generation to generation.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Wherefore dost thou forget us for ever, dost thou forsake us so long time?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Turn thou us unto thee, Jehovah, and we shall be turned; renew our days as of old.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Or is it that thou hast utterly rejected us? Wouldest thou be exceeding wroth against us?
