< Valitusvirret 5 >
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Pakai ka chunguva thilsoh ho hi hingeldoh temin, ven ichan geija vetset ka chan’u hitam?
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Ka goulo diu chengse hi namchom miho achang tauvin, Ka in ka lou jouseu la gamchom miho’a ahitai.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Keiho hi nunei lou panei lou kahi tauvin, kanuteu jong meithai ahi gam tauve.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Ka dondiu twi jeng jong kakichoh thu diuvin aumdoh tan, Ti ding thing jeng jong kakichoh thudiu ahitai.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Eihin nungdelteuvin eihin phah pai dingu ahitan, Keiho ka haisam tauvin, ahinlah kingahna ding mun ka neipouve.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Neh leh chah ning lhinga kanei jouseu, Ka kihinso jou nadiuvin Egypt leh Asssyria khutna ka kipelut tauvin ahi.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Kapu kapateu ana chonseuvin ahinlah amaho athi gamtauve, Hijeh chun amaho chan ding thoh gimna leh engbolna hi keiho chunga achu tan ahi.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Ka sohteu chu tun keiho Pakaiyin apang gamtauvin, ahinlah koima eihuhdoh diu aum pon ahi.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Gamsun’a pum hatin vai ahop jeh'in thiding kicha pum pumin anneh kakiholun ahi.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Kel khoh jeh'in ka vousou tapkonga changlhah kikang bangin avom gam tai.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Kagal miteuvin Jerusalema numei ho Judah khosunga nungah khang dong ho kichep nan anei gamtauve.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Ka lengteu jong akhutpiuvin akhaisangun, Ka lamkaiteu jong noise tahin ei bolpeh tauvin ahi.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Gollhang ho chu sumhei goi dingin akaimangun, chuleh pasal chapang ho chu tiding thing aputsahnauva a lonlele jeng tauvin ahi.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Lamkai ho khopi kelkot ngahin apang tapouve. Khangthahten lam leh la sah abol tapouvin ahi.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Kana lam nao chu lung khamna asohdoh tan, Ka lungsunguva kipana abeitai.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Ka luchang uva konin ka lallukhuhu alhamang gam tai. Ka chonset jeh'un ka chung uva sapsetna achu tai.
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Hijeh hin kalungu alhalhop tan chuleh kamit uvah mitlhi adimtan ahi.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Ajehchu Jerusalem hi akeosehin aki jam tan, Sialten lhat nan anei tauve.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Ahinlah Pakai nangma abang na hi jing jeng e, nalal touna chu akhang khangin aum jing e.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Ipi dinga nei suhmil jing nahlaiyu ham? Ipi dinga donlou dai louva neikoi nahlaiyu ham?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
O Pakai neikiledohsah kitnun lang nangma komma nei puilut kittauvin! Ka kipanao masa chu neipe kittaovin!
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Ahilou leh neipui doh mong mong diu hitam? Ole Ka chunguva nalung hangjing nalai ham?